Marraskuun 1.

Niin se marraskuukin alkoi. Pidän syksystä, pidän pimeistä illoista ja hämäristä aamuistakin. Tykkäsin polkea töihin pimeällä, matka tuntui lyhyemmältä kun ei nähnyt kuinka pitkästi piti vielä polkea. Toki liukkailla keleillä se ei ollut kivaa. Minusta on myös ihana käydä aamukävely hämärässä. Saa olla vähän köyhempääkin päällä, kun kukaan ei kiinnitä huomiota. Kellojen kääntämisen jälkeen aamuisin ei ole vielä sopivan pimeää. Pitänee odotella vielä hiukan...

Kävin hautausmaalla jo viikolla. Jätin vanhempien haudalle kynttilät ja valmistelin kukkapaikkoja kevääseen kuopsuttelemalla niitä hieman. Irrotin vielä pystyssä sojottavat kukkien varret ja pilkoin ne juurien kanssa mullan sekaan. Jätin kanervat nyt hankkimatta, kun viimeksi kuivuivat pystyyn. Ei ole varaa joka viikko bussilla ajella tarkastelemassa kastellakko, vai eikö kastella...

Kuiskuttelin isälle ja äidille samalla kun puuhailin. Pyytelin anteeksi kun en osannut hoitaa heitä niin, että olisivat eläneet kivuttomammin ja helpommin viimeiset vuodet. Mutta jos ei lääkärikään osannut auttaa, niin miten minä, tavallinen tollo. Viimeiset vuodet suhteemme kääntyi ylösalaisin, minä olin se jolta kysyttiin, ja vaadittiin, tietoa, apua. Olin äiti molemmille. Sitä se muistisairaus teettää. 

Toivottavasti en elä niin kauan, että olen siinä pisteessä. Minua kun ei ole kukaan hoitamassa silloin. Vanhemmilla oli hyvä kun olivat kasvaneet suuressa perheessä, ihmisten keskellä. Luottamus vieraaseenkin ihmiseen oli hyvä. Mutta minä, introvertti ja nyt jo epäileväinen yhtäkkisestä ilmaisesta avun annosta: "onko tähän joku koira haudattuna?". Hoitajien painajainen, sanoisin 😄.

Niin, siitä marraskuusta. Jostain syystä se minullekin on pimeää aikaa. Masentaa ja itkettää herkästi. Joskus ajattelin sen johtuvan tulevasta joulusta, usein se ei ole ollut ihanaa aikaa. Nyt varsinkaan. Joka joulu toivon ettei minun tarvitse viettää sitä taas, yhä täällä, mutta pitänee nyt kuitenkin. Ahdistaahan sekin. 

Sorruin eilen myös syömään suklaalevyn. Sen s-kaupan Xtra-levyn, josta aiemmin mainitsin. Kuvittelin voivani panna puolet jemmaan, tai jopa säästää seuraaville perjantaille. Pah! Tai kyllä puolessa välissä levyn rouskuttelua laitoin loput pois. Mutta sitten ajattelin, että parempi syödä pois. Ajattelin siirtyä näin kuun alussa tiukempaan kuuriin jouluun saakka. Tänään söin loput tähtikeksit, ei niitä ollut onneksi kuin muutama. Onhan nyt Pyhäinpäivä. Olo on karmea tuon sokerin syönnin takia. Yököttää. Kahviakin join eilen pari kuppia, tänäänkin yhden, yök. 

Viime viikko oli helppo, ei ollut mielitekoja. Tämä viikko ei ole ollut, itketytti monena päivänä. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni, monessakin asiassa. Ensi vuoden kalenteria en ole vieläkään aloittanut. Hieman suunnitellut vain. Ensi tämän kuun seinäkalenterikin tekemättä. Joskus se on ollut valmiina jo viikkoa aikaisemmin.  

