Ooh mikä viileys!

Eilen oli niin ihanan viileää, että tein pizzaa! Selasin kalenteria, pizzaa olen tehnyt viimeksi toukokuussa. En muista miksen lämmittänyt uunia kesäkuussa, mutta heinäkuussa se ei tullut mieleenkään... Pakkasessa ei ollut kuin kreikkalaisesta salaatista poimittuja fetajuuston paloja, oliiveja ja punasipulia. Lisänä vähän tölkkiherkkusieniä ja muutama siivuttu kirsikkatomaatti. Ja aurajuustoa, sitä oli liian vähän jäljellä! Oreganokin melkein loppui kesken, onneksi oli kuivabasilikaa. Juustoa olen viime aikoina vähentänyt reilusti pizzassa, mutta nyt laitoin niin, että sulaneenakin näkyi. 

Olin niin ajatuksissa, että maltoin antaa paistuakin kunnolla. Ihan hyvää tuli, ehkä mausteita olisi voinut olla enemmän. Mutta nälkä lähti. Ai niin, oli siinä loput jostain salaatista poimittua tonnikalaa, pakasteesta sekin. Sen olisi voinut jättää pois, onneksi vain parissa kohdin oli niin paljon että maistoi. Jauheliha ja tonnikala on joita en enää pizzaani halua 😝. Tykkään myös ohuesta pohjasta, ja pyöryydestä 😌. Ns. peltipizzat ei enää maistu. Mokomakin hifistelijä 😆.

Mietin kovasti pitäisikö paistaa myös vanhat torttutaikinapalat ja piilottaa omenanpaloja sisään, mutta laiskuus oli niin voimissaan. Ihan hyvä sinänsä. Perjantaina vedin nassuu paljon tummaa suklaataa. Nyt pitää paastoilla kaikesta hyvästä jonkun aikaa. Masurukka ihan ympäriämpärisekaisin.

Tänä aamuna piti isoon metsään käydä pyöräilemään. Jos kävisi hieman mustikoita poimimassa.Vatsa oli vähän pahalla päällä. Tuumasin sitten, että jos kävisin kirjastossa ja tullessa kaupassa. Vatsa mölysi vastaan. Ehdotin sitten, että jos edes lähimetsää kiertämään? 

Onneksi päädyin pikkumetsäilemään, sillä siellä oli ihanan rauhallista. Mietin lähtiessä onko liikaa vaatetta, siltä on tuntunut viime päivinä... No, ei! Melkeinpä olisi saanut olla pipo ja hanskat, vähintään pieni huivi kaulalla. Ihanan viileää! Mietin siinä lähtiessä niitä mustikoitakin, mutta muistin tämän vanhan artikkelin... Metsän eläimille pitää jättää ruokaa, ne ei voi vain kävellä kaupan pakastealtaalle! Kerta... 

Päädyin sitten istumaan vähän syrjäisemmälle penkille. Siinä silmät kiinni vain kuuntelin kun haavan lehdet lepatti tuulessa. Olin niin onnellinen hetkestä 💓.

Nypityttää

Tällä viikolla olen ollut usein vihainen. Ihan oikein kunnolla ärtynyt. Useimmiten melkein ilman syytä, kimpaantunut pienistäkin jutuista. Kiukku on hieman lauhtunut kun olen jäänyt miettimään mikä nyt oikein risoo? Se tuntuu tulevan jostain tuolta pään takaa ja leviää koko päähän, se tunne kun oikein jurppii. Joskus vatsan ongelmat saavat aikaan päänkin myllerryksiä. Nyt ei tunnu siltä.

Sitten muistin, että annostelen nyt itseeni kahta hormonivalmistetta ja sehän nyt ennenkin on saanut aikaan varsinaisia pään myllerryksiä. Jos tapanani olisi rikkoa tavaroita tai heitellä niitä (liian pihi siihen 😂), olisin jo varsinainen ammattilainen siinä. Olen nyt vain tyytynyt jupisemaan itsekseni. Ja pureskelemaan hampaita yhteen. Olen hyvin tietoinen leukalihaksistani kallossani nyt 💀...

Toisaalta syynä voi olla, että olen hyvin turhautunut nyt. Helteiden aikana vannoin aloittavani vähän ja vaikka mitä, mutta mitään en ole oikein saanut aikaan. Lisäksi taloon on tullut kai uusi asukas ja hän polttelee yöaikaan parvekkeelaan kaikenlaista kummallisen hajuista. Lisäksi joku on innostunut polttelemaan yöllä nuotiota jossain kauempana, josta se ujuttautuu ilmanvaihtoaukkoihimme. Herään melkein joka yö johonkin kummalliseen tai muuten ärsyttävään hajuun. En ole viimeisen kuukauden aikana nukkunut montakaan yötä hyvin. Ja kun se heinäkuukin meni puoliunilla. Alkaa olemaan mitta täynnä tässä asumisessa!

Halusin mennä jo kampaajalle, koko heinäkuun sitä odotin. Nyt kuitenkin huomasin, että lempikampaamossa on vielä kesä, ilman ajanvarausta pääsee vasta ensi kuussa. Lempikampaajallekin on samanlainen jono. Voi ärrin purrin. Tänään kyllä olisi liian lämmin siellä kaavun alla istumiseen. 

Pelkään vain että hirmuhelteet palaavat takaisin. Huomenna pitäisi olla taas viileää, sadetta myös kyllä. Olisin tänään halunnut tehdä jo pitsaa, mutta siirtyypä sekin taas. Monta asiaa olen viime päivinä joutunut siirtämään tai luopumaan. Kuin universumi koettelisi kärsivällisyyttäni... Turhapa siinä sitten pyristellä vastaan.