Jos metsään tahdot mennä nyt...

Huh huh. Nyt huomaa mikä ero on kun syö järkevästi ja liikkuu, kuin että liikkuu muttei syö järkevästi. Vaikka lihan kulutus on laskenut aika minimiin, paitsi kalaa menee enemmän, olen yrittänyt huolehtia, että proteiinia saan hyvin, tai ainakin kohtuudella. Tänä aamuna halusin ulos, pitkälle pyöräretkelle. Näemmä tuo metsässä polkeminen, tai käveleminen, tasaa noita angsteja. Tänä aamuna ei vain ollut  oikein mitään järkevää syömistä, tai ei vain ollut nälkä. Joku idiotismi vaivasi pääkoppaakin kun en edes kunnon eväitä ottanut mukaan, kuten tavallisesti. Banaani ja laihaa teetä, ja vettä. Nyt särkee pohkeita ihan p܏rusti.

Ennen lähtöä päätin tutkia karttaa kun olen kyllästynyt kulkemaan yhtä samaa reittiä ja toista reittiä pitkin voisin törmätä ärsyttävään henkilöön heti aamusta, kulkee koiransa kanssa juuri sitä tietä pitkin aamuisin. Huomasin sitten ohuesti merkityn, mutkittelevan tien. Mitä ihmettä... Ensin tuumin, että on yhden oudon pusikon läpi menevä oikaisupätkä, mutta se näyttää kyllä ihan ihmisjalkojen tekemältä, eikä siten olisi merkitty karttaan. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin että se olikin kauempana kuin luulin. Hiphurraa, se on ulkoilureitti! Kartta, jota katselin oli vanha paperinen, tarkistin sitten ihan kännyn kartasta. On se siinä yhä. Hyvä kun ehdin kenkiä jalkoihini laittaa, kun oli kiire tutkimaan polkua. Siinä matkalla aloituspaikkaan sitten aivojen kartta asettui oikeaan kohtaan ja hokasin paremmin mistä se alkaa. Sehän on yksi oikaisupolku, jota olen tuhat ja yksi kertaa ohi mennessäni ihmetellyt mihin se vie! Se alkaa kohdasta, jossa lasketaan sillan alle, joten ajatus on usein pimeässä alikulussa, ja näin ihmettely sitten usein unohtuu. 

Oi voi, minkä satumetsän läpi tuo reitti veikään! Hiihtolatuhan tuo talvisin on, kuten kaikki metsäreitit joita olen kokeillut. Jännästi tuo reitti ohitti toisen paikan, josta usein kuljen. Se on kauppareissuni varrella. Talvisin siinäkin on latu. Usein olen ihmetellyt miksi tuolta metsästä tulee sulan aikana ei niin urheilijan näköisiä tyyppejä. Hehän vain oikaisevat tuosta kaupoille! Oi ja voi, olisipa minullakin lähellä tuollainen hiihtolatu 😔 .

Tuo reitti oli aika pitkä, jos sitä olisi seurannut kauemmas. Minä seurasin sitä vain siihen kohti kun päädyin tutummalle reitille, sinne omaan satumetsääni. Söin banaanini taukopaikalla ja jatkoin taas eteenpäin. Silmät nyt eksyivät muihinkin reitiltä poikkeaviin tienhaaroihin. Pysähdyin tutkimaan kännyn karttaa. Täällähän on noita reittejä vaikka kuinka paljon. Ne ovat eripituisia hiihtolatuja. Jos asettaisinkin itselleni nyt haasteeksi tutustua eri paikkojen ulkoilureitteihin! Mikä nimeksi: Mene metsään!, Poikkea polulta!... pitää miettiä. Löysinpä nyt ainakin reittejä jossa kuljeskella jos hirmuhelteet tulevat tännekin, oli tuolla metsän siimeksessä muuten välillä aika kylmä!

