O-ou, ahneella on paşka loppu

Olisin mieluusti halunnut nukkua tänä aamuna pitempään. Tai yleensä nukkua paremmin, mutta enpä nukkunut. Pyörin kuin mikäkin hyrrä ja yöllä oli niin kuuma, että teki mieli nukkua ilman peittoa. Aamulla sitten vatsa ilmoitti, että on aika herätä, nousta ja lähteä... vessaan ja kiirulla. Hohhoijaa.

Takaisin tullessa avasin verhot ja kaihtimet, ja pujahdin takaisin peiton alle. Pimeää, pilvistä ja sateen ropinaa. Hyvä hetki pysähtyä ja miettiä tekemisiään, tai syömisiään. Pöntöltä noustessa vilkaisin peiliin, jaaha. Osassa kasvoja on taas tuttua punoitusta. Sitä on taas nautittu liikaa sokeria! Makkariin hipsutellessa tunsin, että toisessa kantapäässä on haava. Viereisessä jalassa on juuri yksi parantumassa. Kylmyyshän se useimmiten kuivattaa jalkapohjat ja saa repeilemään, mutta huono ruokavalio pahentaa sitä.

Mietin siinä sitten ja huomasin, että olen viime päivinä ahdistukseen ostanut vähän liian sokerisia juttuja. Sokeroituja jogurtteja, kahdesti. Viime perjantaina söin korvapuustin, lauantaina toisen, kun perjantainen ei ollutkaan hyvä. Hyvähän sen olla pitää kun oli kansainvälinen korvapuustipäiväkin lauantaina! Eilen tein puolikkaasta murotaikinasta (ostettu) hassuja pikkuruisia pikkuleipiä. Niitä sitten söin nälkääni koemaistoin, kun tein pizzaa ja odottelin mustikkapiirakan paistumista. Vähän kärähtivät, kun valmistelin seuraavia uuniin menijöitä.

Pizzan valmistuksessa oli hieman ongelmia. Olin jo tehnyt taikinan, kun aloin kurkkimaan pakastinta täytteitä ajatellen. Ja-ha. Ei löytynyt kuin yhdestä rasiasta kreikkalaisen salaatin jäänteitä. Juustoraastetta ei ollenkaan. Onneksi oli kaapissa minirasia pikkuruisia, hurjan sööttejä herkkusieniä 💕. Teki niin mieli imaista pari suuhun, mutta kun vatsa ei muutenkaan iloitse sienistä, maltoin. Tässäpä hieno kokoelma tulevista täytteistä, sieniä en laittanut kuin viitisen kappaletta, loput meni pakkaseen.

Leikkuualustana toimi hienosti murotaikinan muovipäällyste. Vähensi tiskiä, hih. Suippopaprikaa uhrasin muutaman siivun. Onneksi olin ostanut pari päivää sitten ison köntin siivutettua Arkijuustoa. Tykkään laittaa sitä eväsleipien väliin, ja kun joskus teen herkkuleipiä pannulla. Joka päivä en saa syödä rasvaisuutensa takia (24%). Kolesteroliongelmat on peritty molemmilta suvuilta... Olen ollut laiska, enkä ole pakastanut niitä vielä. Nyt siivutin niitä pitsan päälle. Teki mieli laittaa enemmän, mutta murotaikinakin on aika rasvainen (21%). Loput siivut vuorottelin leivinpaperisiivujen kanssa pakastusrasiaan ja pakkaseen. Ei tartu heti sormiin kun avaa jääkaapin 😛😁. Kyllähän tuosta lätystä  pari kertaa syö. Ohjenuorat siivutukseenkin näemmä 😄.

