Mieltä rauhoittamassa

Tänään piti pyykätä, siivota ja muuta kotiaskaretta puuhata. Sääennusteet vain lupasivat ehkä vaikka vähän auringon näkymistä. Nukuin yöni aika hyvin, ja oloni oli levoton. Ihan liikaa olen seinieni sisällä taas nyhjöttänyt. Suurimman osan jopa vain istuskellut. Sukkaa olen taas kutonut. Iltaisin olen jopa  radiota kuunnellut.

Telkusta ei tunnu tulevan enää mitään. Ainoastaan Areenasta tulee katseltua ohjelmia. Illallisen jälkeen pitää saada istahtaa hetken jonkun leppoisan ohjelman parissa. Nyt olen tuijotellut Grantchesteria. Oli taas hieman ennakkoluuloja uutta pappia kohtaan. Ei ihonvärin takia, vaan kun vaikutti niin siloiselta, luulin olevan sellainen hienohelma 😄. Ihan hyvä tyyppi on, onneksi. Robson Greenistä (poliisi) taas olen aina tykännyt. Jostain syystä.

Niin, minä sitten lähdin aamulla metsään. Minnepä muualle ahdistuneena menen 💔. Eipä se aurinko suostunut aamulla itseään näytellä. Halusi nukkua pitempään varmaan. Kiersin kauimman polun kautta. Ihmettelin ja nuuhkuttelin. Olin onneksi ottanut reppuun saappaat mukaan, onhan se metsä näihin aikoihin märkä, kuten voisi kuvitellakin. 

Välillä aurinko vähän venytteli ja kurkisti pilvien välistä. Minä päätin sitten kaivaa repusta parin desin pakastusrasian. Mustikoita oli vielä ihan kivasti, mutta aika rähjääntyneitä useimmat. Poimin sitten ihan marja kerrallaan, samalla kun taapersin mättäiden joukossa ja ihmettelin luonnon kauneutta. Puolukat menivät suoraan suuhun. Oijoi, kun olivatkin hyviä! Ihan kuin olisi kaikki sokerimäärä varastoitunut niihin. 

Alkoi nälkä kutitella vatsansopukoita, joten päätin suunnata taas koskea kohden. Valitettavasti aurinko ei paistanut siellä, joten en nähnyt sitä kaikessa kauneudessaan, vieläkään. Olin onneksi ottanut mukaan ison muovipussin persuksen alle, joka paikka oli todella märkää. Istahdin kaatuneelle puulle, johon oli jo somasti kasvanut sammalta pehmusteeksi. Puu oli ollut iso, joten rungon oksantyngät toimivat sopivasti repun kannikkeena. 

Onneksi olin ottanut kaksi eväsleipää, sillä minulla oli ihan kunnon nälkä. Yritin kuitenkin syödä rauhallisesti, nautiskellen. Olin jättänyt pyörän koskelle johtavan polun päähän, koska polku on todella kapea ja puiden juurien takia mutkainen. Olin ottanut kuitenkin kypärän mukaan, muki pysyi kivasti kypärän sisällä pystyssä, käsineiden keskellä. 

Vähän oli taas haikeutta... olisi se kiva, jos olisi joku jakamassa tuota hienoa hetkeä. Eväiden syöminen metsässä on ollut minulle lapsuudesta saakka jotain todella ihanaa. Ihanampaa kuin se marjojen poimiminen 🙈. Lapsena siis.Vähän kuitenkin tuntui kuin äiti olisi ollut läsnä, isäkin ehkä siellä jossain kauempana tutkimassa, kuten aina.

Eväiden jälkeen alkoi sitten vähän palella, lämpöä ei ollut kymmentäkään astetta ja kosteus tunki vaatteiden läpi. Päätin jatkaa mustikoiden poimimista kunnes rasia olisi täynnä. Jos mustikkapiirakkaa huomenna! Mustikat olivat todella pulleita ja isoja tuon kosken lähellä. Rasia tuli äkkiä täyteen. Sen jälkeen oli oma suu lähempänä kuin kontin suu! Maistui ne mustikatkin hyviltä, superoodia suoraan suuhun. Sammal oli muhkeaa ja pitkävartista. Teki mieli riisua saappaat ja antaa sen kutitella jalkapohjia. 

Kun masukin oli kyllästetty marjoilla, päätin suunnata takaisin. Ei hirveästi tehnyt mieli palata kaupunkimaisemiin. Varsinkaan kun aurinkokin oli päättänyt herätä ja puhaltaa pilviä vähemmäksi... Teki mieli jäädä matkan varrella johonkin rannalle istuskelemaan, mutta väsytti jo. Aamulla olin pohtinut, jos poikkeaisin matkan varrella olevaan kirjastoon lukemaan Tiede-lehteä, uusin on vielä lukematta. Mutta mietin sitten, että jos jään paikalleen istumaan johonkin kuivaan ja lämpimään, voisi olla aika tuska lähteä taas liikkeelle. Matkaa olisi kuitenkin vielä kuutisen kilometriä. Laskin, että yhteensä kilometrejä tulisi lähemmäs kolmeakymmentä. Paras suunnata suoraan kotia kohti. Metsästä pois tullessa olikin taivas jo aika selkeä... 

Täyspotti!

Useampikin blogimaailmassa on ihmetellyt katsojien määrän suurta nousua. Itse ensin pohdin tekoälykuviani, josko niiden mukana tulisi jotain. Poistin ne ja liikenne väheni vähän. Mutta lähes joka yö ameriikan maista joku imuroi tekstejäni, kävi läpi. 

Eilen laitoin, ajattelemattomuuttani, pari netistä pomittua kuvaa. En koskaan lataa kuvaa mitenkään, vaan otan kuvakaappauksen ja muokkaan Paint-ohjelman avulla. Niin tein nytkin. Ja huh huh, mikä trafiikki onkaan viime yönä ollut! Saisipa joka piipahduksesta dollarin 😎:

Vertailuksi Google Analyticsin taulukko. Analytics ei ota laskelmien mukaan botteja, joita nuo "katselijat" luultavasti ovat.

Olen valittanut, ettei blogiani lue kukaan. No, nyt sitä ainakin jotkut selailee ahkerasti 😆. Taidan ottaa kuvat heti pois. (Kuvat voi poistaa täälläkin: https://www.blogger.com/mediamanager/albums). Tylsän näköinen on teksti ilman kuvia 😞. Tutkin tuossa asiaa ja ilmeisesti kuviin voi piilottaa kaikenlaista. Monissa myytävissä kuvissa on näkyvät vesileimansa. Ymmärrän sen, kuka nyt haluaisi antaa vaivalla tekemänsä työn ilmaiseksi! Noita vesileimoja voi piilottaa myös näkymättömiin. Eli netin kuvissa voi olla vaikka mitä mörköjä? Nuo eiliset kuvat olivat jostain sivulta, joissa mainostettiin leffaa, joten minähän periaatteessa mainostin heitä ihan ilmaiseksi... Lisää piilottamisesta Kasperskyn sivulta.

Ärsyttää kun kaikki on tehty sellaiseksi, että kaikkea pitää kohta epäillä. Vainoharhaiseksihan tässä tulee! Mietin myös tuota kun suurin osa "katsojista" tulee ameriikoista. Yksi (ensimmäinen!) vain kiinasta. Yhtään ei venäjältä, ennen sieltä oli paljon tutkijoita. Mutta sitten kun muistelen kuinka omat käynnit näyttivät tulevan milloin mistäkin kaupungista, eipä nuo taida oikeassa olla. Ompa välillä joku naamakirjan tai sähköpostin turvallisuusjuttu kysynyt, oletko sinä tämä joka kirjautui sisään ruotsin puolelta? Sekaisin on kaikki. Voihan noita ihan tarkoituksellakin fiksata. Luulempa, että visiitit tulevat juurikin noista maista joita ei näy.... Kaikki on mahdollista tässä maailmassa. Ja maailman tilanteessa.  

Taidanpa ottaa loputkin poimimani kuvat pois ja lisätä vain omia räpsäyksiäni. Vaikka voihan ne juuri niitä etsiä ja kopioida myytäväksi. Kuten se neulekin, josta oli vasta juttua Ylen sivuilla. Omissa katsojissakin on välillä ollut outoja aasialaisia nettikauppoja. Olen ajatellut niiden olevan houkutteluja heidän sivuille. Olen kopioinut osoitteen ja laittanut kuukleen, sivuillaan en ole uskaltanut käydä, enkä varsinkaan ole klikkaillut linkkiä suoraan. Ties mitä tuliaisia sieltäkin tulee. Olenko vainoharhainen? No, olen 😅. Jos minulla on lievä bakteerikammo, miksei tuollaistakin. 

Siinäpä teille ihan omatekoinen piilomörkö. Myykää ja kertokaan paljonko saitte? Voitosta 75% minulle, kiitos 😁. 

Lopuksi, maiden nimet ovat tarkoituksella pienellä 😉