keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Puhtaan pakkasilman kaipuuta

On niin tyhmää, että kesäöisin tuulee harvoin. Siihen kun lisää helteen ja moottoripörrääjät, on ilma paksua ja vaikeasti hengitettävää. Tai ainakin minun kehkoni aivan kuin kieltäytyisivät vetämästä sitä sisäänsä, hengitän usein vain pintapuolisesti. Kuin pientä, lyhyttä läähätystä. Katsoin Ilmatieteenlaitoksen Ilmanlaatu-sivua, ja keuhkoni ovat oikeassa. Nyt vain on päivä, mutta paljoakaan ei tuule. Yäk.


Muistin sitten, että minulla on jemmassa tällainen ihanan "virkistävä" video. Ehkei minua kuitenkaan saisi noin ohuelle ja läpinäkyvälle jäälle, tai ainakaan ilman kuivapukua. Mutta oi, kun tekee mieli vetää raikasta pakkasilmaa keuhkoihin! Ehkä sitten aamuyöstä. Naapurirapun touhotäti seinän takana on alkanut herätä neljän-viiden aikaan ja herättää minutkin. Ei kolinalla, vaan ikkunan kautta tulevalla kahvin tuoksulla! Silloin avaan loputkin akkunat ja kiepsahdan kaarelle sänkyyni ja tuijottelen taivasta ja kuuntelen uusien varpusten sirputuksia. Emo yrittää kovasti houkutella niitä pois pesästä. Pesästä kuuluu vaan, että mutku mä en haluu -sirkutusta.


Tänä aamuna en jaksanut olla enää vain kotona, vaan lähdin todella aikaisin pyöräilemään kohti kauppaa, jossa on talvellakin viileä kahvila. Lounasaika ei ollut vielä, mutta ostin pientä muuta purtavaa ja viilensin itseäni siellä tunnin. Olin taas melkein ainoa asiakas. Ihanan virkistävä ilmastointi 💨😌. Kilometrejä tuli 19, mutta matkaan meni melkein puolitoista tuntia. Normaalisti sinne polkaisee alle puolessa tunnissa. Pitääpä muistaa merkata sivupalkkiin kilometrit...

Takaisin tullessa kello ei ollut edes yhtätoista, joten sisällä oli vielä yön tuuletuksen jälkeen niin viileää, että nukahdin sohvalle. Nyt sisä-, että ulkolämpötila onkin taas +28. No, kohta voikin alkaa tuijottamaan telkkua, unohtuu oma kurja elämä.

Ei kommentteja: