Potkukiukkuäkäilyä taas

Kävin yhden serkun juhlissa perjantaina. Juhlijalla oli lomapäivä, joten vierailuaika oli joustavampi, tutumpi sai tulla jo alkuiltapäivästä. Ruokatarjonta oli taas sellaista, etten minä paljoa pystynyt syömään. Minun kehoni on jäänyt sinne 70-80 -luvulle, ei suostu nykyisiin eksoottisiin ruokiin. Sain tyytyä ruokaisaan salaattiin ja leipään. Täytekakkukin näytti niin eksoottiselta, etten jaksanut edes kysyä mistä se on valmistettu, tyydyin pieniin herkkuihin. Onneksi olin syönyt lähtiessä, se on aina paras valinta. Nälkäkiukku ei kuulu juhliin...

Kaiken tuon kestin hyvin, kun oli ainakin yksi, joka ilahtui näkemisestäni. En ole varmaan tullut halatuksi vuoteen, ihan hämmennyin. Hih. Sokeri-kofeiinikombi sai minut jopa nauramaan. Tuntui kivalta. Kivalta vain ei tuntunut kun eräs serkkuni tuli paikalle. Siinä on ihminen, joka ei parane vanhetessaan. Ihmisellä on kaikki mitä on elämältään halunnut, mutta aina pitää olla kateellinen. Tuli taas sellaista kuittailua, että kofeiinisokerihumalan haihtuessa tuli oikein paha mieli. Päätin siinä, että tämä ihmissuhde saa nyt väljehtyä, en kaipaa tällaista, tässä mielentilassa varsinkaan. 

Tullessa poikkesinkin kaupan ja alkon kautta. Ostin parisataa grammaa sokeria lisäaineilla (irtonamuja), salaatin salaattibuffetista (= vähän salaatin lehtiä ja loput ainekseksi pizzaan). Alkosta poimin pullon viiniä. Pari kyyneltä piti vuodattaa kotona ennen takin riisumistakin. Kiukkua vähän pukkasi myös, kun huomasin erehtyneeni pakasterasiasta, siellä olikin vain Koskenlaskijaa, eikä Aurajuustoa. Mrh!

Pitsasta tuli kummallisen pieni, vaikka käytin saman määrän jauhoja kuin ennenkin. Välillä mietin onko halpiskuivahiiva jotenkin huonompaa, kun taikina ei oikein nouse. Pusseja on neljä vielä jäljellä. Laittaisinko pakkaseen, jos kokeilen jotain toista merkkiä? Viini maistui ihan kelvolliselta ruoan kanssa, yksinään sai aikaan kummallisia liikkeitä kasvoissa... Olin vain niin suivaantunut, että join väkisin melkein koko pullon, tahdoin olla humalassa! Nollata aivoni, rentoutua! Oijoi, olihan se mukavaa, siitä onkin aikaa kun maailma mahtui pieneen putkeen. Näkökykyni heikentyy huomattavasti humaltuessani, saan putkinäön aika herkästi...

Vatsa alkoi tietenkin oireilla jo päivän syömisistäkin, mutta humalassa vain tuhahtelin sille. Ja välillä toki silittelin. Katselin jotakin räiskintäleffaa ja äänettömästi hihittelin akrobaattisille näyttelijöille. Oli mukavaa :D. Leffan loputtua yhdeksän paikkeilla, simahdin tarkoituksellisesti sohvan nurkkaan suuri tyyny kainalossani. Maailma huojui vielä hiukan kun puolen yön aikaan päätin siirtyä sänkyyni. Olihan ihanan rento olo! Tuhahtelin vain negatiivisille ajatuksille, jos ne yrittivät tunkea tajuntaan.

Heräsin tietenkin ennen aamuviittä ja olo ei ollut enää niin kiva. Lauantai menikin venytellessä vähän väliä sohvalla. Tuli paastottua suurin osa päivää. Illalla tein kuitenkin ruokaa ja kaadoin loput viinit kastikkeeseen. Tänä aamuna loppuosa suolistosta sitten muistutti perjantaista, tuskien taival... Kävin kuitenkin kävelyllä, kun en jaksanut olla enää ajatusteni kanssa yksinään. Huomenna alkaakin sitten taas arki ruoan suhteen, pakko karsia taas ruoka-ainekset minimiin. Olen muutenkin lohtusyönyt viime viikkoina kaikkea kiellettyä. 

Kuulin tämän vasta tänään, mutta voi, kun olisi ollut sopivaa musiikkia perjantaihin, humalahimmailumusaa...