Minusta tuntuu, että me kaikki katselemme liiaksi luontoa emmekä elä kyllin sen yhteydessä. Mielestäni kreikkalaisten käsitys oli paljon terveempi. He eivät koskaan puhuneet auringonlaskusta eivätkä väitelleet siitä, olivatko varjot ruohistossa todellakin malvan värisiä vai eivätkö. Muttahe näkivät, että meri oli uimaria varten ja hiekka juoksijan jalkoja varten. He rakastivat puita sen siimeksen vuoksi, jonka ne loivat, ja metsää hiljaisuuden vuoksi sydänpäivällä.
Oscar Wilde
Aurinko paistaa vielä hieman sisälle,
hivelee kukkasten lehtiä. Lauantaina oli Suomen luonnon päivä,
olin kaupungin melussa. Nyt on aika mennä luontoon, nuuhkuttelemaan
sen tuoksuja; puita, varpuja, sammalta sekä suopursuja. Pelkkä
ajatuskin rauhoittaa jo. Taidan ottaa eväät mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti