Naisen elämän oikullisuus

Olipas aamulla yllätys kun puin kotivaatteita päälle. Tuntui kummallinen lorahdus. Joskus ennenkin on jotain kirkasta valunut pöksyihin, joten ajattelin että sitä kai. Kun sitten nousin ylös, huomasin sängyn olevan veressä. Ei nyt ihan lainehtinut, mutta kyllähän tuo pudotti leuan ala-asentoon, wtf sanoisi nuoriso. Kipitin sitten jalat ristissä veskiin ja huomasin, että pönttökin lainehti punaisenaan. Yöpissillä käydessä teen vain pienen huuhtelun, joten punaista oli jäänyt lillumaan. Mitääh!

Siinä sitten pöntöllä, leukapielet yhä polvissa, mietin, että mitä ihmettä nyt. Menkat? Viimeisistä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hkhoitoa aloittaessa vuodoista varoitettiin, ja nyt kun menee vähän enemmän, voisi se olla syy. Pientä vuotoa voi tulla, suuremmasta ottaa yhteyttä. Hmm... ööh, kumpaa tämä nyt on? Kipua ei niin ole, joten tuumasin että olkoon, katsellaan. Jos oikein alkavat, huomaan sen kyllä, menkkani olivat aina runsaat ja runsaasti kivuliaat. Usein piti maata juuri tietyssä asennossa siihen saakka, että särkylääke alkoi vaikuttamaan. 

Pakko oli aamulla lähteä kauppaan kun syötävät olivat vähissä. Onneksi olin jo illalla tehnyt ostoslistan, ei tarvinnut sitä pähkäillä. Kävin kuin autopilotilla. Ilma oli ihana ja olisin niin halunnut jäädä nukkumaan jonnekin penkille, mutta kun repussa oli raakaa jauhelihaa, en voinut. 

Tätäkö se tiesi se viime päivinen väsymys ja voimakas turvotus? Olen ollut todella väsynyt useamman päivän ja nukkunut joka päivä päikkäreitä. Helposti en unta normaalisti päivällä saa. Palellut olen myös paljon. Kipuja ei kyllä vieläkään oikein ole. Väsymys on vain yhä valtava. Yritin pienen välipalan jälkeen nukahtaa, mutta nyt uni ei tullut. Oli pakko juoda kahvia, kun iso tiskiläjä odotti. Olisin halunnut laittaa sen tauolle, kahvin siis, kun vatsa on ollut kipeä. Vai oliko se kuitenkaan sitten vatsa joka oli kipeä... 

Nyt kun kelaan, olen ollut vähän outo viime päivinä. Olen nyt yrittänyt miettiä, millainen oli ennen henkinen olotila juuri ennen menkkoja, mutta pää ei toimi. Yritin herätä aamullakin monta kertaa ja miettiä jotain, mutta aivot eivät vain toimineet. Muistelen kyllä, että usein eka päivänä ei niin vuotanut eikä kipuillut, mutta seuraavana päivänä pieni helvetti oli irti. Nämä on niitä harvoja hetkiä kun toivoisi olevansa mies. Toinen hetki on kun on kauhea pissihätä, eikä vessoja missään. Pakko yrittää taas päikkäreitä. Ärsyttää kun suunnitelmissa oli ihan muuta tälle päivälle, ja tälle viikolle.

Vähän rahapohdintaa, vähän muutakin

Ihan luulin tänään olevan kuun viimeinen päivä, tai edes lauantai. Jotenkin ajattelin, että voin jo sulkea tämän kuukauden Rahavihossani. Eli etten enää tässä kuussa siirtele rahojani kenenkään taskuihin. Pah, huomenna on vielä yksi päivä maaliskuuta ja piti ruokaostoksille mennä. Noh, joko leikin, että huomenna on jo huhtikuu ja merkkaan kauppaostokset ensi kuulle. Tai sitten en mene kuin vasta tiistaina. Hmm. 

Olen periaatteessa hyvin pedantti sääntöasioissa. Mutta kuten ulkonäöstäkin huomaa, luistan säännöistäni aika helposti 😟. Käynpä tutkimassa ruokakaapit... (taustalla kilinää, kolinaa ja muutama maiskaus). Oikeastaan ei olisi kiire kauppaan ollenkaan. Lihaa ei ole enää jäljellä, mutta lohta on kolme palasta. Eli yhteensä noin 15cm pala. Tänään voisin yhdestä siivusta tehdä lohikeiton 😋, otin jo vähän pehmenemään, parempi kohmeisena leikata paloihin. 

Huomenna voisin aamusta käydä lähikirjastossa, kun minulla ei ole nyt mitään lukemista. Luin nyt odotteluaikana Hobitin kokonaan. Olin alussa hieman pihalla, kun en mitenkään saanut mieleeni kuvaa leffasta. Sitten tajusin, etten ole sitä nähnytkään! Vain Taru sormusten herrasta ja ehkä jonkun muunkin... No, kuitenkin nyt lainoja on 0, joka on aika outoa. Ilmaishyllystä olen poiminut pari kirjaa, mutta ne ovat jotain henkistä kasvua käsitteleviä, joita en nyt oikein jaksa lukea, iltaisin varsinkaan. 

Nyt pitäisi hoksata lainata oikea kirja, eikä pokkaria. Niiden lukeminen on aika tuskaista, kun teksti on niin saa%&#lin pientä! Yksikin mielenkiintoinen kirja piti lukea kahdet lukulasit päässä! Pitäisi oikeastaan hankkia uudet lasit. Oikeasti haluaisinkin, mutta niiden etsiminen on ärsyttävää, kun myyjät aina huohottavat niskassa. Olen todella ranttu lasien kanssa ja tarvitsen vähintään kaksi, mielummin kolme, kokeilukertaa ennen kuin edes harkitsen niiden valintaa. Jos maksaisivatkin vain muutaman kympin, mutta maksavat useinmiten vähintään puoli tonnia. Haluan nyt laajan näkökentän laseihin. En tykkää aina kääntää päätä, jos jotain haluan nähdä...

Huomenna voisin rasvata myös Suvikin kettinkiä ja puhaltaa renkaisiin ilmaa. Matkamittariin pitää hankkia uusi patteri. Laitoin jo tuohon laitaan kohdan pyöräilykilometrien keräämiseen. Vielä oli tänä aamuna muutama jäinen kohta pyörätiellä, mutta ehköhän jo tiistaina tohdi kesäpyörän kyytiin! Ihanata! Täytynee nyt kuitenkin siirtyä kalan kimppuun, ennen kuin sulaa kokonaan. On kyllä aika nälkäkin...

Katsastuksessa

Huh huh. Olin juuri aloittanut kämpän kevätsiivouksen, tehnyt oikein listan tehtävistä asioista, kun tuli puhelu. Haluanko tulla lääkäriin? No, tietenkin haluan, kun olen sitä puoli vuotta jo odotellut! No, en ihan puolta vuotta, mutta melkein. Saisin peruutuspaikan muutaman päivän kuluttua. Äkkiä tekemään listaa, että mistä sitä pitikään valittaa. No, rouva hoitaja ei ollut sitten maininnut, että aika oli vain puoli tuntia. Ja minulla tietenkin puoli metriä pitkä puute- ja valituslista mukana. 

Haaroja ehdin levitellä, mutta tissit jäi kopeloimatta ja verenpainetta ei onneksi otettu, kun kiristi kupolia se kiire. Varmaan lauseetkin olivat puolikkaita molemmilla. Jäljen sitten huomasin tänään, lausunnossa oli asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa (ei vaarallisia) ja muutama asia joita lääkäri ei maininnut minulle. Kaikki piti olla siistiä ja ehjää, mutta lausunnossa ei näin ole. No, olenkin olettanut ettei ole... Itkua tihrustin ja huutokaan ei ollut kaukana. Sanotaan näin, että miehet pysyy minun elämästä kaukana (kuten nytkin), kunnes asia korjaantuu. Asiaa en avaa enempää, enkä haarojani varsinkaan. Vaikkei sitä ole kukaan pitkään aikaan ehdottanutkaan (huutonaurua). Paitsi hoivaajaa
etsivät yli seitsenkymppiset. Noutänkjyy.

Sitten piti juosta verikokeessa ja muissa tutkimuksissa syömättä, juomatta, pissaamatta ja hengittämättä. Kakilla olisi varmaan saanut käydä, muttei se minulla onnistu pissimättä. Onneksi otin iltapäiväajan, jolloin ehdin noita kaikkia tehdä tunteja ennen tutkimuksia. Kaikki veriarvot olivat ihan yhtä hyviä ja huonoja kuin ennenkin, ja sama ylimääräinen kasvannainen pötköttelee sisuksissa. Ei ole lihonut eikä vaihtanut paikkaa, joten jätetään rauhaan. Ainakin kuvaaaja oli sitä mieltä. Lekuri varmaan samaa mieltä, veriarvoista varmaan paasaa, mutta onneksi vain Omakannan kautta. Sen voi lukemisen jälkeen sulkea. Hyvähän se on tuollaisen viisaan ja puolet nuoremmat asioista pauhata. Tässä iässä kun kaikki ei olekaan enää niin yksinkertaista. Muuten ihan mukava lääkäri oli.

Tuntuu, että joka toinen päivä on mennyt puolihorteessa nälän ja väsymyksen takia. Olen täysin unohtanut nukkumisen taidon. Illalla osaan nukahtaa, siitä ihan äärettömän kiitollinen, mutta aamuyöstä herään ja sitten loppuyö menee lakanan, sijauspatjan ja tyynyn möyhentämiseen. Pysyy tämä tyttö aika notkeana, kun kaikkia asentoja on tullut kokeiltua, jotta unimatti kiinnostuisi pölytyksestä. Kiitollinen olen myös kun kaikki tutkimukset, jostain ihan kumman syystä, sain puolentoista viikon sisään. Tuskaista on juuri se odottaminen! Toki pitää vielä viimeistä pistettä odotella varmaan ensi viikkoon, mutta tuumasin yrittäväni palata jo normirutiiniin tällä viikolla. Huomenna jos imuroisi, tänään en jaksanut kuin käynnistää oman pyykkikoneen. Väsyttää ihan älyttömästi.

Paasto on heittänyt häränpyllyä, vaikkakin aika yksinkertaisella ruokavaliolla on menty viikonpäivät. Piti vältellä syömättömyyden lisäksi turvottavia ruokia, ettei tyrmäisi tutkijoita kaasun paineella ja hajulla. Huomenna aion syödä ja juoda paremmin. Tänään yritän saada aivot uskomaan, että nyt on juoksut juostu, huomenna saa jo herätä rauhallisemmin.

Tiedonjano iski keski-ikäisellä?

Olen niin kyllästynyt jo pyhäpäiviin, että lähdin heti aamusta kirjastoon. Mukavia nämä omatoimiajat, voi vaikka seitsemältä mennä hypistelemään kirjoja. Tai lukemaan lehtiä kuten minä. Monta mielenkiintoista juttua ehdin lukea ennen ovien avautumista. Olin hetken niin lehteen keskittynyt, etten kuullut yhden asiakkaan sisääntuloa. Yhtäkkiä alkoi vain kuulumaan ihan hiljaista kahinaa. Olin siis tietääkseni kirjastossa yksin. Minulla vähän nousi karvat pystyyn... Vaihdoin muka asentoa ja kuikuilin hieman ympärilleni. Ei näy ketään. En sitten jaksanut keskittyä enää toiseen lehteen, vaan lähdin, muka, katselemaan kirjoja. Löytyihän se toinen asiakas sitten yhden hyllyn takaa. Miespuolinenkin vielä. 

Olen huomannut, että keski-ikä on muokannut aivoni putkiaivoiksi. Keskittyessä häviää äkkiä muu maailma. Joulun aikaan olin kävelyllä metsässä ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan oudossa paikassa. Tuntui kun olisin tipahtanut siihen jostain, niin jossain muistossa olin syvällä. Vähän kuin elokuvissa näytetään. Asia, jota olen ennen ihmetellyt :D. En ollut sitten eksyksissä, luminen maisema oli vain niin erilainen kuin kesällä tuolla käydessäni.

Kävelystä puheen ollen, pitäisi saada parempi kunto. Uusimmassa Tiede-lehdessä oli pitkä artikkeli kunnon kohottamisesta. Lyhyesti sanottuna intervallitreeni/harjoittelu on vielä pop. Minä en ole siitä nyt niin kiinnostunut... Mutta Tiede-lehden artikkelin mukaan kunnon kohottamisen periaate on yksinkertainen, pitää ylittää tavanomainen päivittäinen liikuntamäärä. Eli liikkua enemmän kuin tavallisesti.

Kuntoilun hyötyjä on, että kestävyyskunnon kasvattajan verentilavuus lisääntyy jopa 12 prosentilla vuorokauden sisällä kuntoilusta. Sitäkö se on kun turpoan aina voimakkaasti rankan treenin jälkeen? Jalat varsinkin pullottavat heti, ja minusta se ei ole yhtään kivaa. Kahden viikon harjoittelu kasvattaa veren tilavuuden maksimiinsa. Lihasten hiussuonitus lisääntyy myös nopeasti. Siksikö punoitan niin :D. Hapenottokyky paranee myös tietenkin. Yleensäkin kunto paranee tavallisesti aika äkkiä ja hyvin. Tavallisilla pulliaisilla. Toiset sitten kipeytyvät herkästi vähästäkin liikunnasta. Lihakset kun repeilevät hurjan treenin aikana. 

Jos asia kiinnostaa enemmän, suuntaa lähimpään kirjastoon tai lehtipisteeseen. Tai tietenkin, jos raha ei ole este, mene lukemaan nettiin. Minulle monet asiat olivat tuttua, joten ihan koko monen sivun artikkelia en jaksanut lukea. Laiska :D. Oli siellä myös artikkeli, että älykkäät juovat tyhmiä enemmän keski-ikäisenä. Siksikö minua ei niin tuo alkoholi kiinnosta ;). Kävin myös kaupassa, loppuviikoksi jäi rahaa vajaa 5 euroa. Jee.