Siinä peiton alla miettiessä huomasin, että kahviakin on tullut juotua aika monena päivänä. Ihmekään kun vatsa sekaisin. Pakko lopettaa tuo sokerin mussutus! Tällä viikolla on kyllä kaikki niveletkin oireilleet. Metsäretken aamuna piti ottaa särkylääke, kun jalka vihoitteli, ja vatsa myös. Suolaakin on ruokaan tullut lisättyä. Kaikkihan nuo kuivattaa kroppaa. Ja bakteerit, nehän rakastaa sokeria. Muistaakseni aknekin pahenee sokerista... (*kuuklaa innoissaan*). Ohhoh, tätä en tiennyt:

Korkea sokerin saanti, erityisesti nopeita hiilihydraatteja sisältävissä ruoissa, on yhdistetty aknen pahenemiseen, koska se nostaa insuliinitasoja, mikä puolestaan lisää talintuotantoa ja tulehdusta ihossa. Sokeripitoiset ruoat, kuten valkoinen leipä ja pulla, voivat pahentaa aknea, ja niiden liiallinen käyttö on syytä välttää.

O-ou, nyt äkkiä syömään loput mustikkapiirakasta ja juomaan viikon viimeinen kahvikupillinen!  

Sokeri- ja kofeiinikoukku, mrh!

Pakko päästä kahvista eroon. Tai oikeastaan vähentää reilusti. Ilman sitä on kuin keitetty spagetti, venyy ja valuu pitkin sohvia ja tuoleja. Jos ei olisi niin kylmät lattiat, varmaan konttaisinkin kohta! Vatsakin on melkein irtisanonut kaikenlaisen sopimuksen, turkasen kipeä myös. Pitänee siirtyä vanhaan tapaan, eli vain perjantaina ja/tai lauantaina. Sama sääntö lähtee suklaaseen. Olen viime vuoden pitänyt (televisiosta opittua!) namupiiloa. En niin pidä Fazerin sinisestä, niin niitä irtokonvehteina on majaillut viime vuoden keittiökaaapin ylähyllyllä. Ankaraan suklaanälkään olen sitten imeskellyt yhden. 

Yhtäkkiä huomasin sitten hamuavani niitä aina liharuoan jälkeen iltasella. Sitten hamusin niitä joka ilta-aterian jälkeen. Jonkinlaisena lohdutuksena ahdistukseen kai. Joulunaikaan kippo oli tyhjä ja piparit toimittivat samaa tehtävää lähes koko joulukuun ajan. Joulun olin ilman suklaataa, kun pullaa, pipareita ja kuivakakkua meni kourakaupalla joka päivä. Joulun jälkeen sitten iski suklaanhimo ja vetäisin kaksi Pandan konvehtirasiaa. Olivat niin hyviä, että taisi löytyä uusi lempirasia. Oli ainakin lähikaupassa niin kallis, että tuskin ostan ennen joulua kuitenkaan, ellei joku juhlahetki löydy. Toivottavasti ei.

Nyt on kuitenkin kaikki kaapit tyhjinä kaikista herkuista. Eilen ahmin loput herkut. Vielä aion ostaa kuitenkin penamun (perjantainamu), eli pieni suklaapatukka. Se riittää onneksi hyvin kun syön sen aina heti illallisen jälkeen. Perjantaina on aina joku vähän mieluisampi ruoka, niin se menee kuin jälkiruokanakin. Välillä ihan naurattaa kun muut syövät usein viikolla puolivalmiita (eines)ruokia ja viikonloppuna sitten omatekemää ruokaa. Minulla se on päinvastoin, en mitenkään viitsisi kokata viikonloppuna. Ennen se taisi olla toisinpäin, mutta siitä ehkä joskus...

Sunnuntai minulla on myös ennen ollut liikuntapäivä, mutta nyt kun vatsa on sekaisin, taidan jättää väliin. Olisi muutama kirja odottamassa lukemista. Poimin ne kirjaston vie mukanasi -hyllystä. Eihän niillä kiirettä ole, mutta kun en aio niitä pitää, voisi ne laittaa kiertoon hyvissä ajoin.