Kaunis, sinnikäs korvamato

 

Rannuntaisuportti

Eilen tapasin yllättäen ystävän, jonka piti tavata aikaisemmin viikolla. Mukana oli myös ihminen, jonka tunsin myös vuosien takaa. Tapaaminen oli ihan mukava, mutta jäi vähän sellainen yksinäinen olo. Kaikilla tuntuu olevan kaikkea kivaa tiedossa loppu vuodelle, ja muutenkin elämälle. Oma tuntuu kulkevan sitä samaa kapeaa tylsää tietä ei mihinkään. Vaikka kuinka yrittää, ei mitään saa aikaan, tai mikään ei johda minnekään.

Nukuin vähän huonosti, mutta olin jo illalla päättänyt, että menen tänään taas metsään, kun lupasi poutaakin, ensi viikolla taitaa sataa lähes joka päivä. Nyt olin metsässä jo ennen yhdeksää. Paikalle on yli 10 km, joten huono puoli on, että olen jo hiukan väsynyt perille päästyä. Olen ottanut siksi tavaksi, että ensiksi juonkin kupposen teetä. Siinä mieli rauhoittuu ja tulee onnekas olo kun saa olla juuri nyt ja siinä.

Metsä oli ihanan hiljainen. Oli myös aika viileää, vain vähän yli 10 astetta. Metsä oli märkä, joten ensiksi poimin puolukoita poimurilla. Mustikoita oli vain vielä niinkin paljon, että litran purkin täytyttyä puolukoilla, siirryin poimimaan mustikoita. Ne vain olivat jo niin kypsiä, että hajosivat helposti, joten piti poimia ne käsin. Siinä tuli ilmeisesti ähistyä niin, että naaman ympärillä alkoi pyörimään kaikenlaisia nälkäisiä öttiäisiä.

Söin sitten itsekin yhden eväsleivän, mutta sitten metsään alkoi valumaan kaksi, ja nelijalkaisia, kulkijoita. Päätin lopettaa kun kohta tulisi maastopyöräilijätkin varmaan. Polulle on nyt märemmällä ilmalla ilmestynyt leveiden renkaiden jälkiä. Puhdistelin marjat osaksi metsässä, olin ottanut mukaan pienen sihdin. Etsin sitten vähän tuulisemman kohdan ja söin viimeisen eväsleivän, mäkäräisen yrittäessä nauttia sormistani. Hiekkatielle päästyäni pyörähurjistelijoita oli sitten jo enemmän. Enpä enää mene metsään viikonloppuna...

Tulin vähän pitempää reittiä takaisin ja kilometrejä kertyi lähes 28. Ei vain huvittanut tulla lyhempää  reittiä takaisin... En jaksanut käydä kaupassa, vaikka olin niin suunnitellut. Onneksi oli jääkaapissa valmista pinaattikeittoa ja paistettua jauhelihaa. Samaan kippoon vain ja mikroon, saa luvan kelvata. Sen jälkeen olenkin tuijotellut telkkua. Pitäisi vielä jotain iltapalaa, mutta tekee mieli jo kaatua, todella väsyneenä, sänkyyn. 

Sängystä puheen ollen, vihdoin sain kaivettua esiin Ikean mainoksen laulajan. Outoa, olen luullut sen laulavan jonkun muun, tummaihoisemman. Video on erilainen... kai se on nykyaikainen. Minä vanhanaikainen. Hyvää yötä ja kauniita unia!

Juutuin kuuntelemaan muistojen havinaa...

 

sinä olet sinä
 
vaikka vuodet sua hyväilee

kuin vesi rantakallioita

viimeistellen veistontansa

minä olen minä

joka peilikuvaa katsomatta

olen kiinni juossut väärää miestä

en ymmärtänyt pysähtyä

tämä riittää

en osaa kurottaa mä enempää

tämä riittää

me näin kyllä pärjätään

tämä riittää

en osaa kurottaa mä enempää

tämä riittää

me näin kyllä pärjätään

tämä riittää

Juhannus tulee, oletko valmis

Viikko vierähtänyt. Huomasin maanantaina, että juhannus on seuraavalla viikolla... Nämä juhlapyhät hyppäävät nykyään ihan ns. puskista. Nyt ehtii hieman valmistella. Tuli kuitenkin kiire juhannussiivousta aloittelemaan. Mattojen pesua olen suunnitellut jo toukokuulta, ei vain ole kone käynnistynyt mitenkään. Onneksi on varastossa muutama puhdas matto. Laitan ne kesäksi ja pesen vain muutaman pienen, jo käytössä olevan, lisäksi. 

Olen luopunut kaikista isoista matoista, niiden peseminen on niin vaivailloista nykyisessä pesutuvassa. Onneksi viime vuonna siirryimme pesutuvan varaukseen sovelluksella, joten ovi on aina lukittuna. Se helpottaa jos joutuu pesemään maton lattialla. Ennen sai viljellä aika vihaisia katseita, jos joku tuli ihan huvikseen tupaan norkoilemaan; astuppa matolle niin vetäisen harjalla silmille! Yksikin tuli siihen viereen nojaileen ja muuten vain porisemaan, halusi tuijotella toisen työntekoa. Ennen ei ollut edes tervehtinyt. Hyvin lyhytsanainen olin ja hieman holtiton sitten vesiletkun kanssa, niin lähti. Oli siis epämiellyttävä tyyppi muutenkin. 

Pesin nyt siis pikaisesti pari mattoa ja sain luututtua jo makkarin lattian. Ensi viikolla vuorossa pari-kolme muuta pienempää ja yksi jo puhdas varastosta olkkariin. Likaisia voi sitten ajan kanssa pestä hellepäivinä. Pitää olla tarkka noiden sadepäivien kanssa. Joudun osaksi kuivattamaan parvekkeella, joten poutapäivää nyt ainakin, kiitos.

Perjantaina lähdin pyöräilemään vaikka kolmastoistapäivä olikin. Alku meni ihan ilman suurempia kommelsuuksia, mutta takaisin palatessa alkoi sitten päivän huono-onnisuus kutitella kantapäitä. Olin jo kääntymässä takaisinpäin, mutta kun siellä olin, päätin käydä yhdessä kirjastossa, kun se Pyöläkir!-haastekin on asetettu. No, eipä se ollutkaan auki! Monet ovat heinäkuun kiinni, mutta tämä oli nyt jo. Olin toivonut pääseväni edes vessaan... No, jonkun matkan päässä on kauppa, käyn siellä. HA! Siellä oli suuri remontti meneillään ja vessoja ei ollenkaan. Kiva, lähin vessa onkin sitten lähes kymmenen kilometrin päässä. Onneksi oli hiukan jano, liikaa vaatetta ja tuskanhiki päällä, joten perille päästyä hätä ei ollutkaan enää niin suuri 😂.

Mutta enpä sinne perille päässyt sitten  muutenkaan kivuttomasti. Kaksi isoa tietyömaata oli matkan varrella ja kiertoteitä riitti. Pitänee kurkkia kaupungin tietyömaakarttaa ennen kuin seuraavaksi matkalle lähtee. Matkaa ei tullut kuin noin 30km, mutta nyt vauhti oli erilainen kuin metsäreiteillä. Siellä kulku on sellaista hissukseen polkemista, hyttysetkin pysyy melkein perässä. Se on jännä tuo vauhti-imu mikä tempaisee mukaansa, varsinkin ruuhka-aikoina. Vaikea polkea hitaasti, jos kaikki muut menee nopeaa, se jotenkin tarttuu...

Nopeaa ovat myös pikkukasvieni juuret kasvaneet. Vasemman puoleisen kinskin juuria oli vain pari per oksa, ja nyt kuukausi myöhemmin oli ruukku täynnä. Oikean puoleinen juoru taas on ollut pitempään muovirasiassa, sen juurienteko on aina ollut hurjaa. Laitoin sen toisen, vanhemman, juoru-lajin kanssa samaan ruukkuun, niin melkein hävitti toisen valtaamalla koko ruukun! Tuli kiire pelastaa poloinen tältä valloittajalta. Hyvin molemmat juorupistokkaat tekivät juuria ja nyt on taas kolme uutta ruukkua hoidettavana. Eihän minulla ole kasveja kuin... no, onneksi alle 20 kpl vielä. Puuh 😫.

Lopuksi jätän tähän ihanan kipaleen joka tarttui korvaani ja mieleeni tämän päivän Muistojen bulevardista. Mielelläni tätä kuuntelisin jossain muutaman hedelmäpuun varjostamassa vanhassa puutarhassa, illan hämyssä, viinilasi kädessä... Jos hetkeksi istahtaisin kuuntelemaan, huonosti olen nukkunut viimeiset yöt, aivot sakkaa...

Hetkellisiä kuopia rauhallisuuden polulla

Vatsa elämöi yhä mielensä mukaan ja elämä matelee tylsiä teitään eteenpäin, päivät kulkee ja kuluttaa elämän päiviä. Jotain olen saanut aikaan, mutta toisaalta en paljon mitään. Nettipaastoakin olen pitänyt. Paksumman takin olen saanut pestyä, talvinutut myös, kengätkin putsasin. Kesäastiat on nyt lähimpänä, pinnoilla kesätekstiilit.

Minua ei haittaa viileät päivät, eikä puuskaiset tuulet. Kun vain saisin tuon laiskansuonen kuihdutettua ja intomoottorini käyntiin. Mikään ei tunnu miltään ja mistään ei saa oikein mitään tunnetta. Väsyttää ja tylsyttää tämä jatkuva vaivaisuus. Tavallisesti vain vähän, vaivaava makeanhimo on myös vallannut mieleni. Makealla on tullut palkittua ja lohduteltua matalaa mieltä.

Ilonpilkahduksia on tullut toki välillä. Olen saanut potkittua välillä itseni ulos pienelle kävelylle, iltapäivällä! Tykkään ulkoilla eniten aamun tunteina, mutta nyt aamuisin on keho ollut eri mieltä. Pelkkä sisällä olo on taas alkanut raivostuttamaan. Yhden pitkän pyörälenkin kävin myös, yli 30 km, tällä viikolla. Yhteensä niitä tällä viikolla on kertynyt 53. Enpä ole tainnut koko aikaa sisällä olla, vaikka siltä minusta tuntuu...

Eilen ja perjantaina myös yllätin itseni. Olin ostanut pari pientä lonkeroa, jos perjantai-iltana tyhjentäisin mieleni hetkeksi. CTRL+ALT+DEL -pohjaan, jos pieni buuttaus auttaisi. Illalla mieleni oli kuitenkin aika hyvä, olin täydentänyt illalliseni Magnum-jäätelöllä (tarjouksessa, nam). No, jos lauantaina. Muistin kuitenkin lonkerot vasta nukkumaan mennessä. Heh, ajattelin, eipä minulla ainakaan alkoholiongelmaa ole 😊. 

Piilotin tölkit paremmin jääkaappiin odottamaan ensi viikonloppua. Minua kun viikolla voi persottaa maku, enemmän kuin alkoholi. Tykkään limsoista, mutta harvoin ostan kun ryystän pullon hetkessä pohjaan saakka. Enpä edes muista milloin olisin viimeksi limsaa ostanut! Käytän joka viikonloppu Sodastreamia jonkun mehun kanssa, tulee todella hyvää ja vähemmän sokeria.

Taas tuli paljon tekstiä, vaikka piti vain pudottaa Edu Kettusta tähän muutaman sanan lisäksi. Päätin päivällä hieman siistiä ja samalla kuunnella radiota, vaihteeksi kuulokkella. Alla oleva kappale sai melkein polvilleen heti alkusoinneillaan. Putosin jonnekin kolmenkymmenen vuoden takaisuuteen, aikaan jolloin kuuntelin suomalaista musiikkia enemmän, Pekka Ruuskaa, Anna Hanskia... Kotoisuus ja iloisuus välkehti mielessä kuin valonsäteet seinällä. 

Laitan tähän videon ilman liikkuvia kuvia. Tässä liikkuvampi video. En voi sitä useampaa kertaa katsella, siitä tuli mieleen isä ja katkeruus omasta saamattomuudestani. Tunnepuolella poksahti tulppa paikoiltaan ja tunteet vyöryivät hallitsemattomasti ulos. Paremmin pystyy keskittymään loistavaan kappaleeseen ilman kuvia. Tämä on niitä harvoja kappaleita, jotka imaisevat minut mukaan ja muu maailma poistuu ympäriltä. 

Sä sanoit ettet piittaa 

ja taivas paina mitään

olet vahva omillasi

 

eikä kukaan oikein tajuu,

tyhjyyden päältä

valon, jonka jätät palamaan, 

kun poistut matkoillesi 

 

sä et osaa pyytää mitään, 

mutta osaat ottaa sen 

mikä ruokkii totuutesi 

yksinkertaisen 

  

ettei mikään ole oikeastaan sitä miltä näyttää 

vain tuulen helinöitä ja huuruisia öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

jonka liekit liehuu kirkkaina 

vasten avaruutta 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

  

sä näytit mulle sielus kerran, 

epähuomiossa 

kun löysit kaukoputkestasi 

Jupiterin kuut 

sä olit hetken läsnä, 

ilmalukon kynnyksellä 

vasten planeettasi autioita, 

tuulisia öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

 

mun maailmassa, 

maailmanlopun jälkeen 

kivet kasvaa kaupungeiksi taas 

ja aika armahtaa 

 

mutta sinä olet toista maata, 

sulle aika on 

vain valon vaihteluita 

ja päiviä ja öitä 

jotka vietät vahtien 

salaisuuksiesi tulta 

jonka liekit liehuu kirkkaina vasten avaruutta 

ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään 

 

sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla 

sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään

Koti-ikävää...

 

Vähän musiikkia sunnuntain ratoksi

Ei tule katseltua suomalaisia leffoja tai sarjoja. No, ehkä niitä vanhoja Suomi-filmejä, ovat niin somia. Suomalaisesta musiikistakin miellyttävimmät taitaa olla ne ysärin ajan biisit. Mutta nyt on viime vuosina korvat sopivasti lepattaeet muutamien laulajien kohdalla. Tämä alla oleva biisi vei ihan jalat alta, niin kaunis ja kauniit sanat. Harvinaista pyytteettömyyttä 💗. Itkemättä olen ollut viikon, mutta nyt puron tukkeet taas hajosivat... 

Laulajan, Ani, ulkonäkö yllätti, tavallisesti tummaihoisilla on matalampi ja voimakkaampi ääni. On niin ihana kuunnella ääntä, joka vain soljuu ulos, kuin kyyneleet poskillain...

Olen ns. tarkan markan tyttö, enkä enää lähtisi kuuntelemaan laulajaa, joka ei miellytä ääneltään. Ilmaiseksikaan, jos ei mitenkään miellytä. Ihanaa olisikin päästä kuuntelmaan ihmistä, joka laulaa taivaallisesti livenäkin, ilman tekniikkaa apunaan.