Sunnuntaisurinat

Onko paasto sujunut hyvin vai onko hairahdettu? Mjaa-a... Kahvin kanssa on tullut miettimisen aihetta. Olen aiemminkin yrittänyt vähentää sen niin, että juon vain perjantaina ja lauantaina. Silloin vaan se kahvihimo tuplaantuu niinä päivinä ja juonti menee välillä ihan höpöksi. Minulle useimmiten jo kaksi kupillista päivässä saa kehon yliviritystilaan. Alkuviikon kun pihtaa ja himoitsee, varsinkin lauantaina juo sitten ihan liikaa. Siinä sitten sätkii ympäriinsä ja ihmettelee miksi vatsakin on kipeä... Iloisena toki, koska kofeiini saa aina hymyn huulille. 

Perjantaina kävin kahvilassa, koska halusin kahvitella tärkeän ystävän muistoksi. Minä pyrin muutenkin edes kerran kuussa käymään jossain sosiaalisoitumassa. Kaupan ja kirjaston lisäksi. Toivoin saavani laskiaspullan mantelimassalla, mutta tarjolla oli vain vadelmaa ja hilloa, jonka luulen olleen aprikoosia tai persikkaa. Hyvää oli kuitenkin. Mutta kahvi oli tavallistakin pahempaa kuraa, join sitä vain sen verran, että suu kostui. Kotona sitten halusin oikeaa kahvia, kun sitä koko viikon olin odottanut! Puolikupillista kuitenkin vain join, koska tiesin, että lauantainaamuna tekee mieli taas kahvia, se kun on se lauantaiaamun kohokohta. 

Aamulla joinkin sitten ihan oikean kupillisen ja jäin miettimään, josko siirtäisin tuon paaston poikkeuspäivän kokonaan lauantaiksi. Söin perjantaina jo suunnittelemani pienen patukan tummaa suklaataa, mutta voisin siirtää sen lauantaiksi paaston ajaksi. Ja sen kahvinkin, kun perjantaina kuitenkin syön illalla vähän parempaa ruokaa, joten herkut voin jättää lauantaiksi. 

"Henkisen" puolen paastosta en ole maininnutkaan vielä... kai. Tuon pakko/pitäisi -ajattelun lisäksi. Eli pyrin muutakin negatiivista ajattelua välttämään. Netin käyttö on paastolla myös. Nyt sitä on, omaksi kauhuksi, huomannut kuinka herkästi tuo känny eksyy kouraan, kun vähänkin tylsistyttää tai ahdistaa. Jotain kiksiä sitä sieltä luultavasti hakee... Kun on puuhaa, voin helposti unohtaa kännyn milloin mihinkin (kotona siis). Mutta huonoina päivinä sitä näemmä helposti pyrkii pakenemaan todellisuutta sen seuraan. 

Toinen pakopaikka on televisio. Sitä tuijotan ihan liian paljon! Pitäisi vain kuuden uutisten jälkeen sulkea tuo toosa ja tehdä vaikka käsitöitä. Yhdessä vaiheessa innostuin tekemään ristikoita, mutta kun en vain osaa, tylsistyin siihen. Edellisten sukkien valmistuttua on neulominenkin nyt jäänyt. Areenassa olisi kaikkea mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta käsille pitäisi jotain sijaistoimintaa saada.

Yhteen asiaan olen ollut nyt talvella oikein tyytyväinen. Se, että olen alkanut taas tehdä pitkiä kävelylenkkejä! Se harrastus on ollut monta vuotta tauolla. Kohta voisi tuohon sivupalkkiin lisätä myös pyöräilyn matkat. Kunhan nuo jäiset tiet kokonaan sulavat, että voisi kesäkaunokilla hakea varastosta, vain siinä on matkamittari. Talvikissa ei ole, kun näissä pakkasissa se tuskin toimisi, hyytyisi varmaan. Nyt päätä hyydyttää, pitänee alkaa miettimään iltapäivän ruokaa.