Metsäretkellä, taas

Elämä on hiljalleen asettunut uomiinsa. Pitäisi olla jo tottunut siihen, että kroppa reagoi aina jotenkin erilaisiin asioihin, mutta kaikenlaiset lisärajoitteet vain ärsyttää suunnattomasti. Olisihan se kivaa elää joskus edes sellaista normielämää, ei tarvitsisi aina ajatella asioita joka suunnalta ja mahdollisia seurauksia. 

Eilen olin intopinkeänä lähdössä polkemaan taas satumetsääni. Ei siinä metsässä mitään niin ihmeellisen satumaista ole, vain rauhallinen luonto, jossa elää kaikenlaista elämää 💗. No, juuri kun olin lähdössä, vatsa ilmoitti yllättäen olevansa varsin pahalla päällä. Päätin sitten lyhentää matkaa ja suunnata lähempään, pienempään metsään. Metsä, joka on entisen asuinpaikkani lähellä. Paikka, jota välillä ikävöin. 

Suunnittelin jo sinne taas muuttamista, siellä on usein asuntoja vapaanakin. Mutta sitten entinen työkaveri muutti lähistölle ja minun intoni haihtui. Tällä ihmisellä on tapana ottaa lähimmistään kaikki irti, eli hyötyä perusteellisesti. (Laiska kun on.) Eli luvassa olisi ollut ilmaista työtä lapsen-, kissan-, koiran- ja puutarhanhoidossa, "sähän niin tykkäät näistä hommista!". Joo. Vapaaehtoisena kyllä, orjana en. En jaksa jatkuvasti olla keksimässä tekosyitä kun ei kiinnosta. Tykkää myös kovasti juoruta jos asiat ei mene kuten haluaa... 

No, mutta tämä pyöräilyreissu olikin oikein mukava. Lukuunottamatta ylläripylläriä, kun kävin välillä kaupan vessassa. (Muista ostaa pidempiä pikkuhousunsuojia). Kuvailin luontoa yhdessä puistossa kaikenlaisissa asennoissa, joten oli kohtu taas puhdistellut itseään... Milloin tämä loppuu!

Tuohtuneena kävin sitten kaupasta ostamassa pari karjalanpiirakkaa, pullaa, juotavan jogurtin ja purkkilaten. Polkaisin lempijärveni rannalle ja parkkeerasin perseheni kannohon nokkaan ja einestin leveästi hymyillen auringon paisteessa. Oijoi, ihanata! Pari pikkuruista pääskystäkin kävi kisailemassa pääni päällä. Oijoi, kun kangasmetsä tuoksui hyvälle! Ja eväätkin maistui 😋. Täytyy aloittaa taas retkeilykahvittelu! Tehdä itse eväät, tulee halvemmaksikin. Täytyypä muistaa etsiä paikalliset nuotio yms. paikat.

Vahingossa kilometrejä kertyi kuitenkin 18, vaikka ajattelin tekeväni pienemmän retken. Kävelykilometrejä en ole katsonut, niitäkin tuli varmaan jokunen, kun kiertelin parissa puistossa kurkkimassa kuinka kevät etenee. Veikkaanpa, että seuraavan sateen jälkeen kaikki vihreä poksahtaa esille vauhdilla. Nyt on jo suojaisimmissa paikoissa vähän ruohonkorsia ja voikukkiakin. Ja noita hassuja porkkananvarsia.