Nyt täytyy alkaa valmistamaan jotain ruokaa lihasta, muuten en saa yöllä unta, kalorivaje tuntuu yhä. Tein tullessa lämpimän leivän, johon piilotin pakastimesta vähän Koskenlaskijaa ja Aurajuuston muruja. Tavallista juustoa kun ei ole ollut varmaan kuukauteen, kieltämättä usein jo ikävöin sitä. Join tavoista poiketen vähän kahvia, kun oli niin nuutunut olo. Vähän luin uutisia kännystä ja sitten ajattelin hetkeksi oikaista sohvalle miettimään mitä tekisin. Hups vaan ja olin tippunut unen maailmaan! Hieman oli pää sekaisin kun sitten naapurin kolinaan heräsin. Ehkä vain puoli tuntia nukuin, mutta sikeää oli 😊. Pulssi oli laskenut paljon, koska paleli niin, että piti huivi ottaa harteille. Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta vatsa vaatii nyt murkinaa. Ja jalat takaisin sohvalle... Tämän viikon pyöräilykilometrejä on kertynyt 80 😵. Hulluja on monenlaisia

Liikunta on lääke ja ruoka-asioita?

Eilen tuli istuttua persiillään lähes koko päivän, joten selkäongelmat alkoivat vaivata jälleen. Yöllä oli taas muutaman kerran vaikea löytää asentoa, jossa ei johonkin osaa selkärankaa, tai sen ympäristöä, sattunut. Aamiaisen jälkeen potkin sitten itseni ulos, vaikka ei ihan älyttömästi huvittanut. Pienenä kimmokkeena oli käydä tutkimassa mitä hommaavat lähialueella, kun siellä ison kauhan kanssa heiluivat arkena. No, puitahan siellä oli kaadettu ja maata myllätty, että tasoitettu uudestaan. Kiva siellä oli pulleamasuisten rastaiden etsiä uutta pesäpuuta... Että kirotutti! Tässä kaupungissa on nyt todella paljon kaadettu puita näin keväällä!

Tuuli oli varsin viileä ja mielessä kimpoili salamat, joten suuntasin puolen tunnin jälkeen jo takaisin. Niskavaivat olivat tiessään, joten se hyöty kävelystä ainakin oli. Housuja oli vain ehkä hieman liian ohuelti, koska nyt jalat tuntuvat ikävän jäykiltä. Ajattelin Suvikkia (kesäpyörä) varastosta kaivaessani, että nyt jää varmaan kävelyt vähiin. Selän alkaessa oireilla olenkin eksynyt jo kahdesti taas kävelylle! Vappuna jopa kävelin torille! Söin makkaran, munkkia simalla ja lopuksi kahvin, ja yllätin itseni kävelemällä takaisin maisemareittiä, eli torilla haahuilun lisäksi kävelin puolitoista tuntia! 

Selkä tuntui niin pahalta ennen vappua, että pyörän ohjailu onnistui vain yhdellä kädellä. Molemmilla käsillä ei pystynyt ohjaustankoon nojaamaan. Päädyin siksi sitten kävelyhommiin, takaisin pääsisin bussilla, jos en jaksaisikaan kävellä takaisin. Mutta jaksoinpa, ja hyvin jaksoinkin! Tuumin siinä matkalla kyllä, että en varmaankaan syö vieläkään riittävästi, siksi väsyn helpommin... Olen yrittänyt kyllä vahtia, että proteiinia tulisi riittävästi. 

Ruoasta puheenollen, tein alustavan listan viikon ruokalistasta. Viimeksi piirtelin joka päivälle omat ruokansa, mutta paikat vaihtuivat kun aikaa/jaksamista ei ollutkaan tarpeeksi. Tein nyt siis vain listan, josta voin poimia mitä huvittaa tehdä minäkin päivänä. Yritän syödä kahdesti päivässä "lämpimän aterian". Joskus se on tähteet edelliseltä illalliselta. Vaikka monessa paikassa onkin ohjeena syödä päivällä raskaammin ja iltapäivällä kevyemmin, ei se minulta oikein onnistu. Minusta tulee vetelä aina runsaamman syömisen jälkeen. Oli se mahan täydeltä salaattia, minun pitää sulatella ruokaa ainakin tunti. Muuten vatsa heittää häränpyllyä. Harvoin syön sitten illallisen jälkeen muuta kuin kaakaon kanssa pelkän leipäpalan. 

Vatsani on ihastunut 14:12 -paastotyyliin. Eli syön neljäntoista tunnin aikana ja syömättä olen 10 tuntia, monesti 12 tuntiakin, jos oikein nukuttaa. Ihan helppoa kun siihen vähitellen opettelee. Ei närästys herättele yöllä istuskelemaan. Verikokeen paastokaan ei enää kauhistuta 😁. Täältä asiasta lisää. 

