Yhtäkkiä huomasin sitten hamuavani niitä aina liharuoan jälkeen iltasella. Sitten hamusin niitä joka ilta-aterian jälkeen. Jonkinlaisena lohdutuksena ahdistukseen kai. Joulunaikaan kippo oli tyhjä ja piparit toimittivat samaa tehtävää lähes koko joulukuun ajan. Joulun olin ilman suklaataa, kun pullaa, pipareita ja kuivakakkua meni kourakaupalla joka päivä. Joulun jälkeen sitten iski suklaanhimo ja vetäisin kaksi Pandan konvehtirasiaa. Olivat niin hyviä, että taisi löytyä uusi lempirasia. Oli ainakin lähikaupassa niin kallis, että tuskin ostan ennen joulua kuitenkaan, ellei joku juhlahetki löydy. Toivottavasti ei.
Nyt on kuitenkin kaikki kaapit tyhjinä kaikista herkuista. Eilen ahmin loput herkut. Vielä aion ostaa kuitenkin penamun (perjantainamu), eli pieni suklaapatukka. Se riittää onneksi hyvin kun syön sen aina heti illallisen jälkeen. Perjantaina on aina joku vähän mieluisampi ruoka, niin se menee kuin jälkiruokanakin. Välillä ihan naurattaa kun muut syövät usein viikolla puolivalmiita (eines)ruokia ja viikonloppuna sitten omatekemää ruokaa. Minulla se on päinvastoin, en mitenkään viitsisi kokata viikonloppuna. Ennen se taisi olla toisinpäin, mutta siitä ehkä joskus...
Sunnuntai minulla on myös ennen ollut liikuntapäivä, mutta nyt kun vatsa on sekaisin, taidan jättää väliin. Olisi muutama kirja odottamassa lukemista. Poimin ne kirjaston vie mukanasi -hyllystä. Eihän niillä kiirettä ole, mutta kun en aio niitä pitää, voisi ne laittaa kiertoon hyvissä ajoin.