Ulkoiluakaan en harrasta enää kuin kauppaan ja takaisin. Vain pari kertaa käynyt kävelemässä. Tanssihuojunut olen sentään pari kertaa hämärähyssyn aikaan, puoli tuntia kerrallaan. Jopa.

No, yhtenä päivänä tein vähän riisipuuroa, enkä polttanut sitä pohjaan ollenkaan! Jei-ii! Ei se kyllä niin hyvää ollut kuin S-kaupan Kotimaista puuro. Joskus laskin tuleeko se edes sitä edullisemmaksikaan, omatekemä siis. Eihän se maksa kuin 1,39€.  Mutta muuten... plääh. Pizzaakin eilen piti tehdä, mutta tyydyin tekemään pannulla pari lämmintä leipää. Ja siihen suklaaseen. VÄ-TYS!

Ai niin, illalla tulee yksi lempileffoistani klo 18.15, TV5: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat.  Jos pidät Harry Pottereista, pidät varmaan tästäkin. Pääosan näyttelijä on jotenkin niin sympaattinen. Vähän taikuutta ja kiltteyttä elämään  💗.

Ahdistus

Poikkesin kirjastoon lukemaan lehtiä. Pakko päästä välillä omasta päästä eroon. Sattuipa sopiva artikkelin heti ensimmäisessä lehdessä vastaan. Kertoi ahdistuksesta, löytyi näemmä myös nettilehdessä. Ns. naistenlehdet tuli hajamielisesti selattua läpi, en ihan jaksanut keskittyä niihinkään. 

Pitää lukea tuo juttu ajatuksella joku hetki. Aina en ihan täysillä usko Tieteen kuvalehden juttuihin, on niin ai kun kauheata! -tyyliin tehtyjä otsikoita välillä. Mutta mielenkiintoisia toki. 

Syksyn ruska alkaa olla niin kaunis, mutta kaikki muut asiat painavat mieltä taas pohjalle. Ulos lähtiminen tuntuu vaikealta. Onneksi iltaisin tulee pimeä, saa käpertyä sohvan nurkkaan kynttilän valoon. 

Vanhuksia kaapit täynnä

Ylellä oli juttua tästä wintoosan päivityksestä. Kone on kuulemma elämänsä ehtoopuolella jo viisi vuotiaana. Läppärini on siis yli-ikäinen reippaasti, muumio varmaan monenkin mielestä. Hesarissa luki, että Kiinassa 35-vuotias on jo ikäloppu. Mitähän se minun ikäinen sitten on? Hyvää kompostiainesta?

Joka ostaa sellaista, mitä hän ei tarvitse, 

sen on usein pakko myydä sellaista, mitä hän tarvitsee.

englantilainen sananlasku

Tänään on syyspäiväntasaus. On siis aihetta arkipäivän juhlaan! Hmm, miten asiaa juhlistaisin? Olin unohtanut, mutta eilen löysin, olin tehnyt osasta valmiista murotaikinasta muutaman pikkuleivän. Voisin paremman teen kanssa nauttia yhden, ehkä kahden 🍪. 

Staying alive

Vielä hengissä. Kehon pitäisi tottua jo kahdessa viikossa helteisiin, mutta olenpa taas poikkeus sitten. Katsoin kalenterista, että nyt tuli toinen viikko täyteen kun sisälämpötila on yli +26. Nyt vajaan viikon makkarissa +28. Ihan liikaa minulle, joka olen tottunut tähän lämmitystä kitsastelevaan taloon, useimmiten makkarin lämpötila on +19 ja +20 välillä. Olkkarissakin useimmiten alle +22. Joten pää on aika "kuumennut" ja väsynyt. Huomaan välillä tekeväni kaikkea outoa, ajatus ei kulje sekunttia pitemmälle.

