Vitamiineja vai alkoholia?

Nyt on lähikirjastot käyty läpi! Määrähän laski kuin lehmän häntä, mutta sainpahan käytyä läpi ne jotka kesällä ovat auki. Jos olisi auto käytössä, kävisin kaikissa lähikuntien kirjastoissa, vanhat pikkukirjastot ovat niin... ihastuttavia! Muistan kun opiskelin kaukana kotoa ja asuin pienehkössä kunnassa. Ei ollut varaa omaan televisioon, joten kirjastossa tuli vietettyä paljon aikaa. Olisipa jännä tietää kuinka monta kirjaa luinkin, tai ainakin lainasin, niinä vuosina! Nyt lukuinto on aika ailahtelevainen. Vein juuri eilen pari kirjaa takaisin kirjastoon kun ei vain napannut, ei jaksanut keskittyä. Pitäisi löytää joku helppo dekkari luettavaksi.

Tänään piti pestä pyykkiä heti aamusta. Huomasin eilen illalla, ettei minulla ole edes yhtä koneellista likaisena. Toisena ajatuksena oli ollut, että pesen jonkun maton. Mutta sitten muistin puheet vesisateista. Ei järkeä kun kuivausaika oli vain pari tuntia. Parvekkeella ne eivät kuivuisi mitenkään sadesäällä. 

No, jospa ompelisin, tiistaina sain vihdoin leikattua repun kankaat. Mutta ei vain jaksa. Tällä viikolla olen pyöräillyt yli 50 kilometriä ja alkaa olla aika puhki olo. Pitäisi varmaan syödäkin vähän paremmin. Joten tyydyin vain tekemään pikaisen viikkosiivouksen. Huomenna taidan vain istua nokka kiinni ikkunassa jos ukkostaa. En ole nähnyt vielä yhtään ukkosta tänä kesänä. 

Pitäisi keksiä seuraaviksi täksi ja seuraaviksi päiviksi ruokaa. Pakkasessa on seitipaloja ja ehkä yksi kuorrutettu kalakin. Jauhelihaa paistoin sinne keskiviikkona. Pitäisi nyt vain jaksaa jatkojalostaa ne joksikin mielenkiintoiseksi. Ajatuskin siitä haukotuttaa. Tekisi mieli kokeilla miettiä sitä vaakatasossa, mutta tuskin unikaan tulisi kun ajattelisin kuitenkin vain syömistä. Keho selvästi vaatii enemmän energiaa!

Eilen mietin kaupassa ostanko perjantaiksi aikuisten limua (ahdistaa, syystä enemmän joskus...). Mutta kun kärryissä oli jo seitsemän euron edestä mansikoita... Päätin olla fiksu ja jättää alkomahoolin kauppaan ja syödä masun täydeltä mansikoita 😊.

Säiden oikullisuus

Piti ihan tavata tuliko sana oikullisuus kirjoitettua oikein. On tämä suomi niin vaikea kieli, että näin ihan supisuomalainenkin saa välillä usein miettiä miten ne sanat taipuu! Asiaa helpottaa kun sanoo sanan ääneen ja "maiskuttelee" tuleeko se oikein, eli kokeilee mikä versio kuulostaa oikeimmalta. Välillä väsyneenä saatan kuitenkin päätyä johonkin kummaan valintaa. Tekisi niin mieli tutkituttaa tuo pääkoppa kun se jähmää välillä niin paljon, tehnyt sitä toki aina. 

Piti minun tehdä sitä ja tätä tällä viikolla, mutta säätiedottajat varoittivat hurjista ilmoista useammalle päivälle, mutta päivien lähetessä ilmat sitten paranivat. Välillä torstaille luvattiin vettä, mutta loppujen lopuksi ei tullut pisaraakaan. Sain pestyä joitain kodin tekstiilejä. Mattoja ajattelin pestä ensi maanantaina, mutta vettä ja tuulta lupasivat, joten peruin tupavuoron. Nyt sitten luvataan vain sunnuntaiksi, ja enpä yhtään ihmettele vaikka tuokin "kamala myrsky" hiipuu tihuutteluksi...

Piti perjantaina käydä siellä kauimmaisessa kirjastossa, mutta kun lupasivat vesisadetta iltapäiväksi, päätin siirtää sen ensi viikolle. Eilen aamulla sitten eivät luvanneet sadetta ollenkaan. Lähdin sitten käymään varalta vain hautausmaalla, kun sinne päästäkseen suurin osa matkasta menee bussissa istuessa. Pysäkille polkiessa näin jossain kauempana kuinka vettä tuli kaatamalla. Sellainen ohut kaistale, mutta voimalla näytti maahan tippuvan. Samalla muistin, että sateenvarjo jäi kotiin. Matkalla ei kuitenkaan satanut ollenkaan.

Sain istutettua kukat vanhempien haudalle varsin tuskattomasti kun muistin olla rauhallinen ja hengittää takin sisään. Olen tuskaillut kun hiukset ovat liian pitkät, mutta nyt niistä oli hyötyä kun roikkuivat kasvoilla! Pari verenimijää ehti nahkaa koetella, mutta yksi pikku p𐊊rulainen pääsi puraisemaan palasen ja sitä nyt välillä kutisee niin ärsyttävästi. Mäkäräiset %¤#*!

Kävin sitten laitakaupunkiin päästessäni syömässä yhdessä kaupan kahvilassa keittolounaan. Kiva yllätys oli jälkiruokana pieni keksi, minä rohmusin kaksi... Olin niin hyvällä mielin, että päätin jäädä pyöräilemään, kotona tulee istuttua ihan tarpeeksi. Kiersin hieman kaupungin laitaa ja palasin takaisin kaupunkiin päin parin kirjaston kautta! Ensimmäinen oli hurjan pieni, sellainen vanha, jonka lattialla olisin varmaan 40v nuorempana viettänyt monta tuntia viikossa... Niin suloinen ja kotoisa! Siellä oli yllättävän paljon väkeä ja minulla vatsa vääntelehti niin, että päätin siirtyä pienen tutkailun jälkeen ulkoilmaan...

Seuraava kirjasto olikin sitten kiinni, eli PyörLäKir!-haaste pieneni jälleen.. En ollut tutkinut aukioloilmoituksia tarpeeksi tarkasti... Sinänsä ei harmittanut, kun ajattelin jo kovasti lähellä olevaa kaupungin laitosta, jossa on suuri vessa, siellä ei ole usein kesällä paljon ketään. Olon helpotuttua suuntasin matkalla olleeseen s-markettiin. Olisin niin halunnut olla käymättä kaupassa juhannuksen jälkeen ollenkaan tässä kuussa, mutta maito tuntui olevan lopuillaan ja rahka. En syö enää paljon ollenkaan lihaa, joten proteiinin saan näemmä paljolti jogurtista ja rahkasta. Rahkassahan on proteiinia noin 10g/100g, ja rasvaa 0% jos niin valitsee. Eikä maksa paljoa, kilohinta alle 3 euroa sellainen viilipurkin verran. Kotimainen siis, tietenkin. Olen niin iloinen kun muutamat tietyt ruoat ovat siellä samanhintaisia kuin prismassa! Monet myös vain noin 15 centtiä kalliimpia. Salehan on nyt kaikista kallein s-ryhmässä. Kumpihan on kalliimpi sale vai k-market? Kuuklen tekoäly väittää, että sale.

Odottelin niin tänä päivänä olevan pilvistä ja sateista, että voin rauhassa vain köllötellä ja lukea, kuunnella sateen ropinaa. Mutta eipä tuo näytä sateita antavan, aurinko paistaa. Näyttää myrskyvaroitus huomisellekin hieman siirtyneen enemmän etelämmäs. Tutkimpa hieman hienoja sääsivuja: https://www.windy.com. 
Niin, kilometrejä tuli eilen kuitenkin 26, vaikka piti vain polkaista bussipysäkille ja takaisin 😆.

