Niin se lähti vuoden viimeinen kuukausi käyntiin. Aamiaista valmistellessa huomasin, että dosetti on taas täyttämättä. Ei siinä onneksi ole mitään niin elämää ylläpitävää, hormonit ja vitamiinit. Laitoin nyt D-vitamiineja jokaiselle päivälle, täysvitamiineja pari viikolle. Vähän huonoa tuo syönti taas...
Ajattelin, kuten liian usein, että otan vain päivän annoksen ja laitan loput myöhemmin. Sitten iski ajatus -CARPE DIEM, miksi et tekisi sitä nyt? Miksi aina siirtää ensi kertaan, joskus myöhemmin? Jos ottaisi vuoden viimeisen kuukauden teemaksi tuon, tartu hetkeen? Joskus viivyttely tosin on ollut se hyvä juttu.
Sanonta on peräisin roomalaisen runoilijan Horatiuksen (Quintus Horatius
Flaccus) runosta, jossa hän käyttää ilmaisua osana kehotusta
ystävälleen: luota tulevaan mahdollisimman vähän ja käytä nykyinen hetki
viisaasti.
Nyt tartun hetkeen ja alan puuhaamaan jotain. Tiskiä on kertynyt viikonlopulta, voisi pestä ne nyt. Jätän tähän lopuksi kuvan joulukalenterin ensimmäisestä luukusta. Ostin kalenterin alennusmyynnistä viime vuonna. Vaikutti sellaiselta ihanan vanhanaikaiselta. Aika on pieni kuva, piti ihan kännykällä sitä tihrustaa 😁. Mutta talvinen ja kovin söpö. Näyttää talo ihmettelevän kun luukun avaaja ei olekaan lapsi 😄.
2 kommenttia:
Hyvä idea ostaa kalenteri alennusmyynnistä. 😅 Tosin siinä vaiheessa jäljellä ovat ehkä enää vain ne, jotka eivät ole kelvanneet kenellekään. Tämä sinun kalenterisi näyttää kuitenkin kivan nostalgiselta.
Mä olen alkanut soveltaa elämääni eräänlaista carpe diemiä, eli aloitan tekemiset aina siitä hommasta, joka on kaikkein veemäisin. Siitä onkin sitten kiva edetä rallatellen seuraavaan puuhaan. Jopa palapelin kasaamisen aloitan taivaasta – varsinkin jos taivasta on paljon. 🤣
En ole vuosiin ostanut kalenteria kun ovat niin... no, en tykkää. Tämä vaikutti sellaiselta, joita oli kun olin lapsi, niin pitihän se ottaa. Tuskaisen pieniä kuvia vain, pitää melkein suurennuslasilla katsella 🔍.
Lähetä kommentti