Tykkään katsoa Areenaa, mutta sieltä uusien sarjojen hakeminen raastaa hermoja. Samoin tekee kyllä muutkin "ilmaiskanavat". Muistaakseni varsinkin Katsomossa menee hermot ihan täysin "pomppivien" kuvien takia. Syy voi tietenkin olla netissä, minulla on telkussa käytössä vain taloyhtiön ilmainen netti. Riittää ihan hyvin sarjojen ja leffojen katseluun. Päätin nyt sitten, kun halusin vähän istahtaa, leikkaa&liimaa -leikkiä vähän. Eli pinosin brittiläiset dekkarit pinoriviin.
Merkkasin syrämmellä sarjat jotka olen katsonut tai katson parhaillaan, ja joista olen pitänyt. Nuoli alas on, että olen katsonut, mutta en ole vain pitänyt, yrityksistä huolimatta. Joidenkin sarjojen kohdalla on pitänyt ihan pakottaa itsensä katsomaan paria minuuttia pitempään, kunnes alkuärsytys menee ohi. Tuntuu usein olevan noissa sarjoissa, että joku tulee uutena työntekijänä ja on aluksi ärsyttävä. Tai jo töissä oleva on ärsyttävä. Ja kohta ne onkin ihan bestiksiä. Arghh, miksei edes sarjoissa voi olla kaikki kivoja ja hommat vain tehdään, eikä turhia kiukutella.
Katselen noita jännempiä usein perjantaina tai lauantaina. Tarvitsen hiukan hajurakoa ennen nukkumaan menemistä. Nukahdan kyllä ihan hyvin, eikä jutut jää pyörimään mieleen, mutta alitajuntaan ne näemmä menevät. Unet ovat levottomampia.
Eilen poikkeuksellisesti, kun Syyttäjä-sarja on nähty, kokeilin I, Jack Wright -sarjaa. Hups ja kops, kiinni ollaan! Katsoin kaksi jaksoa kun en malttanut jättää yhteen jaksoon. Jännä kun, ainakin näin aluksi, etsivä on varsin vaatimaton, useinhan hänessä on jotain karismaa. Kaikki huomio on nyt kuitenkin kuin epäillyissä. Tuskaa vain katsoa John Simmiä ärsyttävänä tyyppinä. Mutta olen muutenkin opetellut kärsivällisyyttä ja pyrkinyt muutenkin katsomaan hyvältä vaikuttavia sarjoja rasittavista tyypeistä huolimatta. Näemmä kuvassa on reunassa jotain muutakin näkyvillä, mutta olkoon nyt, palaan arkihommiin.