Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. heinäkuuta 2025

Jos metsään tahdot mennä nyt...

Huh huh. Nyt huomaa mikä ero on kun syö järkevästi ja liikkuu, kuin että liikkuu muttei syö järkevästi. Vaikka lihan kulutus on laskenut aika minimiin, paitsi kalaa menee enemmän, olen yrittänyt huolehtia, että proteiinia saan hyvin, tai ainakin kohtuudella. Tänä aamuna halusin ulos, pitkälle pyöräretkelle. Näemmä tuo metsässä polkeminen, tai käveleminen, tasaa noita angsteja. Tänä aamuna ei vain ollut  oikein mitään järkevää syömistä, tai ei vain ollut nälkä. Joku idiotismi vaivasi pääkoppaakin kun en edes kunnon eväitä ottanut mukaan, kuten tavallisesti. Banaani ja laihaa teetä, ja vettä. Nyt särkee pohkeita ihan p܏rusti.

Ennen lähtöä päätin tutkia karttaa kun olen kyllästynyt kulkemaan yhtä samaa reittiä ja toista reittiä pitkin voisin törmätä ärsyttävään henkilöön heti aamusta, kulkee koiransa kanssa juuri sitä tietä pitkin aamuisin. Huomasin sitten ohuesti merkityn, mutkittelevan tien. Mitä ihmettä... Ensin tuumin, että on yhden oudon pusikon läpi menevä oikaisupätkä, mutta se näyttää kyllä ihan ihmisjalkojen tekemältä, eikä siten olisi merkitty karttaan. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin että se olikin kauempana kuin luulin. Hiphurraa, se on ulkoilureitti! Kartta, jota katselin oli vanha paperinen, tarkistin sitten ihan kännyn kartasta. On se siinä yhä. Hyvä kun ehdin kenkiä jalkoihini laittaa, kun oli kiire tutkimaan polkua. 

Siinä matkalla aloituspaikkaan sitten aivojen kartta asettui oikeaan kohtaan ja hokasin paremmin mistä se alkaa. Sehän on yksi oikaisupolku, jota olen tuhat ja yksi kertaa ohi mennessäni ihmetellyt mihin se vie! Se alkaa kohdasta, jossa lasketaan sillan alle, joten ajatus on usein pimeässä alikulussa, ja näin ihmettely sitten usein unohtuu. 

Oi voi, minkä satumetsän läpi tuo reitti veikään! Hiihtolatuhan tuo talvisin on, kuten kaikki metsäreitit joita olen kokeillut. Jännästi tuo reitti ohitti toisen paikan, josta usein kuljen. Se on kauppareissuni varrella. Talvisin siinäkin on latu. Usein olen ihmetellyt miksi tuolta metsästä tulee sulan aikana ei niin urheilijan näköisiä tyyppejä. Hehän vain oikaisevat tuosta kaupoille! Oi ja voi, olisipa minullakin lähellä tuollainen hiihtolatu 😔 .

Tuo reitti oli aika pitkä, jos sitä olisi seurannut kauemmas. Minä seurasin sitä vain siihen kohti kun päädyin tutummalle reitille, sinne omaan satumetsääni. Söin banaanini taukopaikalla ja jatkoin taas eteenpäin. Silmät nyt eksyivät muihinkin reitiltä poikkeaviin tienhaaroihin. Pysähdyin tutkimaan kännyn karttaa. Täällähän on noita reittejä vaikka kuinka paljon. Ne ovat eripituisia hiihtolatuja. Jos asettaisinkin itselleni nyt haasteeksi tutustua eri paikkojen ulkoilureitteihin! Mikä nimeksi: Mene metsään!, Poikkea polulta!... pitää miettiä. Löysinpä nyt ainakin reittejä jossa kuljeskella jos hirmuhelteet tulevat tännekin, oli tuolla metsän siimeksessä muuten välillä aika kylmä!

