Eilinen metsäreissu oli hyvä. Tuotti jopa reilun desin mustikoita. Tavallisesti evästelen leiripaikalla, nyt siellä oli porukkaa, joten jatkoin matkaani. Onneksi niin! Muistin tienhaaran, jota usein mietin, minnehän se johtaa. Nyt kokeilin, vanha tie johti syvemmälle metsään, kahden tien haaraan. Seisoin lumoutuneena todella vanhassa, kolmen tien haarassa. Mikä hiljaisuus! Kummallinen hiljaisuus, ei lintujakaan kuulunut...
Istuin vanhojen lautojen päälle ja nautin evääni. Kerrassaan ihanaa. Auringon säteet välähtivät välillä puitten oksilla. En halunnut metsästä pois. Päätin ottaa kuvan sammaleisesta kivestä. Mitä pilkottaa tuolla kuusen alla? Mustikoita, ja paljon! Äkkiä eväspurnukka tyhjäksi ja poimimaan. Vieressä puolukoitakin. Taidan palata tänään takaisin salaiseen marjapaikkaani. Mikä onnenpotku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti