Polje, tyttö, polje!

Oijoi... ahneella on... No, nyt on kyse liikunnasta, joka sinänsä on hyve. Eilen tuumin käyväni apteekissa, kaupassa ja muutamalla kirpparilla. Ja pyöräillä runsaasti siinä samalla kun lupasi 🌞  taivaan täydeltä. Edellisenä päivänä. Aamulla sitten lupasi vähän pilvisempää. Tuumin, että käynpä kirjastossa lukemassa tietyn lehden loppuun ja toisen luen kokonaan nyt. Viime reissulla kirjastoon tuli pari tyyppiä tietokoneelle. Toinen ei ilmeisesti osannut lukea, kun se toinen luki ääneen kaiken ja samalla #%¤!&# -sanoin kommentoi niitä. Käyn kirjastoissa aamuisin juuri siksi, että siellä on hiljaista ja rauhallista. Muutenkaan heti aamusta en halua kuunnella ärinäörinöitä. Jätin siis silloin lukemisen kesken ja lähdin pois.

Vaikka lisääntyvä valoisuus ahdistaa, sen lupaus keväästä selvästi piristää. Kevät on ihanaa aikaa, sääli kun se kestää kuitenkin aika vähän aikaa. Varsinkin suloinen nuppuaika ei kestä kauaa. Masennukseni alkaa väistyä ja jaksan kiinnostua yhä useammasta asiasta taas. Yksi on sisustuslehdet. No, ihan kaikki ei vieläkään mene alas. Olen kasvanut boheemikodissa, eikä minua vieläkään kiehdo täysvalkoiset täydelliset Avotakka-kodit. Katselin tuossa netistä yhtä asuntoa ja ihan ahdisti, kun sisustus oli valkoista ja kaikki kaakelit masentavan harmaat. Eivät betonginharmaat, eivätkä tummanharmaat, joista pidän, vaan jotenkin siitä väliltä. 

Kaunishan tuo viereisen kuvan sisustus on, mutta minä masentuisin tuollaisessa kodissa... Täältä lisää noita kuvia. Minä pidän enemmän kodeista joita on Unelmien Talo&Koti -lehdessä. Minulle tuli tuo lehti joskus, mutta kun jostain piti pihistää, lähti sekin lehtitilaus poistoon. Sääli vain kun useimmat kodit ovat omakotitaloista, tai ainakin omista kodeista, ei siis vuokra-asunnoista.

Kirppareille olin tosiaan suunnitellut suuntaavani. En ostamaan lisää tavaraa, vaan päinvastoin. Hakemaan sitä ahdistusta, jota kaikki se "roina" aiheuttaa. Täällä kirppiksiltä ei löydy kaikkea hienoa, mitä noissa sisustuslehdissä usein hehkutetaan. Täällä kirppiksillä on enimäkseen lapsiin liittyvää ja pieneksi jääneitä/pestyjä aikuisten vaatteita. Mariskooleja on, ja 80-90 -luvun astioita. Antiikkia ei taida olla kuin sitä myyvissä liikkeissä tai huutokaupoissa. Yksi syy varmaan on, että kirppareilta varastetaan paljon. Täällä on paljon huumeidenkäyttäjiä ja kaikki mikä irtoaa, viedään muutenkin. Ja jos ei irtoa, se rikotaan sen yrityksessä. Noin vain lievästi liioiteltuna.

Kävin sitten aamulla apteekissa, kirjastossa ja yhdellä kirpparilla. Sillä aikaa aurinko oli kuitenkin raivannut pilviharsojen seasta sen verran suuren aukon, että ajatus "tunkkaisista" kirppareista sai jäädä. Nälkä kutitteli vatsanpohjaa, joten suuntasin kauppaa kohden. Muistin kaupassa olevan pikkuruisen kahvilan ja laskin, että olisi kivempi syödä istualtaan, kuin jyrsiä matkanvarrella. Eli soin itselleni teen (alle euron) ja tukevan suolaisen piirakan. Pieni paastorike, mutta olkoon, en muuten olisi jaksanut polkea noin pitkää matkaa. Ostin lisäksi jonkun proteiinijuoman kylmäkaapista, jonka kumosin kitaani puolessa välissä matkaan. 

Ja minähän sitten poljin! Kaikki olisi ollut ihan täydellistä, mutta suurin osa pyöräteistä hämmästyksekseni (piti ihan tavata, että kirjoittaa oikein 😄) oli kumpuraisilla polanteilla. Pyörätie, jota eniten käytän käydessäni kaupassa, on suurelta osaltaan sula, joten vähän yllätti nuo kauempana olevat tiet. Olin jo tässä suunnitellut aloittavani kartuttamaan alueita, joihin voisin muuttaa. Viime kesänä sitä jo aloittelin, mutta jostain syystä se jäi kesken... Eli pitää nyt odottaa joko lisälunta (jippii!) tai teiden sulamista. Kävelyliikunta siis jatkuu.

Koska näemmä pyöräilyyn tarvitaan eri lihaksia kuin kävelyyn, ovat jalkani nyt kipeät ja väsyneet. Peruin pyykkivuoronikin, kun ajatus portaissa ja kellarissa taapertamisesta pyykkien kanssa, jo ihan ajatuksenakin, väsytti. Pyöräytän omassa koneessa alusvaatteet ja muutaman pikkupyyhkeen, niitä on muutenkin rasittava ripustella kuivaushuoneessa. Kuivausrummusta en tykkää, kun se haisee aina voimakkaasti jonkun sokerihuurretulle pesuaineelle. 

Kello alkaakin olla sen verran, että tohtii koneen laittaa päälle. Oli niin ihanan hiljaista, että halusin nauttia siitä. Jotain muutakin pitäisi tänään saada aikaan, mutta mietin sitä pienen välipalan jälkeen.