Katsastuksessa

Huh huh. Olin juuri aloittanut kämpän kevätsiivouksen, tehnyt oikein listan tehtävistä asioista, kun tuli puhelu. Haluanko tulla lääkäriin? No, tietenkin haluan, kun olen sitä puoli vuotta jo odotellut! No, en ihan puolta vuotta, mutta melkein. Saisin peruutuspaikan muutaman päivän kuluttua. Äkkiä tekemään listaa, että mistä sitä pitikään valittaa. No, rouva hoitaja ei ollut sitten maininnut, että aika oli vain puoli tuntia. Ja minulla tietenkin puoli metriä pitkä puute- ja valituslista mukana. 

Haaroja ehdin levitellä, mutta tissit jäi kopeloimatta ja verenpainetta ei onneksi otettu, kun kiristi kupolia se kiire. Varmaan lauseetkin olivat puolikkaita molemmilla. Jäljen sitten huomasin tänään, lausunnossa oli asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa (ei vaarallisia) ja muutama asia joita lääkäri ei maininnut minulle. Kaikki piti olla siistiä ja ehjää, mutta lausunnossa ei näin ole. No, olenkin olettanut ettei ole... Itkua tihrustin ja huutokaan ei ollut kaukana. Sanotaan näin, että miehet pysyy minun elämästä kaukana (kuten nytkin), kunnes asia korjaantuu. Asiaa en avaa enempää, enkä haarojani varsinkaan. Vaikkei sitä ole kukaan pitkään aikaan ehdottanutkaan (huutonaurua). Paitsi hoivaajaa
etsivät yli seitsenkymppiset. Noutänkjyy.

Sitten piti juosta verikokeessa ja muissa tutkimuksissa syömättä, juomatta, pissaamatta ja hengittämättä. Kakilla olisi varmaan saanut käydä, muttei se minulla onnistu pissimättä. Onneksi otin iltapäiväajan, jolloin ehdin noita kaikkia tehdä tunteja ennen tutkimuksia. Kaikki veriarvot olivat ihan yhtä hyviä ja huonoja kuin ennenkin, ja sama ylimääräinen kasvannainen pötköttelee sisuksissa. Ei ole lihonut eikä vaihtanut paikkaa, joten jätetään rauhaan. Ainakin kuvaaaja oli sitä mieltä. Lekuri varmaan samaa mieltä, veriarvoista varmaan paasaa, mutta onneksi vain Omakannan kautta. Sen voi lukemisen jälkeen sulkea. Hyvähän se on tuollaisen viisaan ja puolet nuoremmat asioista pauhata. Tässä iässä kun kaikki ei olekaan enää niin yksinkertaista. Muuten ihan mukava lääkäri oli.

Tuntuu, että joka toinen päivä on mennyt puolihorteessa nälän ja väsymyksen takia. Olen täysin unohtanut nukkumisen taidon. Illalla osaan nukahtaa, siitä ihan äärettömän kiitollinen, mutta aamuyöstä herään ja sitten loppuyö menee lakanan, sijauspatjan ja tyynyn möyhentämiseen. Pysyy tämä tyttö aika notkeana, kun kaikkia asentoja on tullut kokeiltua, jotta unimatti kiinnostuisi pölytyksestä. Kiitollinen olen myös kun kaikki tutkimukset, jostain ihan kumman syystä, sain puolentoista viikon sisään. Tuskaista on juuri se odottaminen! Toki pitää vielä viimeistä pistettä odotella varmaan ensi viikkoon, mutta tuumasin yrittäväni palata jo normirutiiniin tällä viikolla. Huomenna jos imuroisi, tänään en jaksanut kuin käynnistää oman pyykkikoneen. Väsyttää ihan älyttömästi.

Paasto on heittänyt häränpyllyä, vaikkakin aika yksinkertaisella ruokavaliolla on menty viikonpäivät. Piti vältellä syömättömyyden lisäksi turvottavia ruokia, ettei tyrmäisi tutkijoita kaasun paineella ja hajulla. Huomenna aion syödä ja juoda paremmin. Tänään yritän saada aivot uskomaan, että nyt on juoksut juostu, huomenna saa jo herätä rauhallisemmin.

Sunnuntaisurinat

Onko paasto sujunut hyvin vai onko hairahdettu? Mjaa-a... Kahvin kanssa on tullut miettimisen aihetta. Olen aiemminkin yrittänyt vähentää sen niin, että juon vain perjantaina ja lauantaina. Silloin vaan se kahvihimo tuplaantuu niinä päivinä ja juonti menee välillä ihan höpöksi. Minulle useimmiten jo kaksi kupillista päivässä saa kehon yliviritystilaan. Alkuviikon kun pihtaa ja himoitsee, varsinkin lauantaina juo sitten ihan liikaa. Siinä sitten sätkii ympäriinsä ja ihmettelee miksi vatsakin on kipeä... Iloisena toki, koska kofeiini saa aina hymyn huulille. 

Perjantaina kävin kahvilassa, koska halusin kahvitella tärkeän ystävän muistoksi. Minä pyrin muutenkin edes kerran kuussa käymään jossain sosiaalisoitumassa. Kaupan ja kirjaston lisäksi. Toivoin saavani laskiaspullan mantelimassalla, mutta tarjolla oli vain vadelmaa ja hilloa, jonka luulen olleen aprikoosia tai persikkaa. Hyvää oli kuitenkin. Mutta kahvi oli tavallistakin pahempaa kuraa, join sitä vain sen verran, että suu kostui. Kotona sitten halusin oikeaa kahvia, kun sitä koko viikon olin odottanut! Puolikupillista kuitenkin vain join, koska tiesin, että lauantainaamuna tekee mieli taas kahvia, se kun on se lauantaiaamun kohokohta. 

Aamulla joinkin sitten ihan oikean kupillisen ja jäin miettimään, josko siirtäisin tuon paaston poikkeuspäivän kokonaan lauantaiksi. Söin perjantaina jo suunnittelemani pienen patukan tummaa suklaataa, mutta voisin siirtää sen lauantaiksi paaston ajaksi. Ja sen kahvinkin, kun perjantaina kuitenkin syön illalla vähän parempaa ruokaa, joten herkut voin jättää lauantaiksi. 

"Henkisen" puolen paastosta en ole maininnutkaan vielä... kai. Tuon pakko/pitäisi -ajattelun lisäksi. Eli pyrin muutakin negatiivista ajattelua välttämään. Netin käyttö on paastolla myös. Nyt sitä on, omaksi kauhuksi, huomannut kuinka herkästi tuo känny eksyy kouraan, kun vähänkin tylsistyttää tai ahdistaa. Jotain kiksiä sitä sieltä luultavasti hakee... Kun on puuhaa, voin helposti unohtaa kännyn milloin mihinkin (kotona siis). Mutta huonoina päivinä sitä näemmä helposti pyrkii pakenemaan todellisuutta sen seuraan. 

Toinen pakopaikka on televisio. Sitä tuijotan ihan liian paljon! Pitäisi vain kuuden uutisten jälkeen sulkea tuo toosa ja tehdä vaikka käsitöitä. Yhdessä vaiheessa innostuin tekemään ristikoita, mutta kun en vain osaa, tylsistyin siihen. Edellisten sukkien valmistuttua on neulominenkin nyt jäänyt. Areenassa olisi kaikkea mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta käsille pitäisi jotain sijaistoimintaa saada.

Yhteen asiaan olen ollut nyt talvella oikein tyytyväinen. Se, että olen alkanut taas tehdä pitkiä kävelylenkkejä! Se harrastus on ollut monta vuotta tauolla. Kohta voisi tuohon sivupalkkiin lisätä myös pyöräilyn matkat. Kunhan nuo jäiset tiet kokonaan sulavat, että voisi kesäkaunokilla hakea varastosta, vain siinä on matkamittari. Talvikissa ei ole, kun näissä pakkasissa se tuskin toimisi, hyytyisi varmaan. Nyt päätä hyydyttää, pitänee alkaa miettimään iltapäivän ruokaa.

Ensimmäinen päivä

valaistumiseen! Ei vainenkaan. Vaikkakin pää haluaisikin heti suuria tuloksia. Eli siitä pääsemmekin ensimmäiseen paaston aiheeseen.

• OCD 
   
  Haluaisin vähentää noita pitäisipitäisipitäisi -ajatuksia. Olen hyvin velvollisuuden tuntoinen, joten asioista lipsuminen tuottaa "mielipahaa". Hyvinä päivinä asiat ei haittaa, mutta huonoina päivinä itsetunto on nollissa. Eli tuolloin  olisi hyvä hengittää, siirtää katse muualle ja rauhoittua. Nousta puiden, ajatusten, yläpuolelle ja katsoa asiaa laajemmalta käsin. 
  
  
• Kahvi
    
  Se ei tee minulle mitenkään hyvää. Kofeiini tekee tehokkaaksi, mutta usein se tekee myös aika säheltäjäksi. Ryntäilen ympäriinsä, aloitan tuhat asiaa, mutten loppujen lopuksi saa mitään aikaan. Usein myös tulen hyvin uteliaaksi ja juuri sillä hetkellä on ihan pakko tarkistaa joku asia netistä... ja sen aarreaitan kun aukaisee, sinne unohtuu sekunnissa... Lopettaa kahvnjuontia kokonaan en halua, koska sen hyvä puoli on hyväksi mielenterveydelleni, se tekee minusta positiivisen. Eli kerran viikossa, hyvällä syyllä kahdesti. Vatsa kiittää takuulla. Kahvi on vatsani inhokki number I. Jos saan kahvitteluseuraa, silloin tietenkin, ja herkun kanssa. 
  
