Käristyskupoli. Siltä tuntuu. On ollut niin ihana kesä, kun ei ole ollut näitä helteitä. Onhan nyt toki ollut ehkä liian viileää eläinpienokaisia ajatellen 😔. Kestäisin tätä kuumuutta ihan mainiosti, jos sisällä ei olisi niin kuuma, mutta kun nyt jo seitsemän aikaan parvekkeella on +30 astetta ja sisällä +25. Ja tätä pitäisi jaksaa vielä muutama päivä. Sydän hakkaa kauhusta jo ajatuksenakin. Nauttikaa nyt täysin voimin te jotka helteistä oikeasti pidätte, minä nautin sitten talvella kovista pakkasista 😏.

Onneksi siivosin kovasti viikolla, voi rauhassa pitää ikkunat kiinni. Ei haise pöly. Vessa on viilein paikka ja sekin on aika siivolla. Alakertalaisen en ole kuullut imuroivan tänä vuonna kuin kerran. Pitää nyt ikkunoita auki, kun ei usko ettei auringon paistaessa sisään kannata ikkunoita auki pitää. Haju on aika kamala, varsinkin nyt kun ei tuule ja haju vain nousee ylös...

Tapasin maanantaina ihmisen jota olen yrittänyt vältellä. On muuttanut alueelle, jonka läpi mielellään menen. Enpä mene enää. Sain kiertoilmaisuin, tai ei oikeastaan sitäkään, kuulla taaas olevani... epäkelpo. Ihminen ei ole mitään, jos sillä ei ole aviopuolisoa. Nainen ei ole mitään, jos sillä ei ole lasta. Ihminen ei ole mitään, jos hän ei ole (vaki)töissä, tai eläkkeellä jos on eläkeikäinen. Olen siis varsin huono ihminen.

Hyvä puoli oli, että purin pahaa mieltä seuraavina päivinä siivoukseen. Sain jopa vietyä kirppikselle ja kierrätykseen jotain. Kaksi digiboxia ja yksi reititin lähti purettavaksi. Laitoin vanhan matka-tv:ni kaappiin. Olin viedä varastoon, mutta pelkään rikkovani sen siellä kun siirtelen tavaroita. 

Eilen tein pitkän hitaan pyörälenkin, 38 km. Kävin aamulla torilla kesän ensimmäisellä (ja ehkä ainoalla) tötteröllä ja puolessa välissä matkaa yhdessä kaupassa syömässä lounaan. Luulin ruokapaikan olevan täynnä, mutta sainkin syödä ihan yksin! Vasta kun olin lopettanut syömisen, tuli ja kävi pari vanhempaa miestä kahvilla. 

Illalla katsoin ilmaiskanavalta Queenista kertovan leffan. Viime yönä unessa minulla oli ihana homoystävä, jolla oli iso talo ja paljon ystäviä. Istuin joukkoon kuin hansikas käteen, oli ihanaa. Kunnes paikalle tuli vanha ystäväni, joka ei pitänyt ajatuksesta, että minä olen siellä. Heräsin juuri kun huomasin hänen alkaneen levittää minusta ikäviä juttuja. Ei huvittanut nukahtaa enää. 

Päätän narinaraporttini käristyskupolista tähän ja siirryn nauttimaan jääkylmästä vedestä, jäädyttäköön se liian vellovat tunteeni. Katsoin eilen myös hetken Star Trekin jaksoa vanhempansa menettäneestä pojasta, joka kuvitteli olevansa robotti, ettei tarvitse tuntea mitään. Olisiko kivempi elää, jos ei tuntisi niin paljon?

Jos metsään tahdot mennä nyt...

Huh huh. Nyt huomaa mikä ero on kun syö järkevästi ja liikkuu, kuin että liikkuu muttei syö järkevästi. Vaikka lihan kulutus on laskenut aika minimiin, paitsi kalaa menee enemmän, olen yrittänyt huolehtia, että proteiinia saan hyvin, tai ainakin kohtuudella. Tänä aamuna halusin ulos, pitkälle pyöräretkelle. Näemmä tuo metsässä polkeminen, tai käveleminen, tasaa noita angsteja. Tänä aamuna ei vain ollut  oikein mitään järkevää syömistä, tai ei vain ollut nälkä. Joku idiotismi vaivasi pääkoppaakin kun en edes kunnon eväitä ottanut mukaan, kuten tavallisesti. Banaani ja laihaa teetä, ja vettä. Nyt särkee pohkeita ihan p܏rusti.

