Nypityttää

Tällä viikolla olen ollut usein vihainen. Ihan oikein kunnolla ärtynyt. Useinmiten melkein ilman syytä, kimpaantunut pienistäkin jutuista. Kiukku on hieman lauhtunut kun olen jäänyt miettimään mikä nyt oikein risoo? Se tuntuu tulevan jostain tuolta pään takaa ja leviää koko päähän, se tunne kun oikein jurppii. Joskus vatsan ongelmat saavat aikaan päänkin myllerryksiä. Nyt ei tunnu siltä.

Sitten muistin, että annostelen nyt itseeni kahta hormonivalmistetta ja sehän nyt ennenkin on saanut aikaan varsinaisia pään myllerryksiä. Jos tapanani olisi rikkoa tavaroita tai heitellä niitä (liian pihi siihen 😂), olisin jo varsinainen ammattilainen siinä. Olen nyt vain tyytynyt jupisemaan itsekseni. Ja pureskelemaan hampaita yhteen. Olen hyvin tietoinen leukalihaksistani kallossani nyt 💀...

Toisaalta syynä voi olla, että olen hyvin turhautunut nyt. Helteiden aikana vannoin aloittavani vähän ja vaikka mitä, mutta mitään en ole oikein saanut aikaan. Lisäksi taloon on tullut kai uusi asukas ja hän polttelee yöaikaan parvekkeelaan kaikenlaista kummallisen hajuista. Lisäksi joku on innostunut polttelemaan yöllä nuotiota jossain kauempana, josta se ujuttautuu ilmanvaihtoaukkoihimme. Herään melkein joka yö johonkin kummalliseen tai muuten ärsyttävään hajuun. En ole viimeisen kuukauden aikana nukkunut montakaan yötä hyvin. Ja kun se heinäkuukin meni puoliunilla. Alkaa olemaan mitta täynnä tässä asumisessa!

Halusin mennä jo kampaajalle, koko heinäkuun sitä odotin. Nyt kuitenkin huomasin, että lempikampaamossa on vielä kesä, ilman ajanvarausta pääsee vasta ensi kuussa. Lempikampaajallekin on samanlainen jono. Voi ärrin purrin. Tänään kyllä olisi liian lämmin siellä kaavun alla istumiseen. 

Pelkään vain että hirmuhelteet palaavat takaisin. Huomenna pitäisi olla taas viileää, sadetta myös kyllä. Olisin tänään halunnut tehdä jo pitsaa, mutta siirtyypä sekin taas. Monta asiaa olen viime päivinä joutunut siirtämään tai luopumaan. Kuin universumi koettelisi kärsivällisyyttäni... Turhapa siinä sitten pyristellä vastaan.