Marraskuun 1.

Niin se marraskuukin alkoi. Pidän syksystä, pidän pimeistä illoista ja hämäristä aamuistakin. Tykkäsin polkea töihin pimeällä, matka tuntui lyhyemmältä kun ei nähnyt kuinka pitkästi piti vielä polkea. Toki liukkailla keleillä se ei ollut kivaa. Minusta on myös ihana käydä aamukävely hämärässä. Saa olla vähän köyhempääkin päällä, kun kukaan ei kiinnitä huomiota. Kellojen kääntämisen jälkeen aamuisin ei ole vielä sopivan pimeää. Pitänee odotella vielä hiukan...

Kävin hautausmaalla jo viikolla. Jätin vanhempien haudalle kynttilät ja valmistelin kukkapaikkoja kevääseen kuopsuttelemalla niitä hieman. Irrotin vielä pystyssä sojottavat kukkien varret ja pilkoin ne juurien kanssa mullan sekaan. Jätin kanervat nyt hankkimatta, kun viimeksi kuivuivat pystyyn. Ei ole varaa joka viikko bussilla ajella tarkastelemassa kastellakko, vai eikö kastella...

Kuiskuttelin isälle ja äidille samalla kun puuhailin. Pyytelin anteeksi kun en osannut hoitaa heitä niin, että olisivat eläneet kivuttomammin ja helpommin viimeiset vuodet. Mutta jos ei lääkärikään osannut auttaa, niin miten minä, tavallinen tollo. Viimeiset vuodet suhteemme kääntyi ylösalaisin, minä olin se jolta kysyttiin, ja vaadittiin, tietoa, apua. Olin äiti molemmille. Sitä se muistisairaus teettää. 

Toivottavasti en elä niin kauan, että olen siinä pisteessä. Minua kun ei ole kukaan hoitamassa silloin. Vanhemmilla oli hyvä kun olivat kasvaneet suuressa perheessä, ihmisten keskellä. Luottamus vieraaseenkin ihmiseen oli hyvä. Mutta minä, introvertti ja nyt jo epäileväinen yhtäkkisestä ilmaisesta avun annosta: "onko tähän joku koira haudattuna?". Hoitajien painajainen, sanoisin 😄.

Niin, siitä marraskuusta. Jostain syystä se minullekin on pimeää aikaa. Masentaa ja itkettää herkästi. Joskus ajattelin sen johtuvan tulevasta joulusta, usein se ei ole ollut ihanaa aikaa. Nyt varsinkaan. Joka joulu toivon ettei minun tarvitse viettää sitä taas, yhä täällä, mutta pitänee nyt kuitenkin. Ahdistaahan sekin. 

Sorruin eilen myös syömään suklaalevyn. Sen s-kaupan Xtra-levyn, josta aiemmin mainitsin. Kuvittelin voivani panna puolet jemmaan, tai jopa säästää seuraaville perjantaille. Pah! Tai kyllä puolessa välissä levyn rouskuttelua laitoin loput pois. Mutta sitten ajattelin, että parempi syödä pois. Ajattelin siirtyä näin kuun alussa tiukempaan kuuriin jouluun saakka. Tänään söin loput tähtikeksit, ei niitä ollut onneksi kuin muutama. Onhan nyt Pyhäinpäivä. Olo on karmea tuon sokerin syönnin takia. Yököttää. Kahviakin join eilen pari kuppia, tänäänkin yhden, yök. 

Viime viikko oli helppo, ei ollut mielitekoja. Tämä viikko ei ole ollut, itketytti monena päivänä. Nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni, monessakin asiassa. Ensi vuoden kalenteria en ole vieläkään aloittanut. Hieman suunnitellut vain. Ensi tämän kuun seinäkalenterikin tekemättä. Joskus se on ollut valmiina jo viikkoa aikaisemmin.  

Ulkoiluakaan en harrasta enää kuin kauppaan ja takaisin. Vain pari kertaa käynyt kävelemässä. Tanssihuojunut olen sentään pari kertaa hämärähyssyn aikaan, puoli tuntia kerrallaan. Jopa.

No, yhtenä päivänä tein vähän riisipuuroa, enkä polttanut sitä pohjaan ollenkaan! Jei-ii! Ei se kyllä niin hyvää ollut kuin S-kaupan Kotimaista puuro. Joskus laskin tuleeko se edes sitä edullisemmaksikaan, omatekemä siis. Eihän se maksa kuin 1,39€.  Mutta muuten... plääh. Pizzaakin eilen piti tehdä, mutta tyydyin tekemään pannulla pari lämmintä leipää. Ja siihen suklaaseen. VÄ-TYS!

Ai niin, illalla tulee yksi lempileffoistani klo 18.15, TV5: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat.  Jos pidät Harry Pottereista, pidät varmaan tästäkin. Pääosan näyttelijä on jotenkin niin sympaattinen. Vähän taikuutta ja kiltteyttä elämään  💗.