Kohti pimeyttä - minuuttivauhtia

Hah, aika raflaava otsikko... Katselin tuossa innokkaasti auringon nousumerkintöjä. Ha, vain pari minuuttia tänään päivä pitempi kuin eilen. Ihanaa kuitenkin että jo kuukauden päästä yöt ovat edes hetken pimeitä. Toki siitä ei vielä silloin ehdi nauttimaan, olen niin iltauninen ja aurinko nousee taas jo aamuyöstä. Siihen on kuitenkin vielä pitkä aika. Sori, jos rakastat Suomen kesän valoisia öitä, minä en... 

Suunnittelin katselevani juhannuksena vielä vanhasta telkkua pimeässä makkarissani. Viikon päästähän sillä ei näe enää kuin... öö, mustaa taustaa? Varastossa on vielä vanha VHS-nauhuri, pitäisikö säästää se, jos jostain löytäisi nostalgisia kasari-ysäri VHS-leffoja 💖. Toki voisi vielä jostain löytyä digiboxi jonka saisi tuohon vanhukseen liitettyä, mutta kun ei tule enää siltä katseltua, ei sitä kannata nyt ostella. Jäi siltä katselut kun nykyiset seinänaapurit tulivat taloon... Jäi nytkin se katselu tosin.

Rahasta puheen ollen... Tuli osteltua taas paljon kaikenlaista ruokaa juhannuksen alla. Syöntijuhla, kuten kaikki muutkin juhlapäivät nykyään 😋😅. Sattui vielä K-ryhmän OmissaEduissa olemaan pari sopivaa tarjousta, joten ostin pakkaseen paljon ruokaa. Niin paljon ostin, että meinasi jääkaappipakastin-hökötys kyykätä oikein kunnolla! Ihmettelin kun tavarat tuntuivat kumman lämpimiltä. Vesi kannussakin oli vain viileähköä. Kiäk.

Mittari molempiin vuorotellen ja molemmat näyttivät vain 15 astetta 😬. Toinen plussaa ja toinen onneksi vielä pakkasta. Paniikkia pukkasi kun aattoilta oli. Olin jo paniikkipyöräillä johonkin lähihalpikseen ostamaan kylmälaukkua. Olin sulattanut molemmat edellisenä päivänä, joten pelkäsin, että simahti siksi. Piti vain sulkea silmät ja laittaa laite reilusti kylmemmälle, unohtaa sähkölaskun nousu ja toivoa parasta. Onneksi on vähitellen toipunut, mutta on nyt "suuremmalla", kylmemmällä, kuin tavallisesti. Laitan vähitellen normaaliksi kun saan pakastetttakin tyhjemmäksi. Käyn kuitenkin siellä rapistelemassa joka päivä. Leivät kun asuu minulla aina pakkasessa, pöydällä on vain päivän parin annokset. Jääkaapissahan leivät taas vanhenevat nopeammin kuin pöydällä.

Söin viikonlopun aikana niin suolaista ja sokerista, että verenpaine hyppi silmillä suorastaan. Nukkumisesta ei meinannut tulla perjantaina mitään, kun sydänrukka jyskytti niin. Eilen sitten päätin lähteä taas pyöräilemään. Hups, mittari ilmoitti kilometrejä tulleen taas yli 30. Viikon saldokin oli noin 63 kilometriä. Tänään ei olekaan sitten jaksanut paljoa jaloilla olla. Väsyttääkin niin kun viime yö oli aika levoton. Pää on hieman sekaisin, tuntuu, että tänään on sunnuntai. Vasta tänään muistin tarkistaa pankkitilin tilanteen, teen sen tavallisesti sunnuntaisin, kuittaan laskut yms. 

Ai niin, lähikirjasto-haaste, PyöLäKir, on hieman "supistunut" taas. Jotkut ovat tosiaan remontissa, toiset kokonaan kiinni ja jotkut aivan liian kaukana, joten mukaan otan nyt vain 11 kpl. Käyty on kolmessa vasta. Jaoin ne parin, tai kolmen, kirjaston ryhmiin. Eli suunnittelin reitit, jolloin pääsen pissitauoille sopivissa kohdin. Kauimmaisen jätin yksinään, silloin en viitsi mutkitella enempää. 

Kahdessa ei ole omatoimiaikoja ja aukeavat vasta puolen päivän jälkeen näin kesäisin, joten ne pitää miettiä ihan erikseen. Puolen päivän aikoihin kun olen tavallisesti jo palannut majapaikkaani. Jos en ehdi käymään kaikissa ensi kuussa, siirrän osan elokuuhun. Eka viikolle kuitenkin, ennen koulujen avautumista, useat kun ovat nykyään koulun ohessa. Olikin outoa eilen käydä yhdessä kun tavallisesti on täynnä pieniä koululaisia, nyt ihan tyhjänä 😮. Hiljaista oli.

Aamun mietinnät

Heräsin viideltä kun aurinko lonkeroi jostain raosta sisään. Pitänee tänään viritellä raot piiloon. Oli niin lämmin, että hipsuttelin yöpaita päällä. Kävin pitkästä aikaa vaa'alla. Täh? Kävin useamman kertaa, milloin missäkin asennossa seisoen: vaaka väittää painoksi 72,8! En usko. Varsinkaan kun liikunnan jälkeen kehoni kerää kaikki nesteet itseensä, varsinkin jalkoihin. Yhdellä tavalla vaa'alla seisoessa näytti 73,2. Se nyt voisi pitää paikkaansa, laitan sen tuon listani jatkoksi. Jos vielä maanantaina näyttää pienempää painoa, laitan sen. Pitää päivittää muutkin listat tuosta sivusta.

PyöLäKir -haaste vähän supistuu. Katsoin kirjastojen määrän sivulta jolta haen kirjoja. Sehän näyttää kaikki kirjastot jotka sen piiriin kuuluvat, eli useamman kymmenen kilometrin säteellä. Olisi ollut melkein 60 kirjastoa läpikäytävänä 😝. Joka päivä pitäisi jossain käydä. No, karsin listaa ja otin mukaan vain oikeasti lähikirjastot, eli 20 km säteellä. Pikaisten laskien tuli jotain 15 kpl. Jos kaksi viikossa, ehtii kesä- ja heinäkuussa käydä kaikissa. 

Tänä viikonloppuna pitäisi käydä omassa lähikirjastossa, se suljetaan huomenna tai sunnuntaina, ja avataan vasta syksyllä uudessa paikassa. Koulun yhteydessä, joten samaa rauhaa ei tule enää olemaan. Ehkä viikonloppuna voisin kuvitella käyväni. Mutta sen jätän jo pois listasta. Pitää muistaa katsella kirjastojen aukiolot, useat kun ovat kiinni heinäkuussa!

Ajattelin yrittää myös laihduttaa tänä kesänä vähän, ainakin pitäisi päästä 70:neen kiloon. (Ärfh, pitäisi opetella nuo numeroiden päätteet: täältä! ) Ehkä 65 on liian vähän, joskus kolmikymppisenä painoin hetken niin vähän ja näytin luurangolta! Minulla on oikeasti suuret luut, ainakin nivelet. Olen myös pitempi kuin normisuominainen. Mutta nyt hommiin. Viikonloppuja ja mukavia ilmoja!

Ruokajärjestys ja haaste itselle

Olen ollut nyt aika monta päivää varsin löysä, haluton ja väsynyt. Tajusin sitten, että lihankäyttöni on vähentynyt todella paljon, ihan vahingossa. Olen kahtena päivänä syönyt itsetehtyä kasvissosekeittoa, jossa on herneitä ja pitkäpapuja. Laitoin molempia vain pienen korurallisen, joten per päivä ei siitä paljoa tule. Eli taitaa olla hieman raudanpuutetta. Tarkista ferritiini, hihkuisi joku heti somessa! Ferritiiniarvoni ovat aina olleet mainiot, mutta nyt ne voisivat olla alhaiset. Aamuisin on todella vaikeaa herätä, se on minulle todella harvinaista. Tänäänkin nukuin kahdeksaan, menin nukkumaan ennen kymmentä... Talo oli kumman hiljainen, niin en herännyt kolinoihinkaan.

