Jos metsään tahdot mennä nyt...

Huh huh. Nyt huomaa mikä ero on kun syö järkevästi ja liikkuu, kuin että liikkuu muttei syö järkevästi. Vaikka lihan kulutus on laskenut aika minimiin, paitsi kalaa menee enemmän, olen yrittänyt huolehtia, että proteiinia saan hyvin, tai ainakin kohtuudella. Tänä aamuna halusin ulos, pitkälle pyöräretkelle. Näemmä tuo metsässä polkeminen, tai käveleminen, tasaa noita angsteja. Tänä aamuna ei vain ollut  oikein mitään järkevää syömistä, tai ei vain ollut nälkä. Joku idiotismi vaivasi pääkoppaakin kun en edes kunnon eväitä ottanut mukaan, kuten tavallisesti. Banaani ja laihaa teetä, ja vettä. Nyt särkee pohkeita ihan p܏rusti.

Ennen lähtöä päätin tutkia karttaa kun olen kyllästynyt kulkemaan yhtä samaa reittiä ja toista reittiä pitkin voisin törmätä ärsyttävään henkilöön heti aamusta, kulkee koiransa kanssa juuri sitä tietä pitkin aamuisin. Huomasin sitten ohuesti merkityn, mutkittelevan tien. Mitä ihmettä... Ensin tuumin, että on yhden oudon pusikon läpi menevä oikaisupätkä, mutta se näyttää kyllä ihan ihmisjalkojen tekemältä, eikä siten olisi merkitty karttaan. Sitten katsoin tarkemmin, huomasin että se olikin kauempana kuin luulin. Hiphurraa, se on ulkoilureitti! Kartta, jota katselin oli vanha paperinen, tarkistin sitten ihan kännyn kartasta. On se siinä yhä. Hyvä kun ehdin kenkiä jalkoihini laittaa, kun oli kiire tutkimaan polkua. Siinä matkalla aloituspaikkaan sitten aivojen kartta asettui oikeaan kohtaan ja hokasin paremmin mistä se alkaa. Sehän on yksi oikaisupolku, jota olen tuhat ja yksi kertaa ohi mennessäni ihmetellyt mihin se vie! Se alkaa kohdasta, jossa lasketaan sillan alle, joten ajatus on usein pimeässä alikulussa, ja näin ihmettely sitten usein unohtuu. 

Oi voi, minkä satumetsän läpi tuo reitti veikään! Hiihtolatuhan tuo talvisin on, kuten kaikki metsäreitit joita olen kokeillut. Jännästi tuo reitti ohitti toisen paikan, josta usein kuljen. Se on kauppareissuni varrella. Talvisin siinäkin on latu. Usein olen ihmetellyt miksi tuolta metsästä tulee sulan aikana ei niin urheilijan näköisiä tyyppejä. Hehän vain oikaisevat tuosta kaupoille! Oi ja voi, olisipa minullakin lähellä tuollainen hiihtolatu 😔 .

Tuo reitti oli aika pitkä, jos sitä olisi seurannut kauemmas. Minä seurasin sitä vain siihen kohti kun päädyin tutummalle reitille, sinne omaan satumetsääni. Söin banaanini taukopaikalla ja jatkoin taas eteenpäin. Silmät nyt eksyivät muihinkin reitiltä poikkeaviin tienhaaroihin. Pysähdyin tutkimaan kännyn karttaa. Täällähän on noita reittejä vaikka kuinka paljon. Ne ovat eripituisia hiihtolatuja. Jos asettaisinkin itselleni nyt haasteeksi tutustua eri paikkojen ulkoilureitteihin! Mikä nimeksi: Mene metsään!, Poikkea polulta!... pitää miettiä. Löysinpä nyt ainakin reittejä jossa kuljeskella jos hirmuhelteet tulevat tännekin, oli tuolla metsän siimeksessä muuten välillä aika kylmä!