  
• Herkut 
   
  Pullaa meni viime viikolla nasuun ihan liikaa. Myönnän syöneeni niitä ahdistukseen. Osittain nälkään  (hyvä tekosyy, rasva ja sokeri meni kulutukseen). Mutta koska rasva ja sokeri ei sovi minulle muutenkaan, nyt on hyvä hetki palata kohtuuteen. Pieni namu perjantaina.
  Perjantaipulla. Se on ollut vakio viimeiset... koko elämäni? Siitä tavasta pidin huolen äidilleni viimeisiin päiviinsä saakka, se oli hälle tärkeä. Vaikka saattoi syödä joka päivä pullaa, piti perjantaina sen olla jotain oikein mieluisaa.
  
  Valitettavasti kaupoissa on nykyään Fazerin leipomoita, joista saa ihania tuoreita herkkuja, niistä on tullut minulle pieni pakkomielle. Eniten niissä kirpaisee hinta, ovat varsin kalliita. Tuumasinkin tuossa, että kun lämmitän uunin (ihan normiliesi) perjantaina, voisin tehdä muffinsseja (en osaa kutsua muffiniksi). Ne voisivat olla sopivan pieni herkku perjantaiksi, säästyisi myös rahaa kun ei osta irtopullia. Yksi siis.

 

Kiire ollut syömään kun osa puuttuu...

• Alkoholi
   
  Se ei ole ollut ennen ongelma. Tai ei ole ollut useinkaan ongelma. Kumma kyllä, kun molemmissa suvuissani on alkoholiongelmaa. Ihan omassa perheessänikin sitä oli. Nyt se on alkanut olemaan... Tai jos nyt mietin, se alkoikin olemaan useilla sukulaisilla tässä iässä! Kun elämä potkii, hakee sitä lohtua pakenemalla muihin maailmoihin. Viime kuun puolella join itseni piiitkästä aikaa kunnon humalaan, ja hitto vie, se tuntui hyvältä, liian hyvältä... Viime viikonloppuna join ison lonkeron viiden minuutin sisään. Olin syönyt vähän, ja vähän alkoholia käyttävänä humalluin äkkiä, ja taas tuntui hyvältä, liian hyvältä. Maanantaina huomasin pohtivani pitäisikö käydä perjantaina tietyssä kaupassa, koska lonkero siellä on halvempaa... MITÄ? Nyt ollaan menossa väärälle polulle! Eli alkoholi jää kokonaan pois paaston ajaksi. En usko tämän tuottavan vaikeuksia. Taidanpa siirtyä samalla vakiooni, tölkki tai pullo korkeintaan kerran tai pari kuukaudessa. Viiniä joisin mielellään, mutta lempiviinejäni ei löydy kuin isoissa pulloissa.
    
• Ruoka?
   
  Hmm... Syöntini on nytkin aika niukkaa, siksi en jaksa välillä tehdä asioita kun väsyttää. Lihaa en kuluta kovin paljoa. Syön oikeastaan pelkästää jauhelihaa, koska se on halvinta, ja sen kun paistan, sitä riittää usein seuraavalle viikollekin. Eli ei edes sitä 400g viikossa. Kalaa on nyt mennyt enemmän kun lohi oli halpaa, joten ostin sitä paljon ja paloittelin pakkaseen. Nyt kieltämättä se on alkanut tökkimään. En pystynyt katsomaan MOT:in ohjelmaa lohenkalastuksesta. Tiedän etten sen jälkeen pysty sitä syömään ollenkaan. Kanamunia menee korkeintaan yksi viikossa, joskus ei sitäkään. Leikkeleitä en syö, kun ovat niin suolaisia! Juustoa (5%) menee paketti parissa viikossa. Joten proteiinin saantini on aika vähäistä, siitä ei paljoa vähennetä. Suolistosairauteni takia muut proteiinilähteet eivät oikein sovi... Voita ja minkäänlaisia kermoja en käytä. Pientä petrausta voisin kuitenkin tehdä.

Valutan aina jauhelihasta rasvan pois, yääh!

Yritän nyt rauhoittua ja olla hermostumatta kun blogger ei suostu sijoittamaan kuvia kuten haluan, eli tekstin joukkoon nätisti, eikä vain yläkulmaan. Eli jätän kuvat leijumaan sitten yksikseen. Hengitän syvään ja siirryn syömään välipalaa. Tekisi mieli kirjoittaa henkisistä paastonaiheistakin, mutta koska niihin kuului netin käytön rajoittaminen, palaan asiaan myöhemmin!