Huomasin maanantaina, että kesäkuu alkaa sunnuntaina. Jos yrittäisin olla käymättä kaupassa enää tässä kuussa. Olisi kiva jos välillä kauppamenot olisivat reilusti alle suunnitellun. Myös pakastin pitäisi sulattaa, kun laatikot rahisevat jo ikävästi ja useimmin avattu laatikko välillä kieltäytyy kokonaan menemästä takaisin lokeroonsa. Kerran jo jäi ovi hetkeksi raolleen. Teinpä sitten listan mitä ruokia tällä viikolla tekisin, mitä söisin. Tein ihan ruokajärjestyksen, lukujärjestyksen tyyliin. Laitoin siihen välipalatkin, vaikken niitä aina syökään. Nyt niille voi olla tarvetta kun varsinkin lounaalla ei välttämättä kovin pitkälle potkita (mummukan sanonta 💖). Ideoita hieman poimin Martoilta, toki pakastimen ainekset määräävät suunnan.

Tänään kuitenkin huomasin, ettei leivät varmaankaan lauantaihin saakka riitä. Tummia leipiä on, mutta niissä kaikissa on siirappia, jota vatsani ei hyväksy aina. Aamulla varsinkaan tyhjään vatsaan sitä ei voi kuvitellakaan. Uh, ajatuskin närästää! Tuumasin notta pitsaa tekisin perjantaina, jos saisin muutaman sämpylänkin tehtyä. Mutta kun leipä ei riitä ehkä perjantaihinkaan saakka, jogurttikaan ei riitä, joten aamupalaksi ei olisi mitään. Kurn!

Puuttuvat-lista on muutenkin jo pitkä, ja kun siihen lisäisi runsaasti ruokaostoksia... eivät mahdu reppuun ja pyöränkoriin. Ostospaikaksi pitäisi valita silloin myös lähi-Prisma. Kauppaa ei ole mitään vastaan, mutta henkilökunta. Siellä on jostain syystä kovin yrmeää sakkia. Plus entinen työkaveri, varsinainen juoruM:ä. Näin rumasti sanoen.

Mietinkin kun perjantain aamupala + lounas on ihan auki, josko kävisin silloin ostamassa lähi-S-marketista maidot, leivät ja ehkä jogurtin, ne ovat samanhintaisia kuin Prismassa. Näin vähentäisin taakkaa ja voisin sunnuntaina käydä lempi-Prismassani, joka on vähän kauempana. Olin kovin tohkeissani "ei enää kauppaan -haasteestani", mutta kun vatsa tuntuu nyt kiukuttelevan alkuviikon sosekeitosta, pakko ajatella sitäkin. Pakastimessa kun on nyt vain niitä, joita ei voi kovin paljoa kerralla syödä. Suulle herkkuja, mutta muulle suolen jatkolle ei...

Yhden haasteen aion kuitenkin itselleni asettaa, ja myös pitää! Aion tänä kesänä käydä mahdollisimman monessa ympäristön lähikirjastossa, pyörällä tietenkin, Pyöläkir! Lähin on parin kilometrin päässä ja kauimmainen noin 15 km päässä. Tuo kauimmainen saattaa jäädä, tai siirtyy ainakin heinäkuun loppuun, jos kunto on noussut hienosti. Vaikka olenkin polkenut 30 km tänäkin vuonna, on se eriasia kun se on kertynyt puoliympyrän muodossa, eli väsyessä olisi ollut asunnolle paljon lyhempi matka. Matka tuonne kauimmaiseen on enimmäkseen yhtä suoraa, pitkää tietä. Pyörätietä toki enimmäkseen, mutta kuitenkin siten raskaampi, ja tylsempi, ehtii ajatella jaksaako kuitenkaan, jäänkö matkan varrella, hajoaako pyörä...