Tuleva ruokalista:

• pinaattikeitto
• seitiä riisipedillä (risottotyyliin pannulla)
• sosekeitto MiPaLö (mitä pakastimesta löytyykin + hyvää juustoa)
• JaPePo pannulla (suikaloitua perunaa, porkkanaa ja paistettu jauheliha)
• Mannis (mannapuuro)
• SeiMagar (puoliksi kypsyneen makaroonin joukkoon heitetään sein palasia ja jotain hyvää juustoa, toinen versio on LohiMagar)
• Savuporokeitto 
• Lohikeitto

Nyt keksimään jotain muuta apetta. Illalla tulee telkusta muuten Grease 😍 Voi iik, mahdanko pysyä persiilläni!

Tasapainoillen metsässä

Törmäsin Ylen sivuilla tasapainotestiin. Aika hyvin onnistuin, tasapainotaito minulla on onneksi aina ollut hyvä. Huomaa kyllä, että toisessa jalassa on heikommat lihakset. Pitänee alkaa leikkimään kurkia. 

Aamulla laiskotti ja väsytti, mutta lähdin kuitenkin ulos. Haaveena oli iso pyöräilylenkki kauemmas metsään ja tullessa kauppaan. Lenkki vessaan taas muutti suunnitelmat, mämmi tahtoo jo ulos myös... Joten pyöräilin vain lähirannalle ja sitä ympäröimään metsään. Paljon oli ääntä metsässä 💓. 

Istuin hetkeksi kannon nokkaan imemään auringonvaloa. Jossain äänteli pöllö, kuulosti kuin olisi sanonut: Huua, huua! En viitsinyt alkaa mitään huutelemaan. Oli ihanaa kun ei tullut kuin pari ihmistä vastaan. Pyörällä nekin, joten pikaisesti ohittivat. En ole lumen aikaan tuolla käynyt ja oli aika järkytys, kun taas oli paljon metsää kaadettu. Ei kuulunut linnun ääniä raivatuilla osilla...

Pohdin taas sitä uutta kotia, mikä olisi sopiva asuinalue. Nyt olisi hyvä hetki pyöräillen tutkia alueita, ei ole vielä kuumaa eikä siitepölyäkään. Pyörätietkin pääosin putsattu hiekasta. Kämpän tyhjentämisurakka on nyt jumissa, en osaa valita mitä tavaroista seuraavaksi lähtisi.

Pari juttua pitäisi viedä kirpparille, on pitänyt viedä jo viikon... Huomiseksi olin suunnitellut, mutta huomennahan on vielä pyhäpäivä! Kauppareissukin nyt jäi, mutta enköhän nykyisillä pärjää vielä huomiseen. Paistettu jauheliha pitäisi jo syödä, en edes muista milloin paistoin sen... Keiton voisin tehdä.

Nukuin viimeyönä aika hyvin, mutta nyt tuntuu kuin voisi ottaa sunnuntainokoset, raitis ilma ja pieni välipala sai rennon olon aikaiseksi. 

Seitsemän tärkeää jumppa- ja venytysasentoa

Kevätsiivoushumaus on saavutettu päätökseensä. Samalla hiipui keväthuuma kun tuijottaa ulos. Olo on voipunut ja väsynyt, mutta seitsemän tärkeää asanaa pitää vielä jaksaa tehdä tämän viikonlopun aikana. Alustan sopii olevan sopivan pehmeä, mutta jäntevä. Kuva antaa enemmän kuin sanat. Asanat tehdään rauhallisesti ajan kanssa. Toistoja niin monta kertaa kun jaksaa:

Polje, tyttö, polje!

Oijoi... ahneella on... No, nyt on kyse liikunnasta, joka sinänsä on hyve. Eilen tuumin käyväni apteekissa, kaupassa ja muutamalla kirpparilla. Ja pyöräillä runsaasti siinä samalla kun lupasi 🌞  taivaan täydeltä. Edellisenä päivänä. Aamulla sitten lupasi vähän pilvisempää. Tuumin, että käynpä kirjastossa lukemassa tietyn lehden loppuun ja toisen luen kokonaan nyt. Viime reissulla kirjastoon tuli pari tyyppiä tietokoneelle. Toinen ei ilmeisesti osannut lukea, kun se toinen luki ääneen kaiken ja samalla #%¤!&# -sanoin kommentoi niitä. Käyn kirjastoissa aamuisin juuri siksi, että siellä on hiljaista ja rauhallista. Muutenkaan heti aamusta en halua kuunnella ärinäörinöitä. Jätin siis silloin lukemisen kesken ja lähdin pois.

