sunnuntai 6. heinäkuuta 2025
Jos metsään tahdot mennä nyt...
lauantai 28. kesäkuuta 2025
Säiden oikullisuus
Niin, kilometrejä tuli eilen kuitenkin 26, vaikka piti vain polkaista bussipysäkille ja takaisin 😆.
maanantai 19. toukokuuta 2025
Päin honkia
Tänä aamuna tuumasin, että jos menisinkin kaupan kahvilaan lämminruokatiskin kautta. Tai jos menisin toiselle puolelle kaupunkia ja ottaisin ihan lounaan siellä kaupassa. Ja sitten lempimetsäni läpi lähemmäs prismaan. Ostettavaa on niin paljon. Päästessäni aamulla kauppaan, ei ollut oikein nälkä ja vatsakin oli sitä mieltä että vessaan kiitos, nyt. Ostin sitten pientä evästä taas ja vessaan. No, eipä (kuten aina) ollutkaan mitään tarvetta siellä istua, joten ulos. Päätinkin sitten syödä evääni metsätien loppumetreillä olevalla nuotiopaikalla. Sitten sinne prismaan.
Matkan varrella alkoi kuitenkin tuntumaan, että olisipa kiva taas vain istahtaa johonkin kannon nokkaan ja evästellä siinä. On ollut haikeutta entisiä vanhempien kanssa tehtyjä marjanpoimintareissuja kohtaan. Toki minua aina ärsytti kun piti vain poimia marjoja, eikä ihastella ja tutkia luontoa! Nyt kuitenkin sain nuuhkia taas keuhkoni täydeltä metsän tuoksua. Löysinkin sitten sopivan kokoisen kiven vanhan pellon reunalta. Sopivan kaukana tiestäkin. Oijoi, että oli taas ihanaa olla siellä keskellä luontoa 😍.Nälkä oli näemmä valtava, kun ahmin masun ihan täyteen. Piti jatkaa matkaa pyörää taluttaen, kun vatsa tuntui niin täydeltä. Tai oikeastihan se on taas hiukan tulehtunut, joten tunsin sen painon paremmin. Joka tapauksessa olin niin iloinen, että ihan viheltelin hiljaa. Täällä sisällä kun ei voi viheltää, alakerran piskitys ihan repeää räksytykseen.Jännästi huomasin heti kehoni kiristelyn, kun aloin saapua lähemmäs asutuksia ja ajatusta, että kohta pitäisi mennä kauppaan. Kello oli jo lähempänä kahtatoista, joten paljon olisi ihmisiä liikkeellä. Voi ahdistus. Miten pääsisin jonnekin edes taajamaan asumaan. Sniif.
taitaa olla leppä... |
Niin, kilometrejä tuli vahingossa melkein 30, osan siis kävelin. Uskalsin nyt koko metsäreissun olla ilman kypärää. Oli vähän nostalginen olo, kun tuuli kutitteli otsaa ja päänahkaa. Olen pitänyt kypärää varmaan koko 2000 -luvun, enkä oikein osaa olla enää ilman sitä. Useamman kerran on sen kanssa kopautettu maahan, joten ei ole mitään syytä olla pitämättä. Tuolla ei kuitenkaan ole ollenkaan muuta liikennettä ja vauhtini on varsinaista matelua, joten päätin antaa kypärän tuulettua hetken. Ihanata oli taas, mutta sosiaalisoitunut en ollenkaan 😁.
lauantai 17. toukokuuta 2025
Metsäretkellä, taas
No, mutta tämä pyöräilyreissu olikin oikein mukava. Lukuunottamatta ylläripylläriä, kun kävin välillä kaupan vessassa. (Muista ostaa pidempiä pikkuhousunsuojia). Kuvailin luontoa yhdessä puistossa kaikenlaisissa asennoissa, joten oli kohtu taas puhdistellut itseään... Milloin tämä loppuu!