Välillä viileissä kaupoissa virkistyy ihan älyttömästi, välillä taas jähmettyy ja tekee mieli vain mennä lattialle makaamaan ja ottamaan tirsat. Useimmiten tulee tuo väsy. Aika monet myyjät vain hymyilevät kun leyhettelen puseroa hyllyjen välissä silmät lurpallaan. Nyökyttelevät ymmärtäväisesti kun mumisen, että ihanan viileää! 

Rahaa on mennyt ihan kamalasti. Luulin (kuten varmaan monetkin) että helteet kestävät muutaman päivän. Joten en varautunut siihen, että kotona kokkaus jäisi täysin tauolle. En edes muista milloin viimeksi olisin tehnyt itse ruokaa! Toissaviikolla? Ääh... Ei uskoisi, mutta on ikävä omia kokkauksia. Olen väsynyt siihen, että vatsa pömpöttää koko ajan ja kipuilee oudosti. En myöskään ole tottunut näin suolaisiin ruokiin, siitä varmaan jo maininnutkin. Jalat ovat turvoksissa, että nahka natisee. Tuntuu siis jotenkin... pinkeältä. 

Olen opetellut, että syön makeaa vain viikonloppuna ja kohtuudella, mutta eka helleviikolla söin usein jäätelöä. Jännästi kroppa kyllästyi siihen. Nyt on usemman päivän ihan tehnyt pahaa ajatus makeasta! Mieli haluaisi jätskiä, mutta onneksi puistatus estää ostamasta. Olen syönyt vain yhden tötterön ja yhden pehmiksen koko kesän aikana. Hinta melkein viisi euroa ja makukaan ei kummoinen. Pehmis piti ahmia minuuteissa kun alkoi sulamaan ja valumaan altapäin heti!

Makeita mansikoita olen kyllä syönyt! Hintavia, mutta kun niitä saa vain kesällä ja pakkasmarjat eivät ole sama asia. Parhaimmat ovat vielä osoittautuneet paikallisiksi! Tuleekohan sitten noilla kesytettyä se makeanhimo.

Ikävä on myös pitkiä pyöräretkiä. Ei tohdi kauas mennä kun äkkiä tulee huono olo. Jo yhdeksän aikaan aamulla voi olla tukalaa. Myös kotihommia ja siivousta on ikävä. Tykkään niin touhuta ja saada jotain aikaan. Voisi käydä kokeilemassa onko kellarissa vielä viileämpää. Viimeksi siellä haisi vain jonkun pahanhajuiset romut...

Jotenkin tuntuu kuin olevansa jossain painajaisessa, ulospääsyä ei ole näkyvissä. Vähän tulee mieleen korona-ajat... Säätiedotuksen mukaan helpotustakaan ei ole luvassa. Joka päivä näyttää helleaalto siirtyneen pari päivää eteenpäin... Ärsyttää olla kokoajan ärsyyntynyt!

Valitsin ihan tarkoituksella blogintaustaksi lumisen pinnan. Aaah, kun ajatteleekin raikasta pakkasilmaa 😌. Lopuksi video joka sai minut jostain syystä ihan reilusti kyynelehtimään, niin kaunista! Amerikkalaiset sisarukset (n. 16-17v.) liitää niin kauniisti! Siinä pitää vain luottaa toiseen noissa pariliidoissa... Että on ikävä syksyä ja talvea 😭.

Alphaville laulaa:

Haluan olla ikuisesti nuori
Haluatko todella elää ikuisesti?
Ikuisesti ja ikuisesti
Ikuisesti nuori

Haluanko minä. Noup. Toissayönä näin unta, että olin jättänyt käytettyjä menkkasiteitä sinne tänne lojumaan (jota en todellakaan ole koskaan tehnyt). Viimeyönä olin entisessä kodissa, siellä missä viimeksi minulla oli menkat. Paikkaa on kyllä useinkin ikävä. Olo on kyllä ollut kuin nuorena, kun oli menkat. Ei kivaa. Mutta näillä mennään. Jos ei maanantaihin mennessä lopu, pakko kai on lääkäriin mennä. En halua.