Vähän musiikkia sunnuntain ratoksi

Ei tule katseltua suomalaisia leffoja tai sarjoja. No, ehkä niitä vanhoja Suomi-filmejä, ovat niin somia. Suomalaisesta musiikistakin miellyttävimmät taitaa olla ne ysärin ajan biisit. Mutta nyt on viime vuosina korvat sopivasti lepattaeet muutamien laulajien kohdalla. Tämä alla oleva biisi vei ihan jalat alta, niin kaunis ja kauniit sanat. Harvinaista pyytteettömyyttä 💗. Itkemättä olen ollut viikon, mutta nyt puron tukkeet taas hajosivat... 

Laulajan, Ani, ulkonäkö yllätti, tavallisesti tummaihoisilla on matalampi ja voimakkaampi ääni. On niin ihana kuunnella ääntä, joka vain soljuu ulos, kuin kyyneleet poskillain...

Olen ns. tarkan markan tyttö, enkä enää lähtisi kuuntelemaan laulajaa, joka ei miellytä ääneltään. Ilmaiseksikaan, jos ei mitenkään miellytä. Ihanaa olisikin päästä kuuntelmaan ihmistä, joka laulaa taivaallisesti livenäkin, ilman tekniikkaa apunaan.