Ärrinpurrin...

Tästä voi tulla tulee vähän nirinanarina-postaus. Eli jos ärsyttää negatiiviset jutut, voi ihan hyvin omin tunnoin poistua. 

Heräsin aamuyöstä varsin ärsyttävään uneen. Olin parin ystävän kanssa jossain... tapahtumassa? En oikein tiedä mikä se oli. Olimme juuri päässeet perille ja meni vain muutama minuutti, kun ystäväni kaikkosivat joidenkin muiden kanssa muualle, jättivät minut yksin. En muista miten uni jatkui... jossakin oli jossakin vaiheessa joku varsin minikokoinen härkä(?), joka yritti hätistellä minua. Aloin höpöttämään sille kuin koiralle, ja se alkoikin ravata edestakaisin kuin koira joka haluaa leikkiä. Okei... Heräsin sitten tosiaan ja kun ei tuntunut enää unta tulevan, kurkotin kännykkää ja kävin pitkästä aikaa nuamakirjassa. Ehdotteli kaveriksi kaverin kaveria, poikkesin uteliaisuuttani katsomaan mitä kuuluu. Sillä lailla! Olivat käyneet juuri niissä paikoissa kaverini kanssa, joihin kaverillani ei ollut mitään kiinnostusta. Näyttipä olevan juuri samoihin aikoihinkin. Eli ideani kyllä kelpaavat, mutta seurani ei. Voi olla lapsellista, mutta kyllä minä tästä mieleni pahoitin 😞. Mikä lie enneuni oli aamuöinen sitten. Muutenkin etiäisiä ollut viimeaikoina useampi, kulkee meillä suvussa. Ennakkoaavistus siis, joillekinhan etiäinen on hahmo. 

Olin suunnitellut tosiaan käyväni sunnuntaina kaupassa ja jossain kahvilla "juhlimassa" isäni syntymäpäivää. Nyt vain tuntui menevän niin kuppi nurin, että oli pakko päästä kotoa pois vähäksi aikaa. Olen ollut ihan rasittavan tylsistynyt ja väsynyt tällä viikolla. Päänuppi on kipeä, jumii ja sanatkin välillä hukassa. Jos lähtisinkin nyt enkä vasta sunnuntaina. Ulko-oven tuolla puolen en ole tällä viikolla käynyt kuin kerran... kaksi? Ei ollenkaan tapaistani... Eli sain vihdoin potkittua itseni ulos ja pyörän päälle. Suuntaisin tietenkin lempimetsääni, siellä mieli lepää. Olin päässyt vasta puolen kilometrin päähän, kun olin jo taittaa niskani, käki puun latvassa! Tikkoja kyllä näkyy, mutta käen kukuntaa en ole kaupungissa ikinä kuullut. Kuulosti hieman oudoltakin. Kolme kertaa kukkui ennen kuin silmäni löysivät sen, kukunta loppui heti ja käki jäi tuijottamaan minua takaisin. Hassu hetki!

Itse metsässä oli ihanaa tietenkin! Suurimman osan matkaa kävelin. Välillä piti hypätä pyörän päälle ja polkea hurjaa vauhtia muutama metri, verenhimoiset naaraat ovat nousseet mättäiden uumenista! Onneksi ininä aina paljastaa ne, saan aina melkoiset patit ensimmäisistä pistoista. Viereisen hempeän kuvan yritin ottaa pää alaspäin, kun en makaamaan tielle viitsinyt alkaa. Tuli kiire nousta ylös kun korvan juuressa alkoi kuulumaan ininää! Kuvaa jotain aamun usvan kastellutta mätästä.

Metsässä koivut olivat jo hennosti hiirenkorvilla, mutta lepät vielä tuumivat josko laittaisi lehdet esille vai ei. Joillakin oli pienet nuput, mutta enimmäkseen lehdettömiä vielä ovat. Perhosia oli, ja rusakko pitkine korvineen ja koipineen. Muuten yksinään sain ihailla ja kuulostella! Vain yksi spandexpöksy suhahti jossain vaiheessa ohi. Seitsemän kappaletta tätä lajia tuli vastaan jo pyörätiellä...

Metsän loputtua kävin kahvilla, "juhlimassa" yhden kaupan kahvilassa. Hyvin maistui sämpylä ja pulla, kahvi vain oli aivan kamalaa vaikka oli juuri keitettyä. Ulos päästyä totesin, ettei minulla ole mitään kiirettä ruokaostoksille, ja varsinkaan kotiin. (Minulla on vaikeuksia käyttää tästä asunnosta sanaa koti, kun en viihdy täällä yhtään 😖). Päädyin sitten entisen asuinalueeni kirjastoon. Luin pari lehtiä ja suuntasin sitten vasta kauppaan. Sinne lähi-prismaan, josta en pidä. Kauheasti oli porukkaa ja kotona huomasin, että muutaman asian unohdin ostaa. Kaupassa jo huomasin, että taas alkoi ärsytyskäyrä nousta. Kuka keksisi sellaisen pienen tikan päähän, joka alkaisi naputtaa kalloa heti, kun ajatukset alkaisivat kierrättää negatiivisia jankkaavia ajatuksia! Kilometrejä tuli kuitenkin taas 26 pyöräilykilometrikeräykseeni.

Ruokajärjestys ja haaste itselle

Olen ollut nyt aika monta päivää varsin löysä, haluton ja väsynyt. Tajusin sitten, että lihankäyttöni on vähentynyt todella paljon, ihan vahingossa. Olen kahtena päivänä syönyt itsetehtyä kasvissosekeittoa, jossa on herneitä ja pitkäpapuja. Laitoin molempia vain pienen korurallisen, joten per päivä ei siitä paljoa tule. Eli taitaa olla hieman raudanpuutetta. Tarkista ferritiini, hihkuisi joku heti somessa! Ferritiiniarvoni ovat aina olleet mainiot, mutta nyt ne voisivat olla alhaiset. Aamuisin on todella vaikeaa herätä, se on minulle todella harvinaista. Tänäänkin nukuin kahdeksaan, menin nukkumaan ennen kymmentä... Talo oli kumman hiljainen, niin en herännyt kolinoihinkaan.

Huomasin maanantaina, että kesäkuu alkaa sunnuntaina. Jos yrittäisin olla käymättä kaupassa enää tässä kuussa. Olisi kiva jos välillä kauppamenot olisivat reilusti alle suunnitellun. Myös pakastin pitäisi sulattaa, kun laatikot rahisevat jo ikävästi ja useimmin avattu laatikko välillä kieltäytyy kokonaan menemästä takaisin lokeroonsa. Kerran jo jäi ovi hetkeksi raolleen. Teinpä sitten listan mitä ruokia tällä viikolla tekisin, mitä söisin. Tein ihan ruokajärjestyksen, lukujärjestyksen tyyliin. Laitoin siihen välipalatkin, vaikken niitä aina syökään. Nyt niille voi olla tarvetta kun varsinkin lounaalla ei välttämättä kovin pitkälle potkita (mummukan sanonta 💖). Ideoita hieman poimin Martoilta, toki pakastimen ainekset määräävät suunnan.

Tänään kuitenkin huomasin, ettei leivät varmaankaan lauantaihin saakka riitä. Tummia leipiä on, mutta niissä kaikissa on siirappia, jota vatsani ei hyväksy aina. Aamulla varsinkaan tyhjään vatsaan sitä ei voi kuvitellakaan. Uh, ajatuskin närästää! Tuumasin notta pitsaa tekisin perjantaina, jos saisin muutaman sämpylänkin tehtyä. Mutta kun leipä ei riitä ehkä perjantaihinkaan saakka, jogurttikaan ei riitä, joten aamupalaksi ei olisi mitään. Kurn!

Puuttuvat-lista on muutenkin jo pitkä, ja kun siihen lisäisi runsaasti ruokaostoksia... eivät mahdu reppuun ja pyöränkoriin. Ostospaikaksi pitäisi valita silloin myös lähi-Prisma. Kauppaa ei ole mitään vastaan, mutta henkilökunta. Siellä on jostain syystä kovin yrmeää sakkia. Plus entinen työkaveri, varsinainen juoruM:ä. Näin rumasti sanoen.

Mietinkin kun perjantain aamupala + lounas on ihan auki, josko kävisin silloin ostamassa lähi-S-marketista maidot, leivät ja ehkä jogurtin, ne ovat samanhintaisia kuin Prismassa. Näin vähentäisin taakkaa ja voisin sunnuntaina käydä lempi-Prismassani, joka on vähän kauempana. Olin kovin tohkeissani "ei enää kauppaan -haasteestani", mutta kun vatsa tuntuu nyt kiukuttelevan alkuviikon sosekeitosta, pakko ajatella sitäkin. Pakastimessa kun on nyt vain niitä, joita ei voi kovin paljoa kerralla syödä. Suulle herkkuja, mutta muulle suolen jatkolle ei...

Yhden haasteen aion kuitenkin itselleni asettaa, ja myös pitää! Aion tänä kesänä käydä mahdollisimman monessa ympäristön lähikirjastossa, pyörällä tietenkin, Pyöläkir! Lähin on parin kilometrin päässä ja kauimmainen noin 15 km päässä. Tuo kauimmainen saattaa jäädä, tai siirtyy ainakin heinäkuun loppuun, jos kunto on noussut hienosti. Vaikka olenkin polkenut 30 km tänäkin vuonna, on se eriasia kun se on kertynyt puoliympyrän muodossa, eli väsyessä olisi ollut asunnolle paljon lyhempi matka. Matka tuonne kauimmaiseen on enimmäkseen yhtä suoraa, pitkää tietä. Pyörätietä toki enimmäkseen, mutta kuitenkin siten raskaampi, ja tylsempi, ehtii ajatella jaksaako kuitenkaan, jäänkö matkan varrella, hajoaako pyörä...