Vaikka lisääntyvä valoisuus ahdistaa, sen lupaus keväästä selvästi piristää. Kevät on ihanaa aikaa, sääli kun se kestää kuitenkin aika vähän aikaa. Varsinkin suloinen nuppuaika ei kestä kauaa. Masennukseni alkaa väistyä ja jaksan kiinnostua yhä useammasta asiasta taas. Yksi on sisustuslehdet. No, ihan kaikki ei vieläkään mene alas. Olen kasvanut boheemikodissa, eikä minua vieläkään kiehdo täysvalkoiset täydelliset Avotakka-kodit. Katselin tuossa netistä yhtä asuntoa ja ihan ahdisti, kun sisustus oli valkoista ja kaikki kaakelit masentavan harmaat. Eivät betonginharmaat, eivätkä tummanharmaat, joista pidän, vaan jotenkin siitä väliltä. 

Kaunishan tuo viereisen kuvan sisustus on, mutta minä masentuisin tuollaisessa kodissa... Täältä lisää noita kuvia. Minä pidän enemmän kodeista joita on Unelmien Talo&Koti -lehdessä. Minulle tuli tuo lehti joskus, mutta kun jostain piti pihistää, lähti sekin lehtitilaus poistoon. Sääli vain kun useimmat kodit ovat omakotitaloista, tai ainakin omista kodeista, ei siis vuokra-asunnoista.

Kirppareille olin tosiaan suunnitellut suuntaavani. En ostamaan lisää tavaraa, vaan päinvastoin. Hakemaan sitä ahdistusta, jota kaikki se "roina" aiheuttaa. Täällä kirppiksiltä ei löydy kaikkea hienoa, mitä noissa sisustuslehdissä usein hehkutetaan. Täällä kirppiksillä on enimäkseen lapsiin liittyvää ja pieneksi jääneitä/pestyjä aikuisten vaatteita. Mariskooleja on, ja 80-90 -luvun astioita. Antiikkia ei taida olla kuin sitä myyvissä liikkeissä tai huutokaupoissa. Yksi syy varmaan on, että kirppareilta varastetaan paljon. Täällä on paljon huumeidenkäyttäjiä ja kaikki mikä irtoaa, viedään muutenkin. Ja jos ei irtoa, se rikotaan sen yrityksessä. Noin vain lievästi liioiteltuna.

Kävin sitten aamulla apteekissa, kirjastossa ja yhdellä kirpparilla. Sillä aikaa aurinko oli kuitenkin raivannut pilviharsojen seasta sen verran suuren aukon, että ajatus "tunkkaisista" kirppareista sai jäädä. Nälkä kutitteli vatsanpohjaa, joten suuntasin kauppaa kohden. Muistin kaupassa olevan pikkuruisen kahvilan ja laskin, että olisi kivempi syödä istualtaan, kuin jyrsiä matkanvarrella. Eli soin itselleni teen (alle euron) ja tukevan suolaisen piirakan. Pieni paastorike, mutta olkoon, en muuten olisi jaksanut polkea noin pitkää matkaa. Ostin lisäksi jonkun proteiinijuoman kylmäkaapista, jonka kumosin kitaani puolessa välissä matkaan. 

Ja minähän sitten poljin! Kaikki olisi ollut ihan täydellistä, mutta suurin osa pyöräteistä hämmästyksekseni (piti ihan tavata, että kirjoittaa oikein 😄) oli kumpuraisilla polanteilla. Pyörätie, jota eniten käytän käydessäni kaupassa, on suurelta osaltaan sula, joten vähän yllätti nuo kauempana olevat tiet. Olin jo tässä suunnitellut aloittavani kartuttamaan alueita, joihin voisin muuttaa. Viime kesänä sitä jo aloittelin, mutta jostain syystä se jäi kesken... Eli pitää nyt odottaa joko lisälunta (jippii!) tai teiden sulamista. Kävelyliikunta siis jatkuu.

