Naisen elämän oikullisuus

Olipas aamulla yllätys kun puin kotivaatteita päälle. Tuntui kummallinen lorahdus. Joskus ennenkin on jotain kirkasta valunut pöksyihin, joten ajattelin että sitä kai. Kun sitten nousin ylös, huomasin sängyn olevan veressä. Ei nyt ihan lainehtinut, mutta kyllähän tuo pudotti leuan ala-asentoon, wtf sanoisi nuoriso. Kipitin sitten jalat ristissä veskiin ja huomasin, että pönttökin lainehti punaisenaan. Yöpissillä käydessä teen vain pienen huuhtelun, joten punaista oli jäänyt lillumaan. Mitääh!

Siinä sitten pöntöllä, leukapielet yhä polvissa, mietin, että mitä ihmettä nyt. Menkat? Viimeisistä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hkhoitoa aloittaessa vuodoista varoitettiin, ja nyt kun menee vähän enemmän, voisi se olla syy. Pientä vuotoa voi tulla, suuremmasta ottaa yhteyttä. Hmm... ööh, kumpaa tämä nyt on? Kipua ei niin ole, joten tuumasin että olkoon, katsellaan. Jos oikein alkavat, huomaan sen kyllä, menkkani olivat aina runsaat ja runsaasti kivuliaat. Usein piti maata juuri tietyssä asennossa siihen saakka, että särkylääke alkoi vaikuttamaan. 

Pakko oli aamulla lähteä kauppaan kun syötävät olivat vähissä. Onneksi olin jo illalla tehnyt ostoslistan, ei tarvinnut sitä pähkäillä. Kävin kuin autopilotilla. Ilma oli ihana ja olisin niin halunnut jäädä nukkumaan jonnekin penkille, mutta kun repussa oli raakaa jauhelihaa, en voinut. 

Tätäkö se tiesi se viime päivinen väsymys ja voimakas turvotus? Olen ollut todella väsynyt useamman päivän ja nukkunut joka päivä päikkäreitä. Helposti en unta normaalisti päivällä saa. Palellut olen myös paljon. Kipuja ei kyllä vieläkään oikein ole. Väsymys on vain yhä valtava. Yritin pienen välipalan jälkeen nukahtaa, mutta nyt uni ei tullut. Oli pakko juoda kahvia, kun iso tiskiläjä odotti. Olisin halunnut laittaa sen tauolle, kahvin siis, kun vatsa on ollut kipeä. Vai oliko se kuitenkaan sitten vatsa joka oli kipeä... 

Nyt kun kelaan, olen ollut vähän outo viime päivinä. Olen nyt yrittänyt miettiä, millainen oli ennen henkinen olotila juuri ennen menkkoja, mutta pää ei toimi. Yritin herätä aamullakin monta kertaa ja miettiä jotain, mutta aivot eivät vain toimineet. Muistelen kyllä, että usein eka päivänä ei niin vuotanut eikä kipuillut, mutta seuraavana päivänä pieni helvetti oli irti. Nämä on niitä harvoja hetkiä kun toivoisi olevansa mies. Toinen hetki on kun on kauhea pissihätä, eikä vessoja missään. Pakko yrittää taas päikkäreitä. Ärsyttää kun suunnitelmissa oli ihan muuta tälle päivälle, ja tälle viikolle.