Kevätsiivoushumaus on saavutettu päätökseensä. Samalla hiipui keväthuuma kun tuijottaa ulos. Olo on voipunut ja väsynyt, mutta seitsemän tärkeää asanaa pitää vielä jaksaa tehdä tämän viikonlopun aikana. Alustan sopii olevan sopivan pehmeä, mutta jäntevä. Kuva antaa enemmän kuin sanat. Asanat tehdään rauhallisesti ajan kanssa. Toistoja niin monta kertaa kun jaksaa:
En voinut eilen aamulla vastustaa kiusausta, vaan pyyhin sitten pölyt olkkarin seinistä. Taulutkin otin ihan seinältä ja pyyhin ympäriinsä. Yh, kun taulujen taakse seinälle oli kertynyt pölyä! Olkkarissa ei niin, mutta makkarissa sängyn yläpuolella olevien talulujen takana... yyh. Verhojen kanssa pitää miettiä... Niska on niin jumissa, että humina käy. Ei kovin järkevää alkaa roikkumaan katon rajassa nyt. Tuli mieleen vain vaihtaa parin verhon paikkaa.
Tänään olen sitten yrittänyt ottaa rauhallisesti. Mutta kun ei tee mieli lukea, eikä muutakaan paikalla tehtävää. Tylsää. Käsityöt ovat nyt myös pannassa tuon pään huminan takia. Osin johtuu varmaan parvekkeen ulkopuolella roikkumisesta kovassa tuulessa, mutta myös siitä, että en osaa taas nukkua. Viime yönä menin todella poikkeuksellisesti nukkumaan vasta kahdentoista aikaan. Tuumin, että näin saisin nukuttua pitempään. Hah. Heräsin yhden aikaan, ja sitten pyörin kuuteen saakka. Nukahdin kyllä välillä, mutta pätkämäistä oli.
Miksihän pyörin aina samaan suuntaa, petari on aina mutkalla vasemmalle ja peitto myös aina menossa sieltä suunnalta lattialle.
Ihan puoliunessa ja pahalla päällä on mennyt tämä päivä. Pari kolme kertaa yritin nukahtaa, mutta vain kerran käväisin unessa, ja nytkäyksellä hereille. Uloskaan ei tehnyt mieli kun niin harmaata ja koleaa. Taidan aloittaa jo illallisen valmistamisen. Syödä, sulkea kaihtimet ja verhot, ja kaivautua sohvatyynyjen väliin. Jos menisi nukkumaan heti kun silmät tarpeeksi luppasevat. Että tympii... No, huomenna pääsee taas jotain hommaamaan.