Joten olen alkanut "kovettamaan ja siedättämään" itseäni. Henkisesti, että fyysisestikin. Fyysisesti siedättämään kehoani ja ruoansulatustani kaikelle, joita siitepölykauden takia välttelin kesällä. Mansikoita puskin kyllä suuhuni, ja niitäkin vain vähän huuhtelin, kehoa on hyvä välillä totuttaa vieraisiin mikrobeihin.
Nyt kun pujo on tarpeeksi itseään tuuleen ravistellut, olen voinut syödä taas raakoja porkkanoita. Kesällä ne menivät ristiallergian takia vain keitettynä lautaselle. Nyt rouskuttelen niitä oireetta niin suurella ilolla että! Usein syön juuripäästä enimmät ja loput pilkon tikuiksi. Yhden paikan olen saanut hajotettua porkkanalla... Koko elämän vatsaoireet ovat heikentäneet hampaita, että pitää olla varovainen...
Olen yrittänyt myös lisätä enemmän hedelmiä, banaaniin vatsa on aika hyvin jo tottunut, yksi kun tulee syötyä jogurtin seassa melkein joka päivä. Tänä viikonloppuna olen leikannut appelsiinista "veneitä" ja syönyt yhden siivun välillä jälkiruoaksi. Oijoi, että nekin on nyt hyviä! Tein perjantaina pitsaa ja teki mieli tehdä omppupiiloja (omenanpalasia kanelilla voitaikinaan piilotettuna), mutta tiesin, että ahmisin ne kuitenkin kaikki. Kohtuudella nyt hei...
Henkisesti olen itseäni treenannut katsomalla Vera Stanhope tutkii -sarjaa. Se on todella hyvä sarja, etenee nopeasti, kuten tykkään. Liikaa ei pohdita päähenkilöiden henkilökohtaisia asioita. Mutta tästä Veran persoonasta... en vain tykkää ihmisestä joka on ilkeä, tiuskii ja purkaa omaa turhautumista huutamalla läheisilleen. Tiukka ja napakka ote rikollisia kohtaan ei haittaa! Onneksi tuntee paljon myötätuntoakin muita kohtaan, muuten en jaksaisi varmaan katsoa.
Katsoin ensimmäiset jaksot äänettömänä, hänen ääni on yksi ärsytyskynnyksistä. Asiaan on ihan oikea syy, menneisyydessä oli ihminen jolla oli samanlainen ääni, ja voi luoja, että hän olikin ilkeä, suorastaan wittuileva ihminen! Nuorempana sitä vain ihmetteli ja antoi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta nyt tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on antaa toisen käyttäytyä noin!
Suuni osaan pitää kiinni, mutta sanatonta reagointiani on vaikea piilottaa. Jos voisin singautella salamoita, sen tekisin, ja hyvin tekisinkin!💣💥 Bloggerin hymiöistä ei löytynyt salamoita, saa mennä nuo nyt 😁. Nyt olen siedättänyt itseäni tarpeeksi ja pystyn katsomaan ihan kuulokkeillakin. Tai sitten hän on lauhkeampi välillä, viime jaksossa oli taas yksi myrskyn merkki...
Viikolla päätin kokeilla poistumista omalta mukavuusalueelta ihan henkisesti, että fyysisesti samalla kertaa. Tahdoin kampaajalle. Katsoin keskiviikkoaamuna että entisellä vakikampaamolla on leikkauksen mentävä aukko kalenterissa. Se remontoitiin viime vuonna ja on yhtä suurta salia, en tykkää.... Päätin, että kun olen muutenkin lähdössä asioille, käyn ensin tuolla paikan päällä. Jos kukaan ei ole tuota aikaa varannut, otan sen. Ei ollut, joten istuin odottamaan vuoroani. Yhtäkkiä tuli olo, että tämä ei ollut hyvä idea. Tuntui, että pitäisi keksiä joku tekosyy ja häipyä! Läpsin itseäni henkisesti naamalle, että nyt rauhoitut ja pysyt persiilläsi!
No, olisi pitänyt uskoa vaistoaan ja häipyä. Kampaaja oli sama kuin viimeksi. Nainen, joka ei leikannut kuten halusin, ja kuka tyrkytti koko ajan tuotteita. On varmasti 20v nuorempi, mutta pidän kuitenkin outona, että lässyttää kuin vanhukselle. Kyllä siinä hienosti sain siedätystä kun tunti piti pysyä sillä persiillä ja kuunnella taas kuinka huonokuntoiset hiukseni ovat ja mitä kaikkea niille pitäisi tehdä. Taas oli napsaista vain pari senttiä, mutta jos maksan noin 60€, pitää se myös näkyä!
Nyt olin tiukkana ja oikein näytin, että kun kerään hiukset taakse kiinni, pitää nyrkistä roikkua hiuksia vain muutaman sentin. Oli rykiä vastaan, mutta kollegan vierellä olo esti varmaan suurimmat vastaväitteet. Taas kannettiin kaikenlaista purnukkaa pöydälle tyrkylle. Yritin epätoivoisesti katsella mistä löytäisin lukemista, mutta kaikki lehdet oli kannettu muille pöydille. Olipa se pitkä tunti kuunnella sitä jaaritusta, itse vain ynähdin jotain välillä. Sain taas kuvan, että on paljon vakituisia asiakkaita hänellä. Katsoin jälkikäteen netistä: kalenterissaan aika tyhjää. Oli vimonen kerta kun olen niin malttamaton, että menen tuonne! Omassa lempikampaamossani ilman ajanvarausta-mahdollisuus on vasta ensi kuussa. Tykkään mennä kampaajalle juuri silloin kun itselle sopii...
Eilen päätin, että oli taas aika käydä vähän sosiaalisoitumassa. Kaupungissa oli pari ilmaista tapahtumaa, jossa kävin harhailemassa ihmistungoksessa. Jestas, että olinkin väsynyt takaisin päästessäni. Neljä tuntia olin vain liikenteessä. Askelia tuli mittarin mukaan reilut 7000, pyöräilykilometrejä 12. Ehkä olin enemmän väsynyt henkisesti. Venetsialaisia vietettäisiin vasta illalla, mutta minä juhlin jo päivällä. Nautin torilla viimeisen leivoskahvin. Huomisesta lähtien alkaa monenlainen paasto joulua kohden. Kukkaro liimataan ja nidotaan kiinni, kääritään vielä rullalle ja piilotetaan kiuaskivien alle. (Saunaa en ole tänä vuonna käyttänyt vielä ollenkaan.) Huomenaamulla voisi käydä vaa'alla. Jos ennen seitsemää kuuluu jäätävää kiljumista... se olen vain minä 🙋.
Lisäänpä vielä unohtuneen kipaleen, Kisu laulaa Sunday Morning suomen versiona.
2 kommenttia:
Olipa ikävä kampaajakäynti, mutta hienosti selvisit! Olen tosi iloinen puolestasi! 🤗
Vihasin aiemmilla kampaajilla sitä, että heti alkoi se valitus, kuinka huonossa kunnossa mun tukka on. En ymmärrä, miksi kampaajat harrastavat tuota. Kampaajalle pitäisi mennä rentoutumaan ja nauttimaan siitä, kun saa olla toisen käsittelyssä, eikä kärsimään ja tuntemaan syyllisyyttä. En tiedä, haluavatko myydä tuolla lailla tuotteitaan, vai mikä on selitys, mutta minä ainakin otan jalat alleni.
Minä en ahdistu kovin helposti väkijoukoissa, mutta eilen kävin Isossa Omenassa ja siellä oli jotain Espoo-päivän tapahtumia ja ihan saakelisti porukkaa. Piti mennä suunnilleen luovimalla eteenpäin, ja tuli tunne, että äkkiä kauppaan ja apteekkiin ja sitten täältä pois. 🙈
Appelsiiniveneet on ihania! En tykkää syödäkään appelsiinia muuten kuin veneiksi leikattuna. Inhoan niitä keltaisia hyhmäreitä, joita on appelsiineissa ja mandariineissa. 🤭
Tämä tyyppi on kyllä ainoa kampaaja pitkiin aikoihin joka on hyvin... myyntihenkinen. Varmaan saavat jotain provikkaa siitä. Useimmat kampaajat osaavat olla hiljaa, jos asiakas ei tunnu innostuvan jutustelusta, tämä tuntuu olevan monin tavoin poikkeus.
Minä ennen rakastin ihmismeriä, minusta oli nuorempana ihanaa kun yökerhot olivat tupaten täynnä! Koronan jälkeen (taisin sairastaa kolmesti) on ihmispaljoudet alkaneet tuntumaan ahdistavilta, tuntuu ettei uskalla hengittää. Taskuvarkaat ovat myös ilmestyneet pienimpiinkin kyliin, huomasin pitäväni laukkua tiukasti kainalossa xD. Nyt porukkaa oli siis todella paljon, pienempi lauma ei niin haittaa.
Lähetä kommentti