Nyt täytyy alkaa valmistamaan jotain ruokaa lihasta, muuten en saa yöllä unta, kalorivaje tuntuu yhä. Tein tullessa lämpimän leivän, johon piilotin pakastimesta vähän Koskenlaskijaa ja Aurajuuston muruja. Tavallista juustoa kun ei ole ollut varmaan kuukauteen, kieltämättä usein jo ikävöin sitä. Join tavoista poiketen vähän kahvia, kun oli niin nuutunut olo. Vähän luin uutisia kännystä ja sitten ajattelin hetkeksi oikaista sohvalle miettimään mitä tekisin. Hups vaan ja olin tippunut unen maailmaan! Hieman oli pää sekaisin kun sitten naapurin kolinaan heräsin. Ehkä vain puoli tuntia nukuin, mutta sikeää oli 😊. Pulssi oli laskenut paljon, koska paleli niin, että piti huivi ottaa harteille. Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta vatsa vaatii nyt murkinaa. Ja jalat takaisin sohvalle... Tämän viikon pyöräilykilometrejä on kertynyt 80 😵. Hulluja on monenlaisia

lauantai 28. kesäkuuta 2025

Säiden oikullisuus

Piti ihan tavata tuliko sana oikullisuus kirjoitettua oikein. On tämä suomi niin vaikea kieli, että näin ihan supisuomalainenkin saa välillä usein miettiä miten ne sanat taipuu! Asiaa helpottaa kun sanoo sanan ääneen ja "maiskuttelee" tuleeko se oikein, eli kokeilee mikä versio kuulostaa oikeimmalta. Välillä väsyneenä saatan kuitenkin päätyä johonkin kummaan valintaa. Tekisi niin mieli tutkituttaa tuo pääkoppa kun se jähmää välillä niin paljon, tehnyt sitä toki aina. 

Piti minun tehdä sitä ja tätä tällä viikolla, mutta säätiedottajat varoittivat hurjista ilmoista useammalle päivälle, mutta päivien lähetessä ilmat sitten paranivat. Välillä torstaille luvattiin vettä, mutta loppujen lopuksi ei tullut pisaraakaan. Sain pestyä joitain kodin tekstiilejä. Mattoja ajattelin pestä ensi maanantaina, mutta vettä ja tuulta lupasivat, joten peruin tupavuoron. Nyt sitten luvataan vain sunnuntaiksi, ja enpä yhtään ihmettele vaikka tuokin "kamala myrsky" hiipuu tihuutteluksi...


Piti perjantaina käydä siellä kauimmaisessa kirjastossa, mutta kun lupasivat vesisadetta iltapäiväksi, päätin siirtää sen ensi viikolle. Eilen aamulla sitten eivät luvanneet sadetta ollenkaan. Lähdin sitten käymään varalta vain hautausmaalla, kun sinne päästäkseen suurin osa matkasta menee bussissa istuessa. Pysäkille polkiessa näin jossain kauempana kuinka vettä tuli kaatamalla. Sellainen ohut kaistale, mutta voimalla näytti maahan tippuvan. Samalla muistin, että sateenvarjo jäi kotiin. Matkalla ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Sain istutettua kukat vanhempien haudalle varsin tuskattomasti kun muistin olla rauhallinen ja hengittää takin sisään. Olen tuskaillut kun hiukset ovat liian pitkät, mutta nyt niistä oli hyötyä kun roikkuivat kasvoilla! Pari verenimijää ehti nahkaa koetella, mutta yksi pikku p𐊊rulainen pääsi puraisemaan palasen ja sitä nyt välillä kutisee niin ärsyttävästi. Mäkäräiset %¤#*!


Kävin sitten laitakaupunkiin päästessäni syömässä yhdessä kaupan kahvilassa keittolounaan. Kiva yllätys oli jälkiruokana pieni keksi, minä rohmusin kaksi... Olin niin hyvällä mielin, että päätin jäädä pyöräilemään, kotona tulee istuttua ihan tarpeeksi. Kiersin hieman kaupungin laitaa ja palasin takaisin kaupunkiin päin parin kirjaston kautta! Ensimmäinen oli hurjan pieni, sellainen vanha, jonka lattialla olisin varmaan 40v nuorempana viettänyt monta tuntia viikossa... Niin suloinen ja kotoisa! Siellä oli yllättävän paljon väkeä ja minulla vatsa vääntelehti niin, että päätin siirtyä pienen tutkailun jälkeen ulkoilmaan...