Koska näemmä pyöräilyyn tarvitaan eri lihaksia kuin kävelyyn, ovat jalkani nyt kipeät ja väsyneet. Peruin pyykkivuoronikin, kun ajatus portaissa ja kellarissa taapertamisesta pyykkien kanssa, jo ihan ajatuksenakin, väsytti. Pyöräytän omassa koneessa alusvaatteet ja muutaman pikkupyyhkeen, niitä on muutenkin rasittava ripustella kuivaushuoneessa. Kuivausrummusta en tykkää, kun se haisee aina voimakkaasti jonkun sokerihuurretulle pesuaineelle. 

Kello alkaakin olla sen verran, että tohtii koneen laittaa päälle. Oli niin ihanan hiljaista, että halusin nauttia siitä. Jotain muutakin pitäisi tänään saada aikaan, mutta mietin sitä pienen välipalan jälkeen. 

Tiedonjano iski keski-ikäisellä?

Olen niin kyllästynyt jo pyhäpäiviin, että lähdin heti aamusta kirjastoon. Mukavia nämä omatoimiajat, voi vaikka seitsemältä mennä hypistelemään kirjoja. Tai lukemaan lehtiä kuten minä. Monta mielenkiintoista juttua ehdin lukea ennen ovien avautumista. Olin hetken niin lehteen keskittynyt, etten kuullut yhden asiakkaan sisääntuloa. Yhtäkkiä alkoi vain kuulumaan ihan hiljaista kahinaa. Olin siis tietääkseni kirjastossa yksin. Minulla vähän nousi karvat pystyyn... Vaihdoin muka asentoa ja kuikuilin hieman ympärilleni. Ei näy ketään. En sitten jaksanut keskittyä enää toiseen lehteen, vaan lähdin, muka, katselemaan kirjoja. Löytyihän se toinen asiakas sitten yhden hyllyn takaa. Miespuolinenkin vielä. 

Olen huomannut, että keski-ikä on muokannut aivoni putkiaivoiksi. Keskittyessä häviää äkkiä muu maailma. Joulun aikaan olin kävelyllä metsässä ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan oudossa paikassa. Tuntui kun olisin tipahtanut siihen jostain, niin jossain muistossa olin syvällä. Vähän kuin elokuvissa näytetään. Asia, jota olen ennen ihmetellyt :D. En ollut sitten eksyksissä, luminen maisema oli vain niin erilainen kuin kesällä tuolla käydessäni.

Kävelystä puheen ollen, pitäisi saada parempi kunto. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli pitkä artikkeli kunnon kohottamisesta. Lyhyesti sanottuna intervallitreeni/harjoittelu on vielä pop. Minä en ole siitä nyt niin kiinnostunut... Mutta Tiede-lehden artikkelin mukaan kunnon kohottamisen periaate on yksinkertainen, pitää ylittää tavanomainen päivittäinen liikuntamäärä. Eli liikkua enemmän kuin tavallisesti.

Kuntoilun hyötyjä on, että kestävyyskunnon kasvattajan verentilavuus lisääntyy jopa 12 prosentilla vuorokauden sisällä kuntoilusta. Sitäkö se on kun turpoan aina voimakkaasti rankan treenin jälkeen? Jalat varsinkin pullottavat heti, ja minusta se ei ole yhtään kivaa. Kahden viikon harjoittelu kasvattaa veren tilavuuden maksimiinsa. Lihasten hiussuonitus lisääntyy myös nopeasti. Siksikö punoitan niin :D. Hapenottokyky paranee myös tietenkin. Yleensäkin kunto paranee tavallisesti aika äkkiä ja hyvin. Tavallisilla pulliaisilla. Toiset sitten kipeytyvät herkästi vähästäkin liikunnasta. Lihakset kun repeilevät hurjan treenin aikana. 

Jos asia kiinnostaa enemmän, suuntaa lähimpään kirjastoon tai lehtipisteeseen. Tai tietenkin, jos raha ei ole este, mene lukemaan nettiin. Minulle monet asiat olivat tuttua, joten ihan koko monen sivun artikkelia en jaksanut lukea. Laiska :D. Oli siellä myös artikkeli, että älykkäät juovat tyhmiä enemmän keski-ikäisenä. Siksikö minua ei niin tuo alkoholi kiinnosta ;). Kävin myös kaupassa, loppuviikoksi jäi rahaa vajaa 5 euroa. Jee.