Vielä on kesää jäljellä, vielä on tukalia päiviä...

Huh ja puh! Viime yönä oli ihanan kylmää, olohuone oli viilentynyt oikein kivasti. Jätän nykyään makkarinkin oven auki, niin viileyden lonkerot kuikuilivat hieman sinnekkin. Olin jopa vetänyt lakanaa hieman päälleni. 

Aamulla sain pestyä kaikki sängyssä käyttämäni lakanat. Niitä onkin tullut nyt vaihdettua joka viikko. Onneksi niitä on monta! Minimalisteillahan saattaa olla vain kaksi... ei käy kateeksi nyt. Pesin myös kaikki kesän tekstiilit pois, nyt mennään syksyyn halusipa tai ei! En jaksanut vielä syksyisempiä laittaa, joten peitin sohvan ja nojatuolin resuisilla lakanoilla. Odottelen sitä viileämpää päivää, että jaksaa pölytellä parvekkeella. Siellä on koko heinäkuun ollut vähintään +27, enimmillään +32. Tai aamulla kun olen sinne kurkannut kaihtimien välistä. Koko hellejakson on makkarissa ollut kaihtimet kiinni ja pimennysverhot edessä. Minullahan on niin typerästi, että parveke on makkarin edessä, mutta sinne päästään olohuoneen kautta.

Lupasi onneksi taivaantutkijat, että huomenna olisi hieman viileämpää kuin viikonloppuna luvattiin. Olisi jo ihan oikeasti hyvä... Minua on alkanut yhä enemmän huimaamaan iltapäivästä. Aamulla olo on ihan hyvä kun on viileää. Huomasin kyllä eilisestä mittauksestakin, että alapaine on liian alhainen, silloinhan huimaa. Luulin vain, että minulla olisi verenpaine muutenkin koholla kun tunnen sydämen jyskäävän. Pitää nyt vain jaksaa odotella viileämpää. Huomenna pitää käydä kaupassa, jos siellä oleskelisin vähän kauemman aikaa.