Eilen huomasin jääneeni tuijottamaan Wheeler Dealersiä. Eli ohjelmaa, jossa ostetaan halvalla kunnostusta kaipaava auto, joka yleensä on oman lajinsa klassikkoauto. Sen jälkeen auto kunnostetaan ja korjataan ammattitaitoisesti itse, jonka jälkeen ohjelman lopuksi auto pyritään myymään voitolla eteenpäin. Tässä siis ollaan... Usein kun mieli alkaa olla (liian) ahdistunut, jään tuijottamaan ohjelmia, joissa on alussa realistinen ongelma, suunnitellaan sen korjaus ja näytetään miten se tehdään. Jostain syystä nuo ohjelmat tekevät nannaa mielelleni. Edes jossain saadaan korjattua ongelma, ja parasta, neuvotaan kuinka se tehdään.
Kun isä oli saattohoidossa sairaalassa, tuijotin Wheeler Dealersin ensimmäisiä kausia. Tykkäsin älyttömästi ensimmäisestä korjaajasta, Edd Chinasta. En tiedä autoista mitään, mutta tekniikka yleensä on nyt kiinnostanut aina. Isän kuoltua jatkoin jaksojen katsomista jonkin aikaa, ja melkein tunsin isän, autofiksaajan, vierelläni katsomassa ja kommentoimassa. Äidin ollessa saattohoidossa tuijottelin talojen fiksausohjelmia, en muista sarjan nimeä enää. Ihan puhdasta ajatukset pois tosielämästä ohjelmia...
Eli taitaa olla paikallaan pieni irtiotto. Jos olisin kone, tilttaisin itseni, laittaisin tehdasasetuksille. Mutta ihmisellehän se tarkoittaisi palautumista vauvan tasolle. Äh ei. Joten yritän tehdä viikonlopun aikana vain kivoja juttuja. Tai en tee mitään, yritän vain nukkua (sain taas valvoa...), kuunnella hyvää musiikkia, pysyä poissa koneelta ja kännykältä. Musiikin kuuntelu ilman konetta tai kännykkää on kyllä vaikeaa nykyään...
Tekisi mieli vähän siideriä, onneksi olen niin väsynyt, etten jaksa lähteä eteistä kauemmas. Voisin illalla juoda rommikaakaon rommilla, kuunnella tätä kappaletta ja kuvitella viilettäväni jossain pilvien seassa taivaalla... ja avaruuden välillä... satelliitithan tuota piipittävää ääntä pitävät ⛮ ...