Pari serkkua olivat tulossa kaupunkiin sukulaisjuhliin. Juhlat olivat sen ei-sukulaisvanhemman puolelta, joten onneksi minun ei tarvinnut itse juhliin mennä. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että tavata piti, eli yllättäen tuli tänä aamuna kutsu tulla kahveelle. En siinä ehtinyt tekosyitä keksiä, kun autokin olisi tulossa parin tunnin päästä hakemaan.
Ihan mukavaa sinänsä oli, kun oltiin ihan arkitamineissa kaikki. Mutta kuitenkin näki meikittömistä kasvoistakin keillä menee hyvin ja keillä ei. Tuli taas mietittyä mistä minun geenini ovat perittyjä kun tunsin itseni niin vanhaksi, tyhmäksi ja rumaksi. Kaikki muut ovat mukavasti elämässään menestyneet. Sanotaanhan sitä, että köyhyys periytyy mutta... Sanoisin, että jos en olisi perinyt näitä fyysisiä että henkisiä heikkouksiani, olisin minäkin varmaan paremmin menestynyt elämässäni. Olen niin viime päivinä ollut tyytyväinen kevätsiivoushumaukseeni, mutta nyt se tuntuu kuratippana kimallemeressä...
Pitäisi jaksaa pitää itsestä huolta, mutta kun ei kiinnosta. Kävely ei enää kiinnosta kun ei ole pimeää. Jostain syystä se on mukavempaa silloin. Toivottavasti ei enää sada lunta, koska odotan kyllä pyöräilyretkiä. Eilen olin hakea Talvikin varastosta, kun maa oli valkoisenaan, mutta kun ei ollut pakko enää iltapäivästä lähteä mihinkään, jätin koko reissun. Sain houkuteltua kuskin pysähtymään hetkeksi tulomatkalla kaupan eteen, niin sain ostettua tuleville päiville ruokaa. Alkoa teki mieli, mutta jätin ostamatta, kuski olisi kuitenkin kiinnittänyt siihen huomiota...
Pitää nyt yrittää pitää pää pinnalla, eikä taas vajota syviin vesiin. Pitää keksiä tekemistä. Ikkunat olisin halunnut viime viikolla pestä ja verhot myös, mutta kun teiden puhdistus ei ole vielä kunnolla käynnistynyt, ei siinä ole järkeä. Parvekekin pitäisi puhdistaa, mutta sinnekin nousee vielä paljon tomua. Pääsiäisruohokin taisi epäonnistua. Kourallisen siemeniä (vanhoja toki) hellästi peittelin multaan, mutta vain viitisen hentoa kortta näkyy pilkistävän.
Kyselin Universumilta: (Kuuklen kääntäjä)
A Feeling of Dissatisfaction
Your emotions are strong and they often power you forward faster than your intellect. If you listen to your intuitions and respond positively then this is a good attribute. While others are working out the details you're soaring ahead in love, in work, in life.
But lately a feeling of discontent has come over you and this emotion is just as strong. What is this feeling that things are not right? Your mind clearly shows you that your situation is in good shape. OK, not the best it could be, but nothings perfect.
But your heart is heavy nevertheless. Perhaps you desire something that you cannot obtain. All that you have gained pales beside what you cannot gain. Perhaps the uneasiness is general. Is this it? Is this all there is? Often these feelings can propel you to better things. Leave a stale relationship and find a new love. Leave a dead end job and explore a new career. But watch out! Don't let a period of boredom cause you to discard things of value.
Use this period to reevaluate and reassess. But when you do, listen to your head as well as your heart. Or you could wake tomorrow to find you feel a whole lot better but you've broken something that cannot be fixed. A little dissatisfaction is a good thing. It can stir you into action. But don't wallow in self pity. Things are looking up already. The glass is half full, not half empty.
