Sunnuntaipohtimisia

Olen saanut vähennettyä kahvin juontia aika hyvin. Viikolla tein vain kahdesti pienen kahvikupposen, ja ihan tarpeeseen. Perjantaina join vain yhden kupillisen, mutta eilen tein pitkästä aikaa kahvia keittimellä. Yhtä kupillista ei silloin viitsi tehdä, joten tein kaksi. Halusin myös valvoa pitempään, edellinen yö meni levottomasti väsymyksen vuoksi, joten saattaisin simahtaa jo iltayhdeksältä. Vimosen kupillisen nautin (kylmä kahvi kaunistaa!) kolmen neljän aikaan, joten olin yhdentoista aikaan illalla vielä aika pirteä. Katselin toisella silmällä Tom Cruisea ja toisella etsin taas jotain netistä.

  

Välillä tuntuu, että sitä tykkää yhä samoista asioista kuin nuorena, mutta toisaalta ei. Esim. Tom Cruise ja Mel Gibson. Ovathan ne yhä hyvän näköisiä, mutta nyt kun katsoo 80-90 -lukujen leffoja... aika hysteerisiä tyyppejä, miten noista on silloin tykännytkään 😂. Ehkä sitä silloin tuijotti vain näyttelijän ulkonäköä, muulla niin väliä. En ole koskaan tykännyt ns. pahoista pojista, tai mitenkään levottomista ihmisistä. Sai olla vaikka kuinka komea, mutta jos käyttäytyminen oli idioottimaista, viehätys laantui äkkiä. Levottomia ihmisiä riitti lapsuuden ympäristössä, ehkä se on sitten vain opittu suojautumisvaisto...

Takaisin kahviin. Käytin eilen kahvipaketin vimoset porot. Kaapissa on yksi paketti lempikahviani, ja nyt ajattelin kokeilla kuinka pitkälle jaksan olla avaamatta sitä. Yritän ainakin perjantaihin. Kaapissa on myös pikakahvia, mutta maku niissä ei ole herkullinen. Pikkuruisen kupillisen saa alas reilun maidon kera, mutta mukitolkulla ei. Eli jos on ihan pakko saada kofeiinia, voi sieltä ammentaa piristystä. Vatsa vain tykkää vieläkin vähemmän noista, tuntuvat tekevän reiän heti vatsan pinnalle päästyään...

Olen viime viikkoina huomannut, että kahvi kyllä piristää ja saa hyvälle tuulelle, mutta jonkun ajan kuluttua se pudottaa mielialan alas. Kahvi saa minut myös välillä ihan tyhmäksi, aivot eivät toimi ollenkaan, jurraavat vain vauhdilla paikoillaan. Kesällä huomasin pyöräileväni ihan liian kauas kahvikupposen jälkeen, nippanappa jaksoin polkea takaisin. Muutenkin tekeminen oli sellaista "pisteen ympärillä pyörimistä". Plus kaikki ne vatsavaivatkin. Eli tauko olisi hyväksi!

Pitäisi myös miettiä monia asioita aivot kirkkaana. Olen siirtänyt ja siirtänyt uuden koneen miettimistä, mutta nyt kun wintoosa itsekin ilmoitti uusien päivitysten loppumisesta, on pakko alkaa miettiä asiaa ihan tosissaan. Ei kiinnosta ostaa lisäturvaa lisähinnalla, onko se sitten riittävä ja vaatiiko se kaiken koneen tiedon luovuttamista heille. En ole vielä siihenkään paneutunut enempää... En haluaisi uutta läppäriäkään, tykkään vielä tästä nykyisestä. Mutta pakko olisi uusi hankkia, kun tähän ei saa wintoosa 11:sta.

Joten sain idean pöytäkoneeseen, siitä olen haaveillut jo vuosia. Näistä nykyisistä ei vain ole mitään tietoa. Ensihaulla tyrkytettiin vain pelaamiseen tarkoitettuja (minä en pelaa kuin pasianssia), niitä isoja, mutta pieniä laatikoita on näemmä myös. Eli kovaa miettimistä ja harkintaa tiedossa. Ja rahan menoa. Pari muutakin asiaa odottaa tarkempaa tutkimista. Argh, päähän sattuu jo nyt... 

Kuvat ovat vanhoja, poimin ne vain piristykseksi, ja saadakseni tikkua tyhjemmäksi. 

Sokeri- ja kofeiinikoukku, mrh!

Pakko päästä kahvista eroon. Tai oikeastaan vähentää reilusti. Ilman sitä on kuin keitetty spagetti, venyy ja valuu pitkin sohvia ja tuoleja. Jos ei olisi niin kylmät lattiat, varmaan konttaisinkin kohta! Vatsakin on melkein irtisanonut kaikenlaisen sopimuksen, turkasen kipeä myös. Pitänee siirtyä vanhaan tapaan, eli vain perjantaina ja/tai lauantaina. Sama sääntö lähtee suklaaseen. Olen viime vuoden pitänyt (televisiosta opittua!) namupiiloa. En niin pidä Fazerin sinisestä, niin niitä irtokonvehteina on majaillut viime vuoden keittiökaaapin ylähyllyllä. Ankaraan suklaanälkään olen sitten imeskellyt yhden. 

Yhtäkkiä huomasin sitten hamuavani niitä aina liharuoan jälkeen iltasella. Sitten hamusin niitä joka ilta-aterian jälkeen. Jonkinlaisena lohdutuksena ahdistukseen kai. Joulunaikaan kippo oli tyhjä ja piparit toimittivat samaa tehtävää lähes koko joulukuun ajan. Joulun olin ilman suklaataa, kun pullaa, pipareita ja kuivakakkua meni kourakaupalla joka päivä. Joulun jälkeen sitten iski suklaanhimo ja vetäisin kaksi Pandan konvehtirasiaa. Olivat niin hyviä, että taisi löytyä uusi lempirasia. Oli ainakin lähikaupassa niin kallis, että tuskin ostan ennen joulua kuitenkaan, ellei joku juhlahetki löydy. Toivottavasti ei.

Nyt on kuitenkin kaikki kaapit tyhjinä kaikista herkuista. Eilen ahmin loput herkut. Vielä aion ostaa kuitenkin penamun (perjantainamu), eli pieni suklaapatukka. Se riittää onneksi hyvin kun syön sen aina heti illallisen jälkeen. Perjantaina on aina joku vähän mieluisampi ruoka, niin se menee kuin jälkiruokanakin. Välillä ihan naurattaa kun muut syövät usein viikolla puolivalmiita (eines)ruokia ja viikonloppuna sitten omatekemää ruokaa. Minulla se on päinvastoin, en mitenkään viitsisi kokata viikonloppuna. Ennen se taisi olla toisinpäin, mutta siitä ehkä joskus...

Sunnuntai minulla on myös ennen ollut liikuntapäivä, mutta nyt kun vatsa on sekaisin, taidan jättää väliin. Olisi muutama kirja odottamassa lukemista. Poimin ne kirjaston vie mukanasi -hyllystä. Eihän niillä kiirettä ole, mutta kun en aio niitä pitää, voisi ne laittaa kiertoon hyvissä ajoin.