sunnuntai 20. heinäkuuta 2025

Turvonnut kitisijä

Milloin nämä hՅlvetin hՅlteet loppuu, kysyn vain. Olen yrittänyt olla pois täältä sisätiloista, mutta aina ei jaksa kulkea kuin kulkuri maanteillä. Parina päivänä on jopa tuullut niin, että on saanut hieman viilentää tätä saunaa. Sain jopa tiskattua silloin hieman. Ensimmäiset päivät yritin olla aukomatta ikkunoita, ettei katupöly pääse sisälle. Se se vasta haiseekin. Mutta nyt on pakko yrittää edes öisin tuuletella. Onneksi nukun pätkissä, niin saan edes yhden ja kolmen välillä auottua akkunat ihan auki. 

Rahaa on mennyt paljon kun kotona ei jaksa kokkailla. Olen käynyt pitkillä laiskoilla pyöräilyretkillä ja syönyt kauppojen keittolounaita, onneksi alle 10€ vielä. Yhden kaupan kahvilaa on remontoitu ja siellä on ihan ihanan järkyttävän viileää 😁. Melkein yksin olen saanut siellä istuskella. Paitsi torstaina siellä oli jo muutama rakennusmies, niitä on tavallisesti paljon. 

Olen siis syönyt vain valmiita ruokia ja se näkyy. En käytä tavallisesti paljoakaan suolaa, mutta valmisruoissa sitä on. Olen siis aika turvoksissa. Ja kun nukkuu huonosti on silmätkin aika pallot. Jäätelöä on nautittu myös, joten sen sokeritkin paisuttanut varsinkin jalat pulleiksi löllöiksi. Kahvia olen juonut joka päivä parikin kertaa, että pysyisin jotenkin edes positiivisena, joten vatsa oireilee ikävästi. 

Nyt tuolle kaikelle pitäisi laittaa ns. stoppi. Sydän ei pidä kuumuudesta, eikä tuosta kaikenlaisesta turvotuksestakaan, jalkoja jo hieman särkee. Tänään ajattelin ostaa vimosen jätskin ja katsella vähän tarkemmin mitä valmisruokaa ostan. Sydänmerkki pitää aikakin löytyä. Tekisi mieli kyllä olla syömättä kokonaan, vain aamuisin tuntuu olevan nälkä. Paino on noussut, mutta toivottavasti se on vain nestettä. Tai lihasta, perjantaina pyörän matkamittari näytti yli 40 km. Ja käsivarret kirkuivat punaisena. Onkohan minulla jotain seitinohutta pitkähihaista puseroa... Pitänee johonkin suunnata kohta kun kello on vasta 7 ja ulkomittari näyttää +29 ja sisämittarikin +27. 

Lopuksi tällainen ihanan raikas kuva. Ah, muistatko sen ihanan kirpakan tunteen nenässä kun on tarpeeksi pakkasta, että vedetkin jäätyvät. Voi sniff, ikävä talvea!



keskiviikko 16. heinäkuuta 2025

Another day in... hell

Näiden helteiden piti kestää vain pari-kolme päivää, mutta epäilempä niiden kestävän taas ainakin pari viikkoa. Kroppani alkaa olla jo aika väsynyt. Lämpötila sisällä on koko ajan yli 26 astetta. Menee taas ainakin viikko tämän pätsin viilentämiseen sitten kun jos joskus nämä helteet loppuvat.

Yöllä ei voi tuulettaa, jos aikoo nukkua. Kaupungin nuoriso pitää siitä huolen, lähes jokaisella on mopo, mönkijä tai auto. Ja sillä sitten kaahaillaan edes takaisin ikkunan alla olevalla tiellä. Että vihaan täällä asumista. Tekisi mieli soittaa kaikki kirpparinpitäjät oven taakse: viekää kaikki ja loput kierrätykseen tai kaatopaikalle. Viime yönä yritin tuulettaa ja nukkua korvatulpilla. Ei auttanut, nukuin ehkä tunnin, parin pätkissä. Heräsin pari kertaa outoihin tuntemuksiin rinnassa. 

Kaipaan niin normaalia arkielämää. Kaipaan jopa omia kokkailujani, olen mennyt pelkillä eineksillä, kun ei täällä voi nyt kokkailla. Vatsa on nyt sekaisin, koska paria einestä lukuunottamatta niissä on jotain jota en saisi syödä. En käytä itse paljoakaan suolaa, joten kropassa on nyt vaa'an mukaan pari kiloa nestettä einesten suolan takia. Valitettavasti en hikoile herkästi Vain kun hermostun. En jaksa hermostua enää, on niin luovuttanut olo... 

Eilen sain hikoiltua hetken kun muistin, että pitäisi alkaa etsiä uutta läppäriä. Microsofthan lopettaa nykyisen Windowsin päivittämisen ja nykyiseen läppäriini uutta versiota ei voi asentaa, jotain puuttuu tms. en jaksa nyt sitä miettiä. Pitäisi osata ostaa sellainen, joka toimii tulevaisuudessakin. Ääh, ei kykene nyt miettimään asiaa, täältä päivityksestä.

Ulos en taida tänään jaksaa mennä. Jos jaksaisi mennä edes makaamaan lähirannalle, siellä ei vain ole montakaan varjoista paikkaa nurmikolla. Olen viime päivät hiljalleen pyöräillyt aamupäivät, ja iltapäivän köllötellyt hieman kauempana puiston nurmikolla puun alla muiden vanhempien ihmisten seassa. Kilometrejä on muka tullut 42. Eilen 24 km, mutta en nyt ymmärrä miksi, koska en mennyt kauaksi, onko mittarikin seonnut? Kello on jo yhdeksän, eikä vieläkään huvita syödä mitään, yököttävä ja vähän pyörryttävä olo. Päätäkin näemmä särkee. Sama kai se on lojua sängyssä, ajatus liikkumisesta ahdistaa.