Olen nukkunut koko viikon vähän huonosti. Ollut liian väsynyt levolliseen uneen. Pyörinyt ja hyörinyt, varsinkin aamuyöstä, petauspatjakin yrittää taas karata...
Aamuyöstä näin painajaisia. Ne koostuivat eilisistä elokuvista, mainoksista ja päivän ajatuksista. Kuka lie harsi niistä, ja syvimmistä peloista, sellaisen ahdistuksen, että meni hetki ennen kuin halusin nukahtaa uudelleen. Tein unen lopussa asioita, joita en mitenkään voisi, enkä haluaisi tehdä oikeasti.
Viimein olin tyyntynyt ja vaipunut uudelleen uneen. Heräsin useasti, mutta nukahdin uudelleen. Viimein herätessä pulpahti mieleen pätkittäin sanoja: on aika... herätä... nousta... lähteä.... Tuntui, että se on joku värssy, runo. Löysinhän sen viimein, haikea ja kaunis kappale 😔:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti