Naisen elämän oikullisuus

Olipas aamulla yllätys kun puin kotivaatteita päälle. Tuntui kummallinen lorahdus. Joskus ennenkin on jotain kirkasta valunut pöksyihin, joten ajattelin että sitä kai. Kun sitten nousin ylös, huomasin sängyn olevan veressä. Ei nyt ihan lainehtinut, mutta kyllähän tuo pudotti leuan ala-asentoon, wtf sanoisi nuoriso. Kipitin sitten jalat ristissä veskiin ja huomasin, että pönttökin lainehti punaisenaan. Yöpissillä käydessä teen vain pienen huuhtelun, joten punaista oli jäänyt lillumaan. Mitääh!

Siinä sitten pöntöllä, leukapielet yhä polvissa, mietin, että mitä ihmettä nyt. Menkat? Viimeisistä on jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hkhoitoa aloittaessa vuodoista varoitettiin, ja nyt kun menee vähän enemmän, voisi se olla syy. Pientä vuotoa voi tulla, suuremmasta ottaa yhteyttä. Hmm... ööh, kumpaa tämä nyt on? Kipua ei niin ole, joten tuumasin että olkoon, katsellaan. Jos oikein alkavat, huomaan sen kyllä, menkkani olivat aina runsaat ja runsaasti kivuliaat. Usein piti maata juuri tietyssä asennossa siihen saakka, että särkylääke alkoi vaikuttamaan. 

Pakko oli aamulla lähteä kauppaan kun syötävät olivat vähissä. Onneksi olin jo illalla tehnyt ostoslistan, ei tarvinnut sitä pähkäillä. Kävin kuin autopilotilla. Ilma oli ihana ja olisin niin halunnut jäädä nukkumaan jonnekin penkille, mutta kun repussa oli raakaa jauhelihaa, en voinut. 

Tätäkö se tiesi se viime päivinen väsymys ja voimakas turvotus? Olen ollut todella väsynyt useamman päivän ja nukkunut joka päivä päikkäreitä. Helposti en unta normaalisti päivällä saa. Palellut olen myös paljon. Kipuja ei kyllä vieläkään oikein ole. Väsymys on vain yhä valtava. Yritin pienen välipalan jälkeen nukahtaa, mutta nyt uni ei tullut. Oli pakko juoda kahvia, kun iso tiskiläjä odotti. Olisin halunnut laittaa sen tauolle, kahvin siis, kun vatsa on ollut kipeä. Vai oliko se kuitenkaan sitten vatsa joka oli kipeä... 

Nyt kun kelaan, olen ollut vähän outo viime päivinä. Olen nyt yrittänyt miettiä, millainen oli ennen henkinen olotila juuri ennen menkkoja, mutta pää ei toimi. Yritin herätä aamullakin monta kertaa ja miettiä jotain, mutta aivot eivät vain toimineet. Muistelen kyllä, että usein eka päivänä ei niin vuotanut eikä kipuillut, mutta seuraavana päivänä pieni helvetti oli irti. Nämä on niitä harvoja hetkiä kun toivoisi olevansa mies. Toinen hetki on kun on kauhea pissihätä, eikä vessoja missään. Pakko yrittää taas päikkäreitä. Ärsyttää kun suunnitelmissa oli ihan muuta tälle päivälle, ja tälle viikolle.

Terveiset metsästä, ja rannalta!

Naapuri on innostunut taas tupakoinnista ja jo viideltä alkoi yököttävä köhinäräkinä. Yritä siinä sitten nukkua. Kuudelta luovutin ja päätin tekeväni sen mitä olen pitempään suunnitellut tekeväni joku aurinkoinen sunnuntaiaamu. Eli otan evästä reppuun ja polkaisen rantaan. No, nyt oli niin nälkä aamulla, ettei sulaa leipää riittänyt reppuun asti. Joten söin tuhdimmin ja otin vain vesipullon mukaan. Voi kun olisin pakannut myös kameran mukaan! Oli kaikenlaista lintua liikkeellä. Pitänee oikeastaan heti tarkastaa kameran akun tila! Milloinhan viimeksi olen ladannut sen. Kääk.

Kiireessä olin taas unohtaa laittaa aktirannekkeen päälle. Pari kertaa on ärränpäät lennelleet kun olen tyytyväisenä kotiin palatessa alkanut ladata tietoja kännyyn ja... kas vain kello vasta käynnistyy! En tykkää pitää sitä kotona, kun silikoniranneke hiostaa joskus. Paitsi suurhommauspäivinä laitan sen ihan huvin vuoksi! Pistin sen mittaamaan paremmin vasta kun parkkeerasin pyörän ja siirryin patikoimaan. 

Kello 7.53 pulssi oli vielä 125, mutta muutaman minuutin päästä, kun olin jo metsässä, pulssi oli laskenut jo 93:een. Metsä on niin sieluni rauhan paikka 💖. Vähän oli polut vielä liian märkiä, että siirryin leveämmälle tielle. Vähän jänskätti olisiko rannassa lintupongareita, mutta eipä ollut. Yksi mies ajoin hurjaa vauhtia selän takaa, mutta muita kaksijalkaisia ei ollut liikkeellä. No, tietysti linnut. Oli sorsia, joutsenia, kurkia, yksi taivaanvuohi ja muita joita en tunnistanut. Yhden pienen kaunokaisen huomasin puun latvassa laulamassa. Kerrankin näkisin millainen lintu noin vienosti ja kauniisti laulaa: keltasirkku!

Pistän nyt viimeiseksi kuvan itsestänikin. Ha, pelkät jalat, istahdin välillä makkaranpaistopenkille kuvatakseni kengät. En ikinä muista laittaa lyhempiä nauhoja noihin. Aina jompikumpi nauhoista jää liian pitkäksi ja tahraantuu, tai pahimmassa tapauksessa kiertyy polkimen ympärille. Siinä olet sitten jumissa pyörässä kiinni. Pitänee nyt heti lähteä etsimään lyhempiä. Vaikkakin tekisi mieli sohvalle kun jalkoja turvottaa ja kuumottaa armottomasti. Liian suolaista syönyt. Ostin alennusleivän Fazerin leipomosta. Ihan liikaa oli suolaa, 1,6g. Paloittelin pakkaseen, sopii paremmin sosekeiton kanssa syötäväksi.