Ensi vuotta ajatellen

Kävin ruokaostoksilla, olin jättänyt viimeksi maidot ja jogurtin ostamatta. Ostin samalla itselleni joululahjan. En lahjo itseäni jouluisin kuin kalenterilla ensi vuodelle ja konvehtirasialla. Nyt olen hautonut asiaa pitempään ja jätän valmiin kalenterin ostamatta kokonaan. Ostin sen sijaan paksupaperisen muistikirjan. Siinä on 100 lehteä, eli 200 sivua. Ihan eivät riitä sivut joka päiväksi. Ei löytynyt useampisivuisia tyhjillä sivuilla, viivallisia olisi ollut. Nyt pitää suunnitella ja soveltaa. Siihen pitäisi mahtua myös saldotaulukko ja muuta tilastoa. Eli bujoilua on tiedossa.

Onhan niitä Bujo kalentereita valmiinakin, mutta en ole ollut niihin oikein tyytyväinen. Muistikirja, tai silloin luonnoskirja, minulla oli kerran ennenkin, mutta väsyin siihen. Tein joka kuukauden valmiiksi vasta edellisen kuukauden viimeisillä päivillä. Silloin oli elämässä niin paljon säpinää, ettei sitä aina ehtinyt tehdä. Ottaa aika paljon aikaa kirjoitella, nätisti, joka viikonpäivä ja numero, ja mahdolliset tärkeät päivät. Plus kaikki muu krumeluuri. Eli nyt yritän olla viisas ja ostin sen hyvissä ajoin ja teen vähitellen valmiiksi. Ennen joulua sitten paketoin sen piiloon, ja leikin sitten jouluna hämmästynyttä: kuka tällaisen on osannut minulle tehdä 😲😍😆. 

Pitää miettiä käytänkö leimasimia tekstien kirjoittamiseen, käytänkö sapluuneja vai väkerränkö käsin. Kirjaa pitää kuitenkin vuoden päivät sitten katsella kyllästymättä... Toki jatkuvasti somistan sitä lisää, siitähän bujoilussa on kyse. Vähän Prismassa kuolasin tämän Burden "lukujärjestyksen" perään. Lehtiössä on 52 sivua, eli joka viikolle oma. Edellinen repäistään aina viikon lopussa pois ja aloitetaan puhtaalta pohjalta. Jos olisi ollut suomeksi, olisin voinutkin langeta ostamaan. Jätin nyt kuitenkin moisen kauppaan.

Tein eilen itselleni toisenlaisen vihkon. On aika käynnistää joulusiivous. Minulla jäi syyssiivous tietyltä osin tekemättä, joten yhdistän sen nyt joulusiivoukseen, (samalla yritän vähentää tavaraa). Matot jäi pesemättä ja lattiat kunnolla luuttuamatta. Olisipa kätevää jos ei olisi mattoja, voisi luututa joka viikko. Mutta kun rakastan mattoja ja inhoan huoneen kaikumista. Tykkäisin tampata matot vaikka joka viikko, mutta tässä taloyhteisössä teline on toisen talon takana. Ihan liian kaukana. Pitäisi olla jotkut rattaat, joilla kuljettaa matot. Eipä sitä telinettä muutkaan käytä. Se on melkein alakerran asukkaan ikkunan edessä, maantasaisen ikkunan. Äkäinen asukas ainakin joskus siellä ollut...

Kirjuuttelin siis listaa tehtävistä asioista. Kiva niitä sitten yliviivata, tuntee että jotain on saanut aikaan! Erittelin huoneet erikseen ja mitä missäkin pitäisi tehdä. Olin hiukan väsynyt kun piti hihitellä muutamassa kohdin:

• pyyhi pallit
• imuroi ja pyyhi palli
• pyyhi korkea palli

Tirsk 🙊! 

Vink. Tänään tulee yksi lempileffoistani: Yksin marsissa, MTV Subilla ysiltä. Varsinkin loppulauseet ovat mieleen painuvia. 

At some point, everything's gonna go south on you... everything's going to go south and you're going to say, this is it. This is how I end. Now you can either accept that, or you can get to work

Yritän kovasti paukuttaa päähäni tätä ajatusta, eli yksinkertaistaen: joko hyväksyt tappion tai teet asialle jotain. Usein se unohtuu ja päätyy haaveilemaan sohvalle... Eli vain luovuttaa ja tyytyy tilanteeseensa. Tänään vietetään muuten kansainvälistä epäonnistumisen päivää...