Ärrinpurrin...

Tästä voi tulla tulee vähän nirinanarina-postaus. Eli jos ärsyttää negatiiviset jutut, voi ihan hyvin omin tunnoin poistua. 

Heräsin aamuyöstä varsin ärsyttävään uneen. Olin parin ystävän kanssa jossain... tapahtumassa? En oikein tiedä mikä se oli. Olimme juuri päässeet perille ja meni vain muutama minuutti, kun ystäväni kaikkosivat joidenkin muiden kanssa muualle, jättivät minut yksin. En muista miten uni jatkui... jossakin oli jossakin vaiheessa joku varsin minikokoinen härkä(?), joka yritti hätistellä minua. Aloin höpöttämään sille kuin koiralle, ja se alkoikin ravata edestakaisin kuin koira joka haluaa leikkiä. Okei... Heräsin sitten tosiaan ja kun ei tuntunut enää unta tulevan, kurkotin kännykkää ja kävin pitkästä aikaa nuamakirjassa. Ehdotteli kaveriksi kaverin kaveria, poikkesin uteliaisuuttani katsomaan mitä kuuluu. Sillä lailla! Olivat käyneet juuri niissä paikoissa kaverini kanssa, joihin kaverillani ei ollut mitään kiinnostusta. Näyttipä olevan juuri samoihin aikoihinkin. Eli ideani kyllä kelpaavat, mutta seurani ei. Voi olla lapsellista, mutta kyllä minä tästä mieleni pahoitin 😞. Mikä lie enneuni oli aamuöinen sitten. Muutenkin etiäisiä ollut viimeaikoina useampi, kulkee meillä suvussa. Ennakkoaavistus siis, joillekinhan etiäinen on hahmo. 

Olin suunnitellut tosiaan käyväni sunnuntaina kaupassa ja jossain kahvilla "juhlimassa" isäni syntymäpäivää. Nyt vain tuntui menevän niin kuppi nurin, että oli pakko päästä kotoa pois vähäksi aikaa. Olen ollut ihan rasittavan tylsistynyt ja väsynyt tällä viikolla. Päänuppi on kipeä, jumii ja sanatkin välillä hukassa. Jos lähtisinkin nyt enkä vasta sunnuntaina. Ulko-oven tuolla puolen en ole tällä viikolla käynyt kuin kerran... kaksi? Ei ollenkaan tapaistani... Eli sain vihdoin potkittua itseni ulos ja pyörän päälle. Suuntaisin tietenkin lempimetsääni, siellä mieli lepää. Olin päässyt vasta puolen kilometrin päähän, kun olin jo taittaa niskani, käki puun latvassa! Tikkoja kyllä näkyy, mutta käen kukuntaa en ole kaupungissa ikinä kuullut. Kuulosti hieman oudoltakin. Kolme kertaa kukkui ennen kuin silmäni löysivät sen, kukunta loppui heti ja käki jäi tuijottamaan minua takaisin. Hassu hetki!

Itse metsässä oli ihanaa tietenkin! Suurimman osan matkaa kävelin. Välillä piti hypätä pyörän päälle ja polkea hurjaa vauhtia muutama metri, verenhimoiset naaraat ovat nousseet mättäiden uumenista! Onneksi ininä aina paljastaa ne, saan aina melkoiset patit ensimmäisistä pistoista. Viereisen hempeän kuvan yritin ottaa pää alaspäin, kun en makaamaan tielle viitsinyt alkaa. Tuli kiire nousta ylös kun korvan juuressa alkoi kuulumaan ininää! Kuvaa jotain aamun usvan kastellutta mätästä.

Metsässä koivut olivat jo hennosti hiirenkorvilla, mutta lepät vielä tuumivat josko laittaisi lehdet esille vai ei. Joillakin oli pienet nuput, mutta enimmäkseen lehdettömiä vielä ovat. Perhosia oli, ja rusakko pitkine korvineen ja koipineen. Muuten yksinään sain ihailla ja kuulostella! Vain yksi spandexpöksy suhahti jossain vaiheessa ohi. Seitsemän kappaletta tätä lajia tuli vastaan jo pyörätiellä...

Metsän loputtua kävin kahvilla, "juhlimassa" yhden kaupan kahvilassa. Hyvin maistui sämpylä ja pulla, kahvi vain oli aivan kamalaa vaikka oli juuri keitettyä. Ulos päästyä totesin, ettei minulla ole mitään kiirettä ruokaostoksille, ja varsinkaan kotiin. (Minulla on vaikeuksia käyttää tästä asunnosta sanaa koti, kun en viihdy täällä yhtään 😖). Päädyin sitten entisen asuinalueeni kirjastoon. Luin pari lehtiä ja suuntasin sitten vasta kauppaan. Sinne lähi-prismaan, josta en pidä. Kauheasti oli porukkaa ja kotona huomasin, että muutaman asian unohdin ostaa. Kaupassa jo huomasin, että taas alkoi ärsytyskäyrä nousta. Kuka keksisi sellaisen pienen tikan päähän, joka alkaisi naputtaa kalloa heti, kun ajatukset alkaisivat kierrättää negatiivisia jankkaavia ajatuksia! Kilometrejä tuli kuitenkin taas 26 pyöräilykilometrikeräykseeni.