Another day in... hell

Näiden helteiden piti kestää vain pari-kolme päivää, mutta epäilempä niiden kestävän taas ainakin pari viikkoa. Kroppani alkaa olla jo aika väsynyt. Lämpötila sisällä on koko ajan yli 26 astetta. Menee taas ainakin viikko tämän pätsin viilentämiseen sitten kun jos joskus nämä helteet loppuvat.

Yöllä ei voi tuulettaa, jos aikoo nukkua. Kaupungin nuoriso pitää siitä huolen, lähes jokaisella on mopo, mönkijä tai auto. Ja sillä sitten kaahaillaan edes takaisin ikkunan alla olevalla tiellä. Että vihaan täällä asumista. Tekisi mieli soittaa kaikki kirpparinpitäjät oven taakse: viekää kaikki ja loput kierrätykseen tai kaatopaikalle. Viime yönä yritin tuulettaa ja nukkua korvatulpilla. Ei auttanut, nukuin ehkä tunnin, parin pätkissä. Heräsin pari kertaa outoihin tuntemuksiin rinnassa. 

Kaipaan niin normaalia arkielämää. Kaipaan jopa omia kokkailujani, olen mennyt pelkillä eineksillä, kun ei täällä voi nyt kokkailla. Vatsa on nyt sekaisin, koska paria einestä lukuunottamatta niissä on jotain jota en saisi syödä. En käytä itse paljoakaan suolaa, joten kropassa on nyt vaa'an mukaan pari kiloa nestettä einesten suolan takia. Valitettavasti en hikoile herkästi Vain kun hermostun. En jaksa hermostua enää, on niin luovuttanut olo... 

Eilen sain hikoiltua hetken kun muistin, että pitäisi alkaa etsiä uutta läppäriä. Microsofthan lopettaa nykyisen Windowsin päivittämisen ja nykyiseen läppäriini uutta versiota ei voi asentaa, jotain puuttuu tms. en jaksa nyt sitä miettiä. Pitäisi osata ostaa sellainen, joka toimii tulevaisuudessakin. Ääh, ei kykene nyt miettimään asiaa, täältä päivityksestä.

Ulos en taida tänään jaksaa mennä. Jos jaksaisi mennä edes makaamaan lähirannalle, siellä ei vain ole montakaan varjoista paikkaa nurmikolla. Olen viime päivät hiljalleen pyöräillyt aamupäivät, ja iltapäivän köllötellyt hieman kauempana puiston nurmikolla puun alla muiden vanhempien ihmisten seassa. Kilometrejä on muka tullut 42. Eilen 24 km, mutta en nyt ymmärrä miksi, koska en mennyt kauaksi, onko mittarikin seonnut? Kello on jo yhdeksän, eikä vieläkään huvita syödä mitään, yököttävä ja vähän pyörryttävä olo. Päätäkin näemmä särkee. Sama kai se on lojua sängyssä, ajatus liikkumisesta ahdistaa.

Käristyskupoli. Siltä tuntuu. On ollut niin ihana kesä, kun ei ole ollut näitä helteitä. Onhan nyt toki ollut ehkä liian viileää eläinpienokaisia ajatellen 😔. Kestäisin tätä kuumuutta ihan mainiosti, jos sisällä ei olisi niin kuuma, mutta kun nyt jo seitsemän aikaan parvekkeella on +30 astetta ja sisällä +25. Ja tätä pitäisi jaksaa vielä muutama päivä. Sydän hakkaa kauhusta jo ajatuksenakin. Nauttikaa nyt täysin voimin te jotka helteistä oikeasti pidätte, minä nautin sitten talvella kovista pakkasista 😏.

Onneksi siivosin kovasti viikolla, voi rauhassa pitää ikkunat kiinni. Ei haise pöly. Vessa on viilein paikka ja sekin on aika siivolla. Alakertalaisen en ole kuullut imuroivan tänä vuonna kuin kerran. Pitää nyt ikkunoita auki, kun ei usko ettei auringon paistaessa sisään kannata ikkunoita auki pitää. Haju on aika kamala, varsinkin nyt kun ei tuule ja haju vain nousee ylös...

Tapasin maanantaina ihmisen jota olen yrittänyt vältellä. On muuttanut alueelle, jonka läpi mielellään menen. Enpä mene enää. Sain kiertoilmaisuin, tai ei oikeastaan sitäkään, kuulla taaas olevani... epäkelpo. Ihminen ei ole mitään, jos sillä ei ole aviopuolisoa. Nainen ei ole mitään, jos sillä ei ole lasta. Ihminen ei ole mitään, jos hän ei ole (vaki)töissä, tai eläkkeellä jos on eläkeikäinen. Olen siis varsin huono ihminen.

Hyvä puoli oli, että purin pahaa mieltä seuraavina päivinä siivoukseen. Sain jopa vietyä kirppikselle ja kierrätykseen jotain. Kaksi digiboxia ja yksi reititin lähti purettavaksi. Laitoin vanhan matka-tv:ni kaappiin. Olin viedä varastoon, mutta pelkään rikkovani sen siellä kun siirtelen tavaroita. 

Eilen tein pitkän hitaan pyörälenkin, 38 km. Kävin aamulla torilla kesän ensimmäisellä (ja ehkä ainoalla) tötteröllä ja puolessa välissä matkaa yhdessä kaupassa syömässä lounaan. Luulin ruokapaikan olevan täynnä, mutta sainkin syödä ihan yksin! Vasta kun olin lopettanut syömisen, tuli ja kävi pari vanhempaa miestä kahvilla. 

Illalla katsoin ilmaiskanavalta Queenista kertovan leffan. Viime yönä unessa minulla oli ihana homoystävä, jolla oli iso talo ja paljon ystäviä. Istuin joukkoon kuin hansikas käteen, oli ihanaa. Kunnes paikalle tuli vanha ystäväni, joka ei pitänyt ajatuksesta, että minä olen siellä. Heräsin juuri kun huomasin hänen alkaneen levittää minusta ikäviä juttuja. Ei huvittanut nukahtaa enää. 

Päätän narinaraporttini käristyskupolista tähän ja siirryn nauttimaan jääkylmästä vedestä, jäädyttäköön se liian vellovat tunteeni. Katsoin eilen myös hetken Star Trekin jaksoa vanhempansa menettäneestä pojasta, joka kuvitteli olevansa robotti, ettei tarvitse tuntea mitään. Olisiko kivempi elää, jos ei tuntisi niin paljon?