Keskellä viikkoa

Olin suunnitellut käyväni tänään pyöräilemässä, tutkimassa yhtä toista metsäpolkua. Mutta nukuin todella huonosti, huonosti nukuin edellisyönäkin. Eilen kävin kaupassa ja vastatuuli oli niin voimakas, että en taida tänään enää moista jaksaa. Eipä tuolla aurinkokaan paista. Onneksi en illalla pakannut reppua valmiiksi, olisi harmittanut enemmänkin. Olen omin päin vähentänyt hormoneja, kun olo oli hieman liian vilkas. Pitää vielä annosta viilata, niinhän se lääkärikin sanoi, oikea annos pitää vain kokeilemalla löytää, ei ole oikopolkua. Saattaa siis olla osasyy huonosti nukkumiseen.

Taisin olla yöllä myös vähän nälkäinen, näin unta että olin valitsemassa hotdogeja. Voi nam. Olen pari päivää kyllä syönyt vähemmän, ei ole ollut niin nälkä. Jostain syystä keho on halunnut paastota. Vaikka syy voi olla siinä muropohjaisessa mustikkapiirakassa, rasva vie tehokkaasti nälän. Kyllä, söin sen viikonloppuna kokonaan. Possu 🐷 ! 

Syön aika vähän rasvoja ja eron huomaa kun syön ruokaa jossa on voita, ruokakermaa tai kananmunaa, ei tule nälkä pitkään aikaan! Vatsani ei pidä niistä. Ihmettelin usein miten äiti perheineen jaksoi tehdä ruumiillista työtä aamusta iltaan vaikkei lihaa ollut kovinkaan monesti. Kokomaidon, voin ja kananmunien avullahan nälkä pysyi pois, niitä onneksi oli. Paitsi kun kanat olivat aina välillä munimatta.

Taidan tänään keskiviikon kunniaksikin (pikkulauantai) nauttia pienen kupin kahvia ja vimosen murukeksin, jonka ajattelin syödä metsäretkelläni. Haikuttaa vielä vähän, mutta toisen kerran sitten... Onneksi noita kotitöitä riittää, virn. Pitää myös miettiä sitä tietsikka-asiaa. Katselin eilen myös muistikirjaa, jos ensi vuonna kokeilisin taas bujoilua. Tarpeeksi runsassivuista kirjaa ei vain tunnu löytyvän, haluaisin sen olevan viivaton. Onneksi on vielä... kolme kuukautta aikaa!