Puuh!

Jee, olen saanut siivottua makkarin melkein katosta lattiaan. Kaapit on käyty läpi viime viikojen, vai jopa kuukausien, aikana. Huonekalut on imuroitu tai pyyhitty. Seinät tomutettu. Kattoon en koskenut kun pölyhuiskallani on karvalähtöaika, keväthuuma näemmä silläkin. Imuroinut en enkä luutunnut kun haluan tehdä sen huomenna. Imuroida ainakin, luuttuamista mietin vielä. Haluaisin vaihtaa mattoja.

Tänään olisi ollut oikein mainio sää pöllyttelyyn, mutta minulla oli pyykkipäivä. Aamulla nukutti aivan mahdottomasti! Olen jostain kummallisesta syystä nukkunut useamman yön nyt oikein sikeästi, ja aamulla vielä nukuttaisi kovasti. (Varmaan taika nyt katoaa ja nukun seuraavat yöt huonosti...) Olen ollut myös niin intopinkeänä ja tehnyt paljon. Sitkeästi olen jaksanut, vaikka välillä on fyysinen puhti meinannut loppua. 

Tänään sitten se into ja puhti alkoi hiipumaan jo puolenpäivän jälkeen. Olin toki aloittanut puuhailuni jo seitsemän jälkeen, kun halusin ehtiä puhdistamaan talvikengät ennen kuin pyykkikoneisiin tulisi sähköt päälle. Ja myös siivota pyykkitilat kun muut eivät sitä yleensä tee. Syöminen piristi ja sinnittelin  ja sain pyyhityksi jääkaapin yläpuolisen kaapin. Sain jopa vähennettyä yhden silppurihökötyksen, jota äitini enkä minä ole käyttänyt kuin kerran tai pari. Periytyi siis ainakaan minulle. 

Pyyhin myös yhden rivin keittiönkaapeista. Tai palstan, siis allekkain olevat 😁. Marmatin itsekseni miksi säilytän tyhjiä lasisia maustepurkkeja, kun niiden täyttäminen on niin vaikeaa! Pippurit yms. menee nätisti purkkiin, mutta kuivat mausteet tuntuvat vain pöllähtelevän ihan muualle kuin purkkiin, sähköisiäkin usein ovat! Iloinen olin kun jauhohyllyn olin tarkistanut aika vasta, yhtään vanhentunutta pussukkaa ei löytynyt. Olen näemmä oppinut, enkä enää ostele kuivakaappiin tavaraa, ellen ole 1 000 % varma, että juuri samana päivänä niistä jotain leivon!

Puoli kolmen aikaan huomasin tekeväni kaikenlaista sijaistoimintaa, joten luovutin ja siirryin siivoamaan sotkuni. Yhtäkkiä muistin, että näihin aikoihin telkusta tulee Castle! Eli ruokaa lautaselle ja telkun ääreen! Tavallisesti en katsele telkkua päivällä, ellen ole kipeä tai tunne muuten pakottavaa tarvetta paeta todellisuutta. Mutta lepo tuli tarpeeseen, jakso oli liiankin tuttu, joten teki mieli vain sulkea silmät. Onneksi vielä huomenna tuulee paljon, joten pölähtelen huomenna lisää. Nyt voisi vielä jotain iltapalaa ja jatkaa sohvalla lojumista. Aivot jotenkin sakkaa, eikä ajatus kulje...

Polje, tyttö, polje!

Oijoi... ahneella on... No, nyt on kyse liikunnasta, joka sinänsä on hyve. Eilen tuumin käyväni apteekissa, kaupassa ja muutamalla kirpparilla. Ja pyöräillä runsaasti siinä samalla kun lupasi 🌞  taivaan täydeltä. Edellisenä päivänä. Aamulla sitten lupasi vähän pilvisempää. Tuumin, että käynpä kirjastossa lukemassa tietyn lehden loppuun ja toisen luen kokonaan nyt. Viime reissulla kirjastoon tuli pari tyyppiä tietokoneelle. Toinen ei ilmeisesti osannut lukea, kun se toinen luki ääneen kaiken ja samalla #%¤!&# -sanoin kommentoi niitä. Käyn kirjastoissa aamuisin juuri siksi, että siellä on hiljaista ja rauhallista. Muutenkaan heti aamusta en halua kuunnella ärinäörinöitä. Jätin siis silloin lukemisen kesken ja lähdin pois.

Vaikka lisääntyvä valoisuus ahdistaa, sen lupaus keväästä selvästi piristää. Kevät on ihanaa aikaa, sääli kun se kestää kuitenkin aika vähän aikaa. Varsinkin suloinen nuppuaika ei kestä kauaa. Masennukseni alkaa väistyä ja jaksan kiinnostua yhä useammasta asiasta taas. Yksi on sisustuslehdet. No, ihan kaikki ei vieläkään mene alas. Olen kasvanut boheemikodissa, eikä minua vieläkään kiehdo täysvalkoiset täydelliset Avotakka-kodit. Katselin tuossa netistä yhtä asuntoa ja ihan ahdisti, kun sisustus oli valkoista ja kaikki kaakelit masentavan harmaat. Eivät betonginharmaat, eivätkä tummanharmaat, joista pidän, vaan jotenkin siitä väliltä. 

