Vähän rahapohdintaa, vähän muutakin

Ihan luulin tänään olevan kuun viimeinen päivä, tai edes lauantai. Jotenkin ajattelin, että voin jo sulkea tämän kuukauden Rahavihossani. Eli etten enää tässä kuussa siirtele rahojani kenenkään taskuihin. Pah, huomenna on vielä yksi päivä maaliskuuta ja piti ruokaostoksille mennä. Noh, joko leikin, että huomenna on jo huhtikuu ja merkkaan kauppaostokset ensi kuulle. Tai sitten en mene kuin vasta tiistaina. Hmm. 

Olen periaatteessa hyvin pedantti sääntöasioissa. Mutta kuten ulkonäöstäkin huomaa, luistan säännöistäni aika helposti 😟. Käynpä tutkimassa ruokakaapit... (taustalla kilinää, kolinaa ja muutama maiskaus). Oikeastaan ei olisi kiire kauppaan ollenkaan. Lihaa ei ole enää jäljellä, mutta lohta on kolme palasta. Eli yhteensä noin 15cm pala. Tänään voisin yhdestä siivusta tehdä lohikeiton 😋, otin jo vähän pehmenemään, parempi kohmeisena leikata paloihin. 

Huomenna voisin aamusta käydä lähikirjastossa, kun minulla ei ole nyt mitään lukemista. Luin nyt odotteluaikana Hobitin kokonaan. Olin alussa hieman pihalla, kun en mitenkään saanut mieleeni kuvaa leffasta. Sitten tajusin, etten ole sitä nähnytkään! Vain Taru sormusten herrasta ja ehkä jonkun muunkin... No, kuitenkin nyt lainoja on 0, joka on aika outoa. Ilmaishyllystä olen poiminut pari kirjaa, mutta ne ovat jotain henkistä kasvua käsitteleviä, joita en nyt oikein jaksa lukea, iltaisin varsinkaan. 

Nyt pitäisi hoksata lainata oikea kirja, eikä pokkaria. Niiden lukeminen on aika tuskaista, kun teksti on niin saa%&#lin pientä! Yksikin mielenkiintoinen kirja piti lukea kahdet lukulasit päässä! Pitäisi oikeastaan hankkia uudet lasit. Oikeasti haluaisinkin, mutta niiden etsiminen on ärsyttävää, kun myyjät aina huohottavat niskassa. Olen todella ranttu lasien kanssa ja tarvitsen vähintään kaksi, mielummin kolme, kokeilukertaa ennen kuin edes harkitsen niiden valintaa. Jos maksaisivatkin vain muutaman kympin, mutta maksavat useimmiten vähintään puoli tonnia. Haluan nyt laajan näkökentän laseihin. En tykkää aina kääntää päätä, jos jotain haluan nähdä...

Huomenna voisin rasvata myös Suvikin kettinkiä ja puhaltaa renkaisiin ilmaa. Matkamittariin pitää hankkia uusi patteri. Laitoin jo tuohon laitaan kohdan pyöräilykilometrien keräämiseen. Vielä oli tänä aamuna muutama jäinen kohta pyörätiellä, mutta ehköhän jo tiistaina tohdi kesäpyörän kyytiin! Ihanata! Täytynee nyt kuitenkin siirtyä kalan kimppuun, ennen kuin sulaa kokonaan. On kyllä aika nälkäkin...

Katsastuksessa

Huh huh. Olin juuri aloittanut kämpän kevätsiivouksen, tehnyt oikein listan tehtävistä asioista, kun tuli puhelu. Haluanko tulla lääkäriin? No, tietenkin haluan, kun olen sitä puoli vuotta jo odotellut! No, en ihan puolta vuotta, mutta melkein. Saisin peruutuspaikan muutaman päivän kuluttua. Äkkiä tekemään listaa, että mistä sitä pitikään valittaa. No, rouva hoitaja ei ollut sitten maininnut, että aika oli vain puoli tuntia. Ja minulla tietenkin puoli metriä pitkä puute- ja valituslista mukana. 

Haaroja ehdin levitellä, mutta tissit jäi kopeloimatta ja verenpainetta ei onneksi otettu, kun kiristi kupolia se kiire. Varmaan lauseetkin olivat puolikkaita molemmilla. Jäljen sitten huomasin tänään, lausunnossa oli asioita, jotka eivät todellakaan pidä paikkaansa (ei vaarallisia) ja muutama asia joita lääkäri ei maininnut minulle. Kaikki piti olla siistiä ja ehjää, mutta lausunnossa ei näin ole. No, olenkin olettanut ettei ole... Itkua tihrustin ja huutokaan ei ollut kaukana. Sanotaan näin, että miehet pysyy minun elämästä kaukana (kuten nytkin), kunnes asia korjaantuu. Asiaa en avaa enempää, enkä haarojani varsinkaan. Vaikkei sitä ole kukaan pitkään aikaan ehdottanutkaan (huutonaurua). Paitsi hoivaajaa
etsivät yli seitsenkymppiset. Noutänkjyy.

Sitten piti juosta verikokeessa ja muissa tutkimuksissa syömättä, juomatta, pissaamatta ja hengittämättä. Kakilla olisi varmaan saanut käydä, muttei se minulla onnistu pissimättä. Onneksi otin iltapäiväajan, jolloin ehdin noita kaikkia tehdä tunteja ennen tutkimuksia. Kaikki veriarvot olivat ihan yhtä hyviä ja huonoja kuin ennenkin, ja sama ylimääräinen kasvannainen pötköttelee sisuksissa. Ei ole lihonut eikä vaihtanut paikkaa, joten jätetään rauhaan. Ainakin kuvaaaja oli sitä mieltä. Lekuri varmaan samaa mieltä, veriarvoista varmaan paasaa, mutta onneksi vain Omakannan kautta. Sen voi lukemisen jälkeen sulkea. Hyvähän se on tuollaisen viisaan ja puolet nuoremmat asioista pauhata. Tässä iässä kun kaikki ei olekaan enää niin yksinkertaista. Muuten ihan mukava lääkäri oli.

Tuntuu, että joka toinen päivä on mennyt puolihorteessa nälän ja väsymyksen takia. Olen täysin unohtanut nukkumisen taidon. Illalla osaan nukahtaa, siitä ihan äärettömän kiitollinen, mutta aamuyöstä herään ja sitten loppuyö menee lakanan, sijauspatjan ja tyynyn möyhentämiseen. Pysyy tämä tyttö aika notkeana, kun kaikkia asentoja on tullut kokeiltua, jotta unimatti kiinnostuisi pölytyksestä. Kiitollinen olen myös kun kaikki tutkimukset, jostain ihan kumman syystä, sain puolentoista viikon sisään. Tuskaista on juuri se odottaminen! Toki pitää vielä viimeistä pistettä odotella varmaan ensi viikkoon, mutta tuumasin yrittäväni palata jo normirutiiniin tällä viikolla. Huomenna jos imuroisi, tänään en jaksanut kuin käynnistää oman pyykkikoneen. Väsyttää ihan älyttömästi. Paasto on heittänyt häränpyllyä, vaikkakin aika yksinkertaisella ruokavaliolla on menty viikonpäivät. Piti vältellä syömättömyyden lisäksi turvottavia ruokia, ettei tyrmäisi tutkijoita kaasun paineella ja hajulla. Huomenna aion syödä ja juoda paremmin. Tänään yritän saada aivot uskomaan, että nyt on juoksut juostu, huomenna saa jo herätä rauhallisemmin.