Seuraava kirjasto olikin sitten kiinni, eli PyörLäKir!-haaste pieneni jälleen.. En ollut tutkinut aukioloilmoituksia tarpeeksi tarkasti... Sinänsä ei harmittanut, kun ajattelin jo kovasti lähellä olevaa kaupungin laitosta, jossa on suuri vessa, siellä ei ole usein kesällä paljon ketään. Olon helpotuttua suuntasin matkalla olleeseen s-markettiin. Olisin niin halunnut olla käymättä kaupassa juhannuksen jälkeen ollenkaan tässä kuussa, mutta maito tuntui olevan lopuillaan ja rahka. En syö enää paljon ollenkaan lihaa, joten proteiinin saan näemmä paljolti jogurtista ja rahkasta. Rahkassahan on proteiinia noin 10g/100g, ja rasvaa 0% jos niin valitsee. Eikä maksa paljoa, kilohinta alle 3 euroa sellainen viilipurkin verran. Kotimainen siis, tietenkin. Olen niin iloinen kun muutamat tietyt ruoat ovat siellä samanhintaisia kuin prismassa! Monet myös vain noin 15 centtiä kalliimpia. Salehan on nyt kaikista kallein s-ryhmässä. Kumpihan on kalliimpi sale vai k-market? Kuuklen tekoäly väittää, että sale.


Odottelin niin tänä päivänä olevan pilvistä ja sateista, että voin rauhassa vain köllötellä ja lukea, kuunnella sateen ropinaa. Mutta eipä tuo näytä sateita antavan, aurinko paistaa. Näyttää myrskyvaroitus huomisellekin hieman siirtyneen enemmän etelämmäs. Tutkimpa hieman hienoja sääsivuja: https://www.windy.com. 
Niin, kilometrejä tuli eilen kuitenkin 26, vaikka piti vain polkaista bussipysäkille ja takaisin 😆.

maanantai 19. toukokuuta 2025

Päin honkia

Et arvaa missä olin tänään? Et varmasti. En ainakaan metsässä... No, juu siellä taas. Eilen tuntui, että pitäisi käydä välillä ihmisten ilmoilla, sosiaalisoitumassa. Tuumasin, että jos parissa kaupassa etsimässä uutta otsapantaa, nykyinen on aika kulahtanut. Välillä tuulee vielä niin, että korvat tarvitsevat suojaa. Jos halvassa kahvilassa kävisin myös.

Tänä aamuna tuumasin, että jos menisinkin kaupan kahvilaan lämminruokatiskin kautta. Tai jos menisin toiselle puolelle kaupunkia ja ottaisin ihan lounaan siellä kaupassa. Ja sitten lempimetsäni läpi lähemmäs prismaan. Ostettavaa on niin paljon. Päästessäni aamulla kauppaan, ei ollut oikein nälkä ja vatsakin oli sitä mieltä että vessaan kiitos, nyt. Ostin sitten pientä evästä taas ja vessaan. No, eipä (kuten aina) ollutkaan mitään tarvetta siellä istua, joten ulos. Päätinkin sitten syödä evääni metsätien loppumetreillä olevalla nuotiopaikalla. Sitten sinne prismaan.

Matkan varrella alkoi kuitenkin tuntumaan, että olisipa kiva taas vain istahtaa johonkin kannon nokkaan ja evästellä siinä. On ollut haikeutta entisiä vanhempien kanssa tehtyjä marjanpoimintareissuja kohtaan. Toki minua aina ärsytti kun piti vain poimia marjoja, eikä ihastella ja tutkia luontoa! Nyt kuitenkin sain nuuhkia taas keuhkoni täydeltä metsän tuoksua. Löysinkin sitten sopivan kokoisen kiven vanhan pellon reunalta. Sopivan kaukana tiestäkin. Oijoi, että oli taas ihanaa olla siellä keskellä luontoa 😍.

Nälkä oli näemmä valtava, kun ahmin masun ihan täyteen. Piti jatkaa matkaa pyörää taluttaen, kun vatsa tuntui niin täydeltä. Tai oikeastihan se on taas hiukan tulehtunut, joten tunsin sen painon paremmin. Joka tapauksessa olin niin iloinen, että ihan viheltelin hiljaa. Täällä sisällä kun ei voi viheltää, alakerran piskitys ihan repeää räksytykseen.

Jännästi huomasin heti kehoni kiristelyn, kun aloin saapua lähemmäs asutuksia ja ajatusta, että kohta pitäisi mennä kauppaan. Kello oli jo lähempänä kahtatoista, joten paljon olisi ihmisiä liikkeellä. Voi ahdistus. Miten pääsisin jonnekin edes taajamaan asumaan. Sniif. 

taitaa olla leppä...
Huomenna piti pyykätä ja tuumasin peseväni ensimmäisen maton. Taidanpa vain puuhailla muuta... On vieläkin niin väsynyt olo. Huomenna voi olla yhä väsynyt olo. Taisi olla viimeinen päivä ilman allergialääkitystä, jos pitemmälle pyöräreissulle aikoo. Sisälle tullessa alkoi silmien kauhea kutina! Onneksi oli jäljellä apteekista ostamiani silmätippoja, näyttävät olevan loppu joka apteekista nyt. Pitää muistaa etsiä korvaava tilalle ennen pujokautta. 

Niin, kilometrejä tuli vahingossa melkein 30, osan siis kävelin. Uskalsin nyt koko metsäreissun olla ilman kypärää. Oli vähän nostalginen olo, kun tuuli kutitteli otsaa ja päänahkaa. Olen pitänyt kypärää varmaan koko 2000 -luvun, enkä oikein osaa olla enää ilman sitä. Useamman kerran on sen kanssa kopautettu maahan, joten ei ole mitään syytä olla pitämättä. Tuolla ei kuitenkaan ole ollenkaan muuta liikennettä ja vauhtini on varsinaista matelua, joten päätin antaa kypärän tuulettua hetken. Ihanata oli taas, mutta sosiaalisoitunut en ollenkaan 😁.

lauantai 17. toukokuuta 2025

Metsäretkellä, taas

Elämä on hiljalleen asettunut uomiinsa. Pitäisi olla jo tottunut siihen, että kroppa reagoi aina jotenkin erilaisiin asioihin, mutta kaikenlaiset lisärajoitteet vain ärsyttää suunnattomasti. Olisihan se kivaa elää joskus edes sellaista normielämää, ei tarvitsisi aina ajatella asioita joka suunnalta ja mahdollisia seurauksia. 

Eilen olin intopinkeänä lähdössä polkemaan taas satumetsääni. Ei siinä metsässä mitään niin ihmeellisen satumaista ole, vain rauhallinen luonto, jossa elää kaikenlaista elämää 💗. No, juuri kun olin lähdössä, vatsa ilmoitti yllättäen olevansa varsin pahalla päällä. Päätin sitten lyhentää matkaa ja suunnata lähempään, pienempään metsään. Metsä, joka on entisen asuinpaikkani lähellä. Paikka, jota välillä ikävöin. 

Suunnittelin jo sinne taas muuttamista, siellä on usein asuntoja vapaanakin. Mutta sitten entinen työkaveri muutti lähistölle ja minun intoni haihtui. Tällä ihmisellä on tapana ottaa lähimmistään kaikki irti, eli hyötyä perusteellisesti. (Laiska kun on.) Eli luvassa olisi ollut ilmaista työtä lapsen-, kissan-, koiran- ja puutarhanhoidossa, "sähän niin tykkäät näistä hommista!". Joo. Vapaaehtoisena kyllä, orjana en. En jaksa jatkuvasti olla keksimässä tekosyitä kun ei kiinnosta. Tykkää myös kovasti juoruta jos asiat ei mene kuten haluaa... 

No, mutta tämä pyöräilyreissu olikin oikein mukava. Lukuunottamatta ylläripylläriä, kun kävin välillä kaupan vessassa. (Muista ostaa pidempiä pikkuhousunsuojia). Kuvailin luontoa yhdessä puistossa kaikenlaisissa asennoissa, joten oli kohtu taas puhdistellut itseään... Milloin tämä loppuu!

Tuohtuneena kävin sitten kaupasta ostamassa pari karjalanpiirakkaa, pullaa, juotavan jogurtin ja purkkilaten. Polkaisin lempijärveni rannalle ja parkkeerasin perseheni kannohon nokkaan ja einestin leveästi hymyillen auringon paisteessa. Oijoi, ihanata! Pari pikkuruista pääskystäkin kävi kisailemassa pääni päällä. Oijoi, kun kangasmetsä tuoksui hyvälle! Ja eväätkin maistui 😋. Täytyy aloittaa taas retkeilykahvittelu! Tehdä itse eväät, tulee halvemmaksikin. Täytyypä muistaa etsiä paikalliset nuotio yms. paikat.

Vahingossa kilometrejä kertyi kuitenkin 18, vaikka ajattelin tekeväni pienemmän retken. Kävelykilometrejä en ole katsonut, niitäkin tuli varmaan jokunen, kun kiertelin parissa puistossa kurkkimassa kuinka kevät etenee. Veikkaanpa, että seuraavan sateen jälkeen kaikki vihreä poksahtaa esille vauhdilla. Nyt on jo suojaisimmissa paikoissa vähän ruohonkorsia ja voikukkiakin. Ja noita hassuja porkkananvarsia. 

sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Terveiset metsästä, ja rannalta!

Naapuri on innostunut taas tupakoinnista ja jo viideltä alkoi yököttävä köhinäräkinä. Yritä siinä sitten nukkua. Kuudelta luovutin ja päätin tekeväni sen mitä olen pitempään suunnitellut tekeväni joku aurinkoinen sunnuntaiaamu. Eli otan evästä reppuun ja polkaisen merenrantaan. No, nyt oli niin nälkä aamulla, ettei sulaa leipää riittänyt reppuun asti. Joten söin tuhdimmin ja otin vain vesipullon mukaan. Voi kun olisin pakannut myös kameran mukaan! Oli kaikenlaista lintua liikkeellä. Pitänee oikeastaan heti tarkastaa kameran akun tila! Milloinhan viimeksi olen ladannut sen. Kääk.


Kiireessä olin taas unohtaa laittaa aktirannekkeen päälle. Pari kertaa on ärränpäät lennelleet kun olen tyytyväisenä kotiin palatessa alkanut ladata tietoja kännyyn ja... kas vain kello vasta käynnistyy! En tykkää pitää sitä kotona, kun silikoniranneke hiostaa joskus. Paitsi suurhommauspäivinä laitan sen ihan huvin vuoksi! Pistin sen mittaamaan paremmin vasta kun parkkeerasin pyörän ja siirryin patikoimaan. 


Kello 7.53 pulssi oli vielä 125, mutta muutaman minuutin päästä, kun olin jo metsässä, pulssi oli laskenut jo 93:een. Metsä on niin sieluni rauhan paikka 💖. Vähän oli polut vielä liian märkiä, että siirryin leveämmälle tielle. Vähän jänskätti olisiko rannassa lintupongareita, mutta eipä ollut. Yksi mies ajoin hurjaa vauhtia selän takaa, mutta muita kaksijalkaisia ei ollut liikkeellä. No, tietysti linnut. Oli sorsia, joutsenia, kurkia, yksi taivaanvuohi ja muita joita en tunnistanut. Yhden pienen kaunokaisen huomasin puun latvassa laulamassa. Kerrankin näkisin millainen lintu noin vienosti ja kauniisti laulaa: keltasirkku!


Pistän nyt viimeiseksi kuvan itsestänikin. Ha, pelkät jalat, istahdin välillä makkaranpaistopenkille kuvatakseni kengät. En ikinä muista laittaa lyhempiä nauhoja noihin. Aina jompikumpi nauhoista jää liian pitkäksi ja tahraantuu, tai pahimmassa tapauksessa kiertyy polkimen ympärille. Siinä olet sitten jumissa pyörässä kiinni. Pitänee nyt heti lähteä etsimään lyhempiä. Vaikkakin tekisi mieli sohvalle kun jalkoja turvottaa ja kuumottaa armottomasti. Liian suolaista syönyt. Ostin alennusleivän Fazerin leipomosta. Ihan liikaa oli suolaa, 1,6g. Paloittelin pakkaseen, sopii paremmin sosekeiton kanssa syötäväksi.