Nyt täytyy alkaa valmistamaan jotain ruokaa lihasta, muuten en saa yöllä unta, kalorivaje tuntuu yhä. Tein tullessa lämpimän leivän, johon piilotin pakastimesta vähän Koskenlaskijaa ja Aurajuuston muruja. Tavallista juustoa kun ei ole ollut varmaan kuukauteen, kieltämättä usein jo ikävöin sitä. Join tavoista poiketen vähän kahvia, kun oli niin nuutunut olo. Vähän luin uutisia kännystä ja sitten ajattelin hetkeksi oikaista sohvalle miettimään mitä tekisin. Hups vaan ja olin tippunut unen maailmaan! Hieman oli pää sekaisin kun sitten naapurin kolinaan heräsin. Ehkä vain puoli tuntia nukuin, mutta sikeää oli 😊. Pulssi oli laskenut paljon, koska paleli niin, että piti huivi ottaa harteille. Oli minulla jotain muutakin asiaa, mutta vatsa vaatii nyt murkinaa. Ja jalat takaisin sohvalle... Tämän viikon pyöräilykilometrejä on kertynyt 80 😵. Hulluja on monenlaisia

Vitamiineja vai alkoholia?

Nyt on lähikirjastot käyty läpi! Määrähän laski kuin lehmän häntä, mutta sainpahan käytyä läpi ne jotka kesällä ovat auki. Jos olisi auto käytössä, kävisin kaikissa lähikuntien kirjastoissa, vanhat pikkukirjastot ovat niin... ihastuttavia! Muistan kun opiskelin kaukana kotoa ja asuin pienehkössä kunnassa. Ei ollut varaa omaan televisioon, joten kirjastossa tuli vietettyä paljon aikaa. Olisipa jännä tietää kuinka monta kirjaa luinkin, tai ainakin lainasin, niinä vuosina! Nyt lukuinto on aika ailahtelevainen. Vein juuri eilen pari kirjaa takaisin kirjastoon kun ei vain napannut, ei jaksanut keskittyä. Pitäisi löytää joku helppo dekkari luettavaksi. Tänään piti pestä pyykkiä heti aamusta. Huomasin eilen illalla, ettei minulla ole edes yhtä koneellista likaisena. Toisena ajatuksena oli ollut, että pesen jonkun maton. Mutta sitten muistin puheet vesisateista. Ei järkeä kun kuivausaika oli vain pari tuntia. Parvekkeella ne eivät kuivuisi mitenkään sadesäällä. 

No, jospa ompelisin, tiistaina sain vihdoin leikattua repun kankaat. Mutta ei vain jaksa. Tällä viikolla olen pyöräillyt yli 50 kilometriä ja alkaa olla aika puhki olo. Pitäisi varmaan syödäkin vähän paremmin. Joten tyydyin vain tekemään pikaisen viikkosiivouksen. Huomenna taidan vain istua nokka kiinni ikkunassa jos ukkostaa. En ole nähnyt vielä yhtään ukkosta tänä kesänä. 

Pitäisi keksiä seuraaviksi täksi ja seuraaviksi päiviksi ruokaa. Pakkasessa on seitipaloja ja ehkä yksi kuorrutettu kalakin. Jauhelihaa paistoin sinne keskiviikkona. Pitäisi nyt vain jaksaa jatkojalostaa ne joksikin mielenkiintoiseksi. Ajatuskin siitä haukotuttaa. Tekisi mieli kokeilla miettiä sitä vaakatasossa, mutta tuskin unikaan tulisi kun ajattelisin kuitenkin vain syömistä. Keho selvästi vaatii enemmän energiaa!

Eilen mietin kaupassa ostanko perjantaiksi aikuisten limua (ahdistaa, syystä enemmän joskus...). Mutta kun kärryissä oli jo seitsemän euron edestä mansikoita... Päätin olla fiksu ja jättää alkomahoolin kauppaan ja syödä masun täydeltä mansikoita 😊.