Ennen lähtöä päätin tutkia karttaa kun olen kyllästynyt kulkemaan yhtä samaa reittiä ja toista reittiä pitkin voisin törmätä ärsyttävään henkilöön heti aamusta, kulkee koiransa kanssa juuri sitä tietä pitkin aamuisin. Huomasin sitten ohuesti merkityn, mutkittelevan tien. Mitä ihmettä... Ensin tuumin, että on yhden oudon pusikon läpi menevä oikaisupätkä, mutta se näyttää kyllä ihan ihmisjalkojen tekemältä, eikä siten olisi merkitty karttaan. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin että se olikin kauempana kuin luulin. Hiphurraa, se on ulkoilureitti! Kartta, jota katselin oli vanha paperinen, tarkistin sitten ihan kännyn kartasta. On se siinä yhä. Hyvä kun ehdin kenkiä jalkoihini laittaa, kun oli kiire tutkimaan polkua. Siinä matkalla aloituspaikkaan sitten aivojen kartta asettui oikeaan kohtaan ja hokasin paremmin mistä se alkaa. Sehän on yksi oikaisupolku, jota olen tuhat ja yksi kertaa ohi mennessäni ihmetellyt mihin se vie! Se alkaa kohdasta, jossa lasketaan sillan alle, joten ajatus on usein pimeässä alikulussa, ja näin ihmettely sitten usein unohtuu. 

Oi voi, minkä satumetsän läpi tuo reitti veikään! Hiihtolatuhan tuo talvisin on, kuten kaikki metsäreitit joita olen kokeillut. Jännästi tuo reitti ohitti toisen paikan, josta usein kuljen. Se on kauppareissuni varrella. Talvisin siinäkin on latu. Usein olen ihmetellyt miksi tuolta metsästä tulee sulan aikana ei niin urheilijan näköisiä tyyppejä. Hehän vain oikaisevat tuosta kaupoille! Oi ja voi, olisipa minullakin lähellä tuollainen hiihtolatu 😔 .

Tuo reitti oli aika pitkä, jos sitä olisi seurannut kauemmas. Minä seurasin sitä vain siihen kohti kun päädyin tutummalle reitille, sinne omaan satumetsääni. Söin banaanini taukopaikalla ja jatkoin taas eteenpäin. Silmät nyt eksyivät muihinkin reitiltä poikkeaviin tienhaaroihin. Pysähdyin tutkimaan kännyn karttaa. Täällähän on noita reittejä vaikka kuinka paljon. Ne ovat eripituisia hiihtolatuja. Jos asettaisinkin itselleni nyt haasteeksi tutustua eri paikkojen ulkoilureitteihin! Mikä nimeksi: Mene metsään!, Poikkea polulta!... pitää miettiä. Löysinpä nyt ainakin reittejä jossa kuljeskella jos hirmuhelteet tulevat tännekin, oli tuolla metsän siimeksessä muuten välillä aika kylmä!

Nyt täytyy alkaa valmistamaan jotain ruokaa lihasta, muuten en saa yöllä unta, kalorivaje tuntuu yhä. Tein tullessa lämpimän leivän, johon piilotin pakastimesta vähän Koskenlaskijaa ja Aurajuuston muruja. Tavallista juustoa kun ei ole ollut varmaan kuukauteen, kieltämättä usein jo ikävöin sitä. Join tavoista poiketen vähän kahvia, kun oli niin nuutunut olo. Vähän luin uutisia kännystä ja sitten ajattelin hetkeksi oikaista sohvalle miettimään mitä tekisin. Hups vaan ja olin tippunut unen maailmaan! Hieman oli pää sekaisin kun sitten naapurin kolinaan heräsin. Ehkä vain puoli tuntia nukuin, mutta sikeää oli 😊. Pulssi oli laskenut paljon, koska paleli niin, että piti huivi ottaa harteille. Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta vatsa vaatii nyt murkinaa. Ja jalat takaisin sohvalle... Tämän viikon pyöräilykilometrejä on kertynyt 80 😵. Hulluja on monenlaisia