Pieni retki

Aika pitkään sain pidettyä itseni poissa tietotekniikan koukeroista. Eilen oli niin huono olo, että olin ihan tyytyväinen ettei huvittanut mikään. Perjantaina lankesin ja söin puoli levyä suklaataa. Oli vain sellainen olo, että nyt täytyy saada jotain hyvää, ja vähän enemmän kuin tavallisesti. 

Näemmä kerran kuussa lankean tuohon Xtra tummasuklaa- levyyn. On halpa ja sopiva määrä viikonlopulle. Ranskalainenkin. Usein rouskutelen koko levyn kerralla, mutta nyt maltoin puolittaa ennen paketin avausta ja söin vain puolet. Ja lauantaina loput, tietenkin. Ainut suklaa jonka koko määrän syöminen ei tuota mitään ongelmaa. Jotenkin vain sopiva suhde suklaataa ja sokeria 😋. On halpaakin, tai ei enää niin halpaa kuin ennen. Ennen ei maksanut kuin  jotain euron, nyt 1,49. Suklaa maksaa nyt huomattavasti enemmän. 

Huono puoli on sitten, että saan tuosta sokeri- ja rasvamäärästä vatsani ihan sekaisin. Oli kuitenkin sen arvoista. Na-am! Toki join perjantaina kupin vahvaa kahvia ja eilen kaksi. Joten... yök mikä olo. Eilen loikoilin sohvalla ja nojatuolissa ihan hyvällä omalla tunnolla. 

Tänä aamuna tuntui jo, että ulos pitää päästä. Tarpeeksi on vellottu huonossa olossa ja itsesäälissä. Reppuun teetä, sympatiaa ja eväsleipä, ja ei kun menoksi. Olo oli vielä hutera, joten päätin käväistä pitkästä aikaa vain lähimetsässä ja vähän veden äärelläkin. Löysin kapean polun joka johti rantaan. Kovin mutainen oli, kastelin ja sotkin lenkkarini, yäk. Polku oli tuttu, mutta nyt se johti pusikkoon syvemmälle. Tietenkin piti lähteä seuraamaan sitä! Rakastan mystisiä polkuja! Äidin kanssa lapsena ollessani seikkailtiin vaikka missä pöheiköissä, isälle ei taidettu kertoa koskaan 😄. 

Polku johti eri kohti rantaa, joka oli kuin pieni yksityinen hiekkapoukama. Näin jo itseni uimassa siellä ensi kesänä. Toki en tohtisi siellä yksin uida kuitenkaan. Enkä varsinkaan, kun eväiden syömisen jälkeen aloin tutkimaan paikkaa paremmin. Pusikosta löytyi muovituoleja ja jälkiä, että siellä vietti aikaa joko nuoriso tai muu porukka, joihin en haluaisi yksin uikkareissa törmätä. Eli, antaapa unelmien olla. 

Ehkä voin vierailla tuolla näin todella aikaisin aamulla tai sitten kun vesi jäätyy, jäiden kautta. Jos vesi jäätyy... vähän huolestuttaa. Näin tuolla sudenkorentoja ja heinäsirkkakin siritti heinikossa. Enpä tiedä elävätkö pitempään kun on lämmin, vai kuolevatko muutenkin pian. Tiesitkö, että osa hyönteisistä talvehtii aikuisena? Tavallisestihan ne kuolevat viimeistään syksyllä.

Tuli niin taas rauhallinen olo kun sai vain istuskella kivellä ja kuunnella laineiden liplatusta! Näin taas itseni asumassa jossain kaupungin laidalla, lähempänä luontoa. Voi haikeus...