Ooh mikä viileys!

Eilen oli niin ihanan viileää, että tein pizzaa! Selasin kalenteria, pizzaa olen tehnyt viimeksi toukokuussa. En muista miksen lämmittänyt uunia kesäkuussa, mutta heinäkuussa se ei tullut mieleenkään... Pakkasessa ei ollut kuin kreikkalaisesta salaatista poimittuja fetajuuston paloja, oliiveja ja punasipulia. Lisänä vähän tölkkiherkkusieniä ja muutama siivuttu kirsikkatomaatti. Ja aurajuustoa, sitä oli liian vähän jäljellä! Oreganokin melkein loppui kesken, onneksi oli kuivabasilikaa. Juustoa olen viime aikoina vähentänyt reilusti pizzassa, mutta nyt laitoin niin, että sulaneenakin näkyi. 

Olin niin ajatuksissa, että maltoin antaa paistuakin kunnolla. Ihan hyvää tuli, ehkä mausteita olisi voinut olla enemmän. Mutta nälkä lähti. Ai niin, oli siinä loput jostain salaatista poimittua tonnikalaa, pakasteesta sekin. Sen olisi voinut jättää pois, onneksi vain parissa kohdin oli niin paljon että maistoi. Jauheliha ja tonnikala on joita en enää pizzaani halua 😝. Tykkään myös ohuesta pohjasta, ja pyöryydestä 😌. Ns. peltipizzat ei enää maistu. Mokomakin hifistelijä 😆.

Mietin kovasti pitäisikö paistaa myös vanhat torttutaikinapalat ja piilottaa omenanpaloja sisään, mutta laiskuus oli niin voimissaan. Ihan hyvä sinänsä. Perjantaina vedin nassuu paljon tummaa suklaataa. Nyt pitää paastoilla kaikesta hyvästä jonkun aikaa. Masurukka ihan ympäriämpärisekaisin.

Tänä aamuna piti isoon metsään käydä pyöräilemään. Jos kävisi hieman mustikoita poimimassa.Vatsa oli vähän pahalla päällä. Tuumasin sitten, että jos kävisin kirjastossa ja tullessa kaupassa. Vatsa mölysi vastaan. Ehdotin sitten, että jos edes lähimetsää kiertämään? 

Onneksi päädyin pikkumetsäilemään, sillä siellä oli ihanan rauhallista. Mietin lähtiessä onko liikaa vaatetta, siltä on tuntunut viime päivinä... No, ei! Melkeinpä olisi saanut olla pipo ja hanskat, vähintään pieni huivi kaulalla. Ihanan viileää! Mietin siinä lähtiessä niitä mustikoitakin, mutta muistin tämän vanhan artikkelin... Metsän eläimille pitää jättää ruokaa, ne ei voi vain kävellä kaupan pakastealtaalle! Kerta... 

Päädyin sitten istumaan vähän syrjäisemmälle penkille. Siinä silmät kiinni vain kuuntelin kun haavan lehdet lepatti tuulessa. Olin niin onnellinen hetkestä 💓.