Jumissa koko kroppa

Luin jostain, että voidakseen hyvin, pitäisi ainakin joka toinen päivä elämässä olla jotain mieluista. Pientä edes. Opiskeluaikana kämppikseni vietti aina keskiviikkoisin pikkulauantaita, eli tanssimaan lähdettiin silloin, perjantain lisäksi. Olen siitä asti löytänyt keskiviikosta hyvän tekosyyn jollekkin kivalle, usein syötävälle. Minuun kun on kasvanut tiukasti ajatus, että ei makeaa arkena. Paitsi perjantai-iltana. Ja vähän keskiviikkona, että jaksaa perjantaille. 

Nyt pyhät ovat sekoittaneet ilonpäivät-järjestyksen täysin. Myös muut arkirutiinit. Usein käyn kaupassa isoilla ostoksilla joko maanantaina tai perjantaina. Nälästä riippuen. Nyt kävin isoilla tiistaina. Eli siis eilen(?). Muistin kaupassa olevan alennuskorin, ja löysin sieltä uuden (minulle) suklaapatukan alennuksessa. Ostin sen kun ajattelin, etten enää käy tällä viikolla kaupassa. Jotenkin elin torstaita... 

Tänään olen sitten ollut rajoitetulla ruokavaliolla. Olen kieltäytynyt kaikesta, jota kehoni ei osaa sulattaa. Eli ruoka joka päätyy masubakteerien ruoaksi. Mutta koska masubakteeritkaan eivät niitä oikein sulattele, pierevät ne sen kaasun sinne minun suolistoon, turpoaa vatsani kivuliaasti. Tämän kertoi Strömsön ravintoasiantuntija  Alexandra De Paoli joku vuosi sitten. Eli ei mitään hedelmiä eikä rukiisia leipiä, tai muitakaan mitä tietenkin haluaisi. Oi, että onkin tehnyt niitä mieli! Ja se suklaapatukka, aijai kun nyt maistuisi... Vatsa kuitenkin pömpöttää, joten pitää miettiä mikä on taas ongelmana.

Tänään olisi yksi Meduusa-leffa MTV3:lla. On vain yhdeltätoista, minä olen silloin korkeintaan hereillä käydäkseni veskissä. Voisihan tuon tallentaa ja katsoa sen miljoonannen kerran. On vain jotenkin niin motivoiva: jos on ongelma, se hoidetaan ja tehokkaasti.