Heinäkuu - talouden ja ruokavalion kiristys

Tässä kuussa on mennyt tavallista enemmän rahaa. Juhannuksen alla ostin paljon ruokaa, mutta tässä kuussa olen ostanut terveyteen liittyvää myös enemmän. Huomenna pitäisi taas käydä apteekissa, mutta hinnaksi tulee onneksi alle 20 €, sillä kuittaan nyt toivottavasti omavastuun. Laskin vähän, ja ehkä ehdin ostaa vuoden lopussa jemmaan ensi vuoden ensimmäisten kuukausien lääkkeet. Tai sitten käy kuten tänä vuonna, en voinut ostaa kun laskennallisesti paketti loppuisi juuri tammikuussa. Tai jotain tällaista, en enää muista. Kelan sääntöjä kumminkin.

Ruokavaliossakin olisi kiristämisen paikka. Ostin juhannuksena tavallista enemmän hyvää (sokeripitoista) ja sitä jäi vähän yli. Piti pari pientä lonkeroa juomani aattona, mutta ostinkin pikkurisen viinipullon (aaton)aattona. Sen siemailin ruoan kanssa perjantaina, niin ei enää lauantaina tehnyt mieli "juopotella" kun oli kiva mieli ja hyvää ruokaakin. No, nyt perjantaina join nuo lonkerot. Oli jäänyt myös pikkuruinen pussi sipsejä. Oi, kun maistuikin hyvältä aikuisten limut ja sipsit 😋. Olin aamupäivällä syönyt enemmän ja kaupasta vielä ostanut ison suklaakakkupalan, joten päätin etten syö illallista ollenkaan. Joten alkomahooli hujahti kivasti päänuppiin ja tämä tylleröinen oli hilpeä ja rento koko illan 😚. Teki kieltämättä hyvää...

Eilen illalla tein pari lämmintä voileipää pannulla (olisipa voileipägrilli), sisällään pakkasesta kaikkea suolaista (oliiveja, aura- ja pizzajuustoa...) ja jälkkäriksi suklaapatukka. On niin sokeri- ja suolakuorrutettu olo nyt, silmäpussitkit menevät kohta poskipusseina. Sokeri kerää nestettä ihan yhtä paljon kuin suolakin. Illalla katselin vielä Harry Potterin kuoleman varjelukset ykkösen, joten levoton yö ei ollut mitenkään yllätys. Aamuyöstä heräsin kun vatsa raivosi. Olin niin pahalla päällä.

Kehoni inhoaa sokeria ja tavallisesti en sitä paljoa pystykään syömään, nyt on vain ollut jotain ahdistusta kun sitä on niin tehnyt mieli. Iholla tuntuu heti kun sokerimäärä ylittyy, juhannuksen jälkeen oli kasvoissakin taas "sokerihuurretta". Kutsun sitä sellaiseksi kun on sellaista pientä ihottumaa. Pitää nyt pitää mielessä, että sokeri on myös oivaa ruokaa bakteereille, haavat paranevat huonommin. Jestas, että noita muutamia ötökän puremia nyt kutittaakin. Mäkäräisen purema näyttää aika pahalta vaikken ole sitä edes raapinut. Aamuyöstä se myös alkoi kutittamaan niin, etten sitten nukkunut kuin muutaman minuutin pätkissä seitsemään saakka.

Nyt loppuu kaikki höpöruoat! Myös kahviloissa ja ruokaloissa lorvimiset. Kesän tötterö/pehmis on kyllä syömättä, mutta lähes viiden euron hinta yhdestä pallosta ei kyllä hirveästi kiinnosta. Eivät edes ole sen parempia kuin kaupan jätskit. Kaupan Magnumit ovat kyllä parhautta, mutta tykkään syödä niitä enemmän kotona omassa rauhassa. Ah, sitä ensimmäistä raksakkaa haukkausta! Parhaaksi matkalla syötäväksi jäätelöksi on osoittautunut Lumoava suklaapilvi. Laktoositon, suklainen ja edullinen. Kilohinnaltaa edullisempi olisi Puffet-jäätelö, mutta laktoosittomat vaihtoehdot ei niin innosta, ja onhan sen syöminen vähän sottaista. Pingviini-tuotteita molemmat kyllä, mutta jos muutama vuodessa, ehkei sillä kovin monta luoꝉia osteta... Arg, ei saa puhua enää jätskistä, alkaa kuola valumaan!

Olen ilokseni saanut totutettua ruoansulatusjärjestelmäni hyväksymään taas salaatit. Leivän kanssa menee useinkin tomaattia tai kurkkua, mielummin erikseen, ei yhdessä. Pieniä salaatteja olen myös natustellut. Perjantaina ostin ensimmäisen pienen mansikkarasian. Kallishan se oli, noin 22 € kilo. Mutta samoissa hinnoissa ovat helmitomaatit talvella, heikkouteni! Ne ovat vain niin hyviä, kerran kuussa raaskin ostaa viikonloppuherkkuna! Nyt ovat onneksi vain jotain 12 €/kg. Kuitenkin halvempia ovat tavalliset tomaatit (n. 2€/kg), ne ovat vain välillä talvella niin pahoja. Usein ostankin Xtra-tomaatteja talvella. Ovat ns. 2 luokan tomaatteja, mutta ihan ykköslaatua. Ovat hieman erilaisia, vähän kuin EU:n kielletyt kierot kurkut... Onkohan minulla nälkä kun ruoasta vain puhun 😁.

Siis lyhyesti, terveemmät elintavat taas voimaan! Menenpä tästä nyt syömään... 

Vähän rahapohdintaa, vähän muutakin

Ihan luulin tänään olevan kuun viimeinen päivä, tai edes lauantai. Jotenkin ajattelin, että voin jo sulkea tämän kuukauden Rahavihossani. Eli etten enää tässä kuussa siirtele rahojani kenenkään taskuihin. Pah, huomenna on vielä yksi päivä maaliskuuta ja piti ruokaostoksille mennä. Noh, joko leikin, että huomenna on jo huhtikuu ja merkkaan kauppaostokset ensi kuulle. Tai sitten en mene kuin vasta tiistaina. Hmm. 

Olen periaatteessa hyvin pedantti sääntöasioissa. Mutta kuten ulkonäöstäkin huomaa, luistan säännöistäni aika helposti 😟. Käynpä tutkimassa ruokakaapit... (taustalla kilinää, kolinaa ja muutama maiskaus). Oikeastaan ei olisi kiire kauppaan ollenkaan. Lihaa ei ole enää jäljellä, mutta lohta on kolme palasta. Eli yhteensä noin 15cm pala. Tänään voisin yhdestä siivusta tehdä lohikeiton 😋, otin jo vähän pehmenemään, parempi kohmeisena leikata paloihin. 

Huomenna voisin aamusta käydä lähikirjastossa, kun minulla ei ole nyt mitään lukemista. Luin nyt odotteluaikana Hobitin kokonaan. Olin alussa hieman pihalla, kun en mitenkään saanut mieleeni kuvaa leffasta. Sitten tajusin, etten ole sitä nähnytkään! Vain Taru sormusten herrasta ja ehkä jonkun muunkin... No, kuitenkin nyt lainoja on 0, joka on aika outoa. Ilmaishyllystä olen poiminut pari kirjaa, mutta ne ovat jotain henkistä kasvua käsitteleviä, joita en nyt oikein jaksa lukea, iltaisin varsinkaan. 

Nyt pitäisi hoksata lainata oikea kirja, eikä pokkaria. Niiden lukeminen on aika tuskaista, kun teksti on niin saa%&#lin pientä! Yksikin mielenkiintoinen kirja piti lukea kahdet lukulasit päässä! Pitäisi oikeastaan hankkia uudet lasit. Oikeasti haluaisinkin, mutta niiden etsiminen on ärsyttävää, kun myyjät aina huohottavat niskassa. Olen todella ranttu lasien kanssa ja tarvitsen vähintään kaksi, mielummin kolme, kokeilukertaa ennen kuin edes harkitsen niiden valintaa. Jos maksaisivatkin vain muutaman kympin, mutta maksavat useinmiten vähintään puoli tonnia. Haluan nyt laajan näkökentän laseihin. En tykkää aina kääntää päätä, jos jotain haluan nähdä...

Huomenna voisin rasvata myös Suvikin kettinkiä ja puhaltaa renkaisiin ilmaa. Matkamittariin pitää hankkia uusi patteri. Laitoin jo tuohon laitaan kohdan pyöräilykilometrien keräämiseen. Vielä oli tänä aamuna muutama jäinen kohta pyörätiellä, mutta ehköhän jo tiistaina tohdi kesäpyörän kyytiin! Ihanata! Täytynee nyt kuitenkin siirtyä kalan kimppuun, ennen kuin sulaa kokonaan. On kyllä aika nälkäkin...

Miltä näyttää köyhä ja nälkäinen?

Taas on sunnuntai... Haluaisin kertoa puolessa välissä viikkoa tapahtuneesta, joka sai mieleni hieman järkkymään. Tai sanotaan ärtyneeksi ja pahalle päälle, mutta koska se on vihdoin alkanut hajaantua mielestäni, annan sen olla. Se on pientä tämän maailman vastoinkäymisissä, levitköön kaiken kakkipölyn sekaan ja hajaantukoon taivaan tuuliin.

Törmäsin tänään siististi ja fiksusti pukeutuneeseen nuoreen mieheen, joka olisi halunnut ensin euroja, mutta kun en kanna käteistä, niin sitten ruokaa, tms. Valitettavasti olen asunut niin kauan alueilla joilla vilunkipeliä on paljon ja työelämässäkin törmännyt paljon huijareihin, minusta on tullut varsin kyyninen. Enkä olisi tuntenut itseäni mitenkään turvatuksi kun paikalla ei ollut muita, siinäkö pitäisi alkaa lompakkoa kaivelemaan esille. Ajatus tuntemattoman kanssa kaupan kassallakaan ei houkutellut... 

Joku vuosi sitten, myös siistin oloinen, nuori nainen tarkkaili minua ensin syrjäsilmällä (huomasin kyllä!), sitten yllättäen kysyi paljonko kello. Ennenhän tuo ei olisi ollut outoa ollenkaan, mutta nykynuorisohan syntyy kännykkä kourassa. No, minulla ei silloin ollut vielä aktiranneketta, joten kaivoin ranteestani esiin ikälopun leijonani ja sanoin paljonko tiuku lyö. Tyttörukka ihan hämmentyi ja sopersi jotain ok, tai muuta. Hämmennyin minäkin tuosta reaktiosta. Mietinkin myöhemmin oliko tarkoitus vain katsoa millaisen kännykän taskusta kaivaisin? Vai eikö ollut ennen moista nähnyt :D. Olihan minulla toki kännykkäkin, mutta vieläkin tarkastan ajan mieluummin aktirannekkeesta, kuin että kaivaisin kännykän esiin. Se kun on minusta liian iso kädessä kantamiseen... Simpukkakännykästä vielä haaveilen, ei ollut varaa silloin moiseen.

En siis antanut miehelle mitään, enkä ostanut ruokaakaan, kun kaupan avautumiseen olisi pitänyt odottaa vielä puolisen tuntia. Jälkeenpäinhän tietenkin jäin miettimään, josko mies oikeasti oli nälkäinen? Mutta kun tarina minkä kertoi, on niin tuttu, tunsin vain tarvetta poistua paikalta. Mieleen tuli myös entinen opiskelukaverini. Mies otti kaikki mitä annettiin ilmaiseksi, vaihtoi sen rahaksi ja pelasi rahat, tai joi. En mitenkään haluaisi rahoittaa minkäänlaisen addiktin elämää "syvemmälle surman suohon",  kuten yksi ihminen aina sanoi. Jos laukussa olisi ollut ruokaa, olisin antanut sitä. Tai jos olisi kesä, istuttanut hampparipaikan terassille ja tuonut ruokaa nokan alle, että syö poika pois. Täytyy nyt yrittää uskoa vaistoonsa, että toimi jotensakin järkevästi.

Sybill Trelawney Harry Potterista

Yrittää unohtaa, eikä tuntea taas syyllisyyttä... Mielen hämmentämiseen liittyy varmasti myös kirja jonka juuri sain luettua, Ihmisen osa. Siinä hyvin toimeentulevan elämä muuttuu yhtäkkiä kaikeksi muuksi. En normaalisti lue ns. draamaa, mutta kun Kari Hotakaisen kolumneista ME -lehdessä niin aikoinaan pidin, poimin tämän kirjan uteliaisuudesta kirjaston ilmaishyllystä. Kirjaa oli muuten kiva lukea, mutta sattui olemaan pieni pokkari, jonka lukemiseen tarvitsi hyvät lukulasit ja sillonkin piti etsiä sopivaa katseluetäisyyttä.

Liikunnan iloa ja rahajuttua

Eilen oli niin mukava päivä ulkona, että tein pyörällä pitkän lenkin. Tarkoitus oli vain viedä kirppikselle tavaraa, palauttaa yksi kirjastonkirja kirjastoon, käydä kahvilla ja ruokakaupassa. Olen poiminut kirjaston asiakashyllyistä kirjoja, ja nyt vein osan niistä toiseen kirjastoon. On hassua kun minulla ei ole nyt yhtään kirjaston kirjaa lainassa, vain noita asiakkaan jättämiä. Kuitenkin tuntuu, että nekin pitäisi palauttaa kiertoon kohtuullisessa ajassa. Pari kirjaa olen kyllä päättänyt pitää itselläni...

Päätin vähentää tuota kahviloissa juoksemista. Kerran kuussa pitäisi riittää, ja lisänä vanhempien ja oma syntymäpäivä. Ehkä jos oikein ahdistaa, niin omina nimipäivinä, niitä on onneksi enemmän kuin yksi ;D. Pohdin vielä aamulla kahden kahvilan välillä. Valitsin sitten toisen, kun siellä oli muutaman sentin halvempaa tarjouksen takia. Mutta, puuh, en oikeastaan viihdy tuolla enää. Vähän tuntui, että pitäisikö jättää kahvittelut pois kokonaan. Käydä vain kirjastoissa, ettei ihan mökkiydy. Ja kun pakkasta ja luntakin on sen verran, että voisi aloittaa taas retkeilyt! Evästä reppuun ja ulkoilemaan!

Eurojackeriin rahojen tuhlaaminen myös loppuu, miinusta oli noin 40€. Ihan järkyttävää noin vuoden saldoksikin, sillä olisi saanut ruokaa aika moneksi päiväksi. Normilottoa kun olisi pelannut, olisi edes osa mennyt hyväntekeväisyyteen, mutta euron rahat menee... enpä edes yritä arvata. Jotenkin luottamus kaikkeen mihin liittyy rahat, on jotenkin hiipunut. Wikista voi katsella myös voittomahdollisuuksia... Minä en noista ymmärrä mitään! 

Olenkin pohtinut, että kerran kuukaudessa saa riittää euro ja se menee normilottoon. Nythän tuli se lisäarvontakin. Huimat 500 kappaletta 100 euron voittoja... Eurojakista saa tietenkin (kai) pienelläkin oikealla määrällä muutaman taalan, mutta eipä tuolta ole nytkään tullut mitään. Voitot ovat tulleet aina jonkun toisen valitsemilla numeroilla. Huimat kuusi euroa viime vuonna! Pelaan aina netissä porukkalottoja ja tosiaan omilla valinnoilla ei voittoa ole tullut. No, minä kun olenkin aina tosi huono-onninen lähes kaikessa...

Pyöräilin siis eilen pitkän lenkin asioiden hoitamisen jälkeen. Ruokakaupasta ei tarvinnut ostaa kuin illaksi syömistä, joten tohdin pakkasessa polkea pitempään. Jalassa oli vain toppahousujen sijaan farkut, joten reisiä paleli. Loppuilta menikin sitten vilttien alla television ääressä. Ärsyttävää vain kuin Talvikissa ei ole matkamittaria. Nyt en jaksa sitten mitään erikoisempaa, nukuin vähän huonosti taas. Aloin tekemään listaa omaisuudesta. Tuli viidettä sivua jo pelkästä yleislistasta. Esim. Kesävaatteet, talvivaatteet... lautaset, kupit... elektroniikka... Tuli niin ahdistava olo, että lopetin. Yritän kerran viikossa pitää "aivot hyllyllä" -päivän, eli teen mitä lystää ja yritän pitää lomaa OCD-oireista. Jos sijaisi itsensä nojatuolin syliin lukemaan noita kirjoja...

Raha, tuo ikävä välttämättömyys

Vähän jähmeästi lähtenyt tämä vuosi käyntiin. Kroppa tuntuu jähmeältä. Kaiken sokerin, kofeiinin ja lisäaineiden jälkeen ruoansulatus on... järkyttynyt. Porisee, purisee ja panikoi mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Eli aika on palata arkeen, tuttuihin ja turvallisiin arkiruokiin. Katselin tuossa jo vähän kaupunkien ruokalistoja. Eli laitan hakuun vaikka, että Kouvola ruokalistat. Koskaan en ole Kouvolassa käynyt, joten ihan tuulesta temmattu... Jännästi eteläisissä kouluissa on eksottisempia ruokia tarjolla, kuin pohjoisemmassa Suomea. Itse tykkään perinteisemmästä ruoasta, joten voin laittaa vaikka Kouvola palvelukeskus ruokalista, jolloin saan esiin vanhusten ruokalistoja, heh. Nykyään myös monilla sivuilla on lueteltu aterian aineosat, joten siitä vain kokkailemaan! Juu...

Tämä vuosi on näemmä vähän pimeä vuosi. Rahan tulo vähenee, joten säästöbudjetilla mennään heti ekasta päivästä lähtien. Olen aina ollut yhden lampun ihmisiä, eli valoja pidetään vain siinä huoneessa missä oleskellaan. Televisio ei pauhaa yksinään, radio nyt juttelee melkein aina jossain yksinään. En osaa oikein olla enää ilman jotain taustaäntä kotona. Naapureiden örinät häiritsevät! Keskitalvi on vain aikaa jolloin kukille pitäisi pitää valoa pimeimpinä päivinä. Eli nytkin yksi lamppu valottaa heidän elämäänsä edes muutaman tunnin päivässä. Ilman kukkia olisi varmaan kaihtimet aina kiinni suurimman osan vuodesta... Välillä tekisi mieli heittää kaikki pois, mutta ilmankaan en ehkä osaisi olla.

Katselin tuossa viime vuoden menoja. Vesilasku oli uusi juttu ja siihen meni parisen sataa euroa koko vuonna. Sähköön kolmisen sataa. Vakuutukseen menee ihan liikaa, mutta eipä sitä uskalla tässä iässä enää vakuutuksesta luopua. Ruokaan, pesuaineisiin yms. ~ 3 500€. Tavaroihin, vaatteisiin yms. ~ 200€. Mutta herkutteluun, eli kahviloihin ja lounaspaikkoihin 500 €! Että ketuttaa. Mutta ilman niitä hajoaisin neljän seinän sisälle, erakoituisin täysin. Nytkin huomaan jo vältteleväni ihmismassoja, ja kotona tulee oleskeltua ihan liian paljon. Huomaa jo siinä, että pienemmässäkin pakkasmäärässä palelee, iho ei ole tottunut olemaan kylmässä. Miten tämä on taas päässyt tähän...