Hyvin menee, mutta menköön

No, ei nyt niin hyvin, mutta tahdoin kokeilla positiivista lausetta. Eikö se ole niin, että onni ja raha menee niille joilla sitä jo on? Vai...? Lopettelin tuossa helmikuun budjetointia ja valmistelin tätä kuuta. Positiivista on, että tässä kuussa ei ole kuin vuokra-, vesi- ja kännylasku. Negatiivista, että vuokra nousee. Laskin tuossa, että tässä kuussa jään jopa plussalle, melkein 90 euroa! Jihhaa! Siis, laskujen maksun jälkeen. Viime kuussa laskujen jälkeen ei jäänyt rahaa ollenkaan käyttöön. Kiitos hallituksen, jonka mielestä ihminen ei saa säästää pahanpäivän varalle. Hatuttaa kun olen pitkään säästänyt uutta kotia varten, mutta nyt ne on pakko käyttää jos syödä aikoo. Joo-joo, ymmärränhän minä periaatteen, että avustuksia pitäisi saada vasta kun sille oikeasti on tarvetta. Mutta saa kai minua edes hatuttaa. 

Kävin jopa tuhlaamassa turhuuteen rahojani, kampaajalla. Olisi voinut senkin kyllä jättää pois. Tai oikeastaan uskoa vaistoa ja mennä edelliseen paikkaan. Mutta kun olen etsimässä sitä hyvää kampaajaa, käyn välillä muuallakin, kuin vakipaikassa. Varsinkin kun halusin vain lyhentää hiuksia, enkä vaihtaa tyyliä tai värjätä. Sattuipahan vain kampaaja, jolle en toista kertaa mene. Vaikka oli alennusleikkaus, kuului siihen pesu. Pyysin, että hajutonta yms. herkän ihon shampoota. Sillä pesty ennenkin tuolla. 

Mutta ei. "Sulla kun on tuota hilsettä, niin kokeillaan tätä uutta tuotetta" ja ei kun prööt päähän. Kerkesin haukkoa suuta jo kuin kala, mutta ajattelin, että olkoon. Neiti selitti ja selitti ja huuhteli yhtä ja samaa paikkaa. Niska jäi melkein huuhtelematta ja korvissa paksautteli shampoon jäämät takaisin tuoliin kävellessä. Sanoin ja näytin kuinka paljon leikataan, mutta kun kolmannen kerran olisi pitänyt sanoa, että vielä lyhemmäksi, luovutin. Sitten en taaskaan ehtinyt reagoida kun trööttäsi jotain jankkia käsiinsä ja suoraan päänahkaan, "laitetaan vähän tätä vahvistavaa...". Minulla vahvistui leukalihakset...

Ja sitten alkoi se föönaus. Jumlist, hyvä kun ei savu noussut, kun niin kuumalla hinkkasi päänahkaa. Sitten vapaalla kädellä suhuutti lakkaa. Onnittelin itseäni, että silmälasit olivat lehden alla piilossa... Pysyy ilmekin samana kun naamakin lakan peitossa. Tavallisesti kysytään ensin, että saako laittaa. Saa toki, mutta hajuttomia. Yhtään ei kysellyt kuinka hiukset laitetaan, tai laitetaanko ollenkaan. Suu vaahdossa puhua pulputti itsestään ja haukkui hiukseni. Jännä kun viikko sitten juttelin apteekissa shampoista ja hilsettä kuulemma ei päässäni näyttänyt olevan. Taisi olla vain kova halu saada tuotteita myytyä, kaikki oli niin taivaallisia ja asiakkaatkin kehuu! No en ostanut.

Tuitui!

Olisin halunnut latvoihin hieman kevennystä, mutta alkoi niin ärsyttämään, että tyydyin tulokseen, marssin kassalle ja suuntasin suoraan lähimpään vessaan. Oli aika jämerät aineet, kun niiden kasteluunkin piti oikein kouralla läpsiä. Oli varmaan Kardashian-fani kun lyttäsi hiukset keskijakaukselle ja niin päätä vasten, että vesikin valuisi niitä pitkin, kuin hanhen selästä. Ihan älyttömän nättiä tällaisen vanhan hamsterinaaman kanssa! Korvatkin pilkotti somasti hiusten välistä.

Vaikka kotiin päästessä pesin hiukset, kutittaa päänahkaa yhä niin vimmatusti. Tympii, kun olin ajatellut sävyttää hiukset itse. Nyt on vain odoteltava, että päänahka rauhoittuu.