Kaunishan tuo viereisen kuvan sisustus on, mutta minä masentuisin tuollaisessa kodissa... Täältä lisää noita kuvia. Minä pidän enemmän kodeista joita on Unelmien Talo&Koti -lehdessä. Minulle tuli tuo lehti joskus, mutta kun jostain piti pihistää, lähti sekin lehtitilaus poistoon. Sääli vain kun useimmat kodit ovat omakotitaloista, tai ainakin omista kodeista, ei siis vuokra-asunnoista.

Kirppareille olin tosiaan suunnitellut suuntaavani. En ostamaan lisää tavaraa, vaan päinvastoin. Hakemaan sitä ahdistusta, jota kaikki se "roina" aiheuttaa. Täällä kirppiksiltä ei löydy kaikkea hienoa, mitä noissa sisustuslehdissä usein hehkutetaan. Täällä kirppiksillä on enimäkseen lapsiin liittyvää ja pieneksi jääneitä/pestyjä aikuisten vaatteita. Mariskooleja on, ja 80-90 -luvun astioita. Antiikkia ei taida olla kuin sitä myyvissä liikkeissä tai huutokaupoissa. Yksi syy varmaan on, että kirppareilta varastetaan paljon. Täällä on paljon huumeidenkäyttäjiä ja kaikki mikä irtoaa, viedään muutenkin. Ja jos ei irtoa, se rikotaan sen yrityksessä. Noin vain lievästi liioiteltuna.

Kävin sitten aamulla apteekissa, kirjastossa ja yhdellä kirpparilla. Sillä aikaa aurinko oli kuitenkin raivannut pilviharsojen seasta sen verran suuren aukon, että ajatus "tunkkaisista" kirppareista sai jäädä. Nälkä kutitteli vatsanpohjaa, joten suuntasin kauppaa kohden. Muistin kaupassa olevan pikkuruisen kahvilan ja laskin, että olisi kivempi syödä istualtaan, kuin jyrsiä matkanvarrella. Eli soin itselleni teen (alle euron) ja tukevan suolaisen piirakan. Pieni paastorike, mutta olkoon, en muuten olisi jaksanut polkea noin pitkää matkaa. Ostin lisäksi jonkun proteiinijuoman kylmäkaapista, jonka kumosin kitaani puolessa välissä matkaan. 

Ja minähän sitten poljin! Kaikki olisi ollut ihan täydellistä, mutta suurin osa pyöräteistä hämmästyksekseni (piti ihan tavata, että kirjoittaa oikein 😄) oli kumpuraisilla polanteilla. Pyörätie, jota eniten käytän käydessäni kaupassa, on suurelta osaltaan sula, joten vähän yllätti nuo kauempana olevat tiet. Olin jo tässä suunnitellut aloittavani kartuttamaan alueita, joihin voisin muuttaa. Viime kesänä sitä jo aloittelin, mutta jostain syystä se jäi kesken... Eli pitää nyt odottaa joko lisälunta (jippii!) tai teiden sulamista. Kävelyliikunta siis jatkuu.

Koska näemmä pyöräilyyn tarvitaan eri lihaksia kuin kävelyyn, ovat jalkani nyt kipeät ja väsyneet. Peruin pyykkivuoronikin, kun ajatus portaissa ja kellarissa taapertamisesta pyykkien kanssa, jo ihan ajatuksenakin, väsytti. Pyöräytän omassa koneessa alusvaatteet ja muutaman pikkupyyhkeen, niitä on muutenkin rasittava ripustella kuivaushuoneessa. Kuivausrummusta en tykkää, kun se haisee aina voimakkaasti jonkun sokerihuurretulle pesuaineelle. 

Kello alkaakin olla sen verran, että tohtii koneen laittaa päälle. Oli niin ihanan hiljaista, että halusin nauttia siitä. Jotain muutakin pitäisi tänään saada aikaan, mutta mietin sitä pienen välipalan jälkeen. 

Pikkuhiljaa

Olen nyt innostunut tuosta kävelystä, mutta tänään päätin pysyä sisällä. Ulkona on plussan puolella, joten loskassa kahlaaminenkaan ei kovin kiinnosta. Olen tutkinut käsityölaatikoita ja jotain sain taas poistettua, jee! Olen perustanut eteiseen kierrätyspisteen (pahvilaatikko), johon kerään poislähteviä juttuja. Mukavasti sieltä lähtevät mukaan kun on näkyvillä. Nämä käsityöjutut lähtevät varmaan perjantaina kirppikselle, joka on käsityöihmisen aarrepaikka, kilohinnalla kaikkea kivaa. Valitettavasti olen itsekin sieltä kaikkea turhaa kaappeihini löytänyt. Nyt olen onneksi ollut useamman vuoden ostokiellossa. Kova tappelu on mielessä käynyt kun tehnyt mieli jotain "kivaa kotiin". Mutta ei, tavaramäärä pitää nyt vähentyä, ei lisääntyä! Vatsa on kipeytynyt päivän mittaan, joten siirryin hetkeksi koneelle. Taidanpa nyt  kuitenkin lämmittää eilistä ruokaa ja käpertyä sohvalle loppuillaksi. Etsin kuitenkin jonkin musiikkihetken rauhoittamaan mieltä.