Raha, tuo ikävä välttämättömyys

Vähän jähmeästi lähtenyt tämä vuosi käyntiin. Kroppa tuntuu jähmeältä. Kaiken sokerin, kofeiinin ja lisäaineiden jälkeen ruoansulatus on... järkyttynyt. Porisee, purisee ja panikoi mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Eli aika on palata arkeen, tuttuihin ja turvallisiin arkiruokiin. Katselin tuossa jo vähän kaupunkien ruokalistoja. Eli laitan hakuun vaikka, että Kouvola ruokalistat. Koskaan en ole Kouvolassa käynyt, joten ihan tuulesta temmattu... Jännästi eteläisissä kouluissa on eksottisempia ruokia tarjolla, kuin pohjoisemmassa Suomea. Itse tykkään perinteisemmästä ruoasta, joten voin laittaa vaikka Kouvola palvelukeskus ruokalista, jolloin saan esiin vanhusten ruokalistoja, heh. Nykyään myös monilla sivuilla on lueteltu aterian aineosat, joten siitä vain kokkailemaan! Juu...

Tämä vuosi on näemmä vähän pimeä vuosi. Rahan tulo vähenee, joten säästöbudjetilla mennään heti ekasta päivästä lähtien. Olen aina ollut yhden lampun ihmisiä, eli valoja pidetään vain siinä huoneessa missä oleskellaan. Televisio ei pauhaa yksinään, radio nyt juttelee melkein aina jossain yksinään. En osaa oikein olla enää ilman jotain taustaäntä kotona. Naapureiden örinät häiritsevät! Keskitalvi on vain aikaa jolloin kukille pitäisi pitää valoa pimeimpinä päivinä. Eli nytkin yksi lamppu valottaa heidän elämäänsä edes muutaman tunnin päivässä. Ilman kukkia olisi varmaan kaihtimet aina kiinni suurimman osan vuodesta... Välillä tekisi mieli heittää kaikki pois, mutta ilmankaan en ehkä osaisi olla.

Katselin tuossa viime vuoden menoja. Vesilasku oli uusi juttu ja siihen meni parisen sataa euroa koko vuonna. Sähköön kolmisen sataa. Vakuutukseen menee ihan liikaa, mutta eipä sitä uskalla tässä iässä enää vakuutuksesta luopua. Ruokaan, pesuaineisiin yms. ~ 3 500€. Tavaroihin, vaatteisiin yms. ~ 200€. Mutta herkutteluun, eli kahviloihin ja lounaspaikkoihin 500 €! Että ketuttaa. Mutta ilman niitä hajoaisin neljän seinän sisälle, erakoituisin täysin. Nytkin huomaan jo vältteleväni ihmismassoja, ja kotona tulee oleskeltua ihan liian paljon. Huomaa jo siinä, että pienemmässäkin pakkasmäärässä palelee, iho ei ole tottunut olemaan kylmässä. Miten tämä on taas päässyt tähän...