Terveiset metsästä, ja rannalta!

Naapuri on innostunut taas tupakoinnista ja jo viideltä alkoi yököttävä köhinäräkinä. Yritä siinä sitten nukkua. Kuudelta luovutin ja päätin tekeväni sen mitä olen pitempään suunnitellut tekeväni joku aurinkoinen sunnuntaiaamu. Eli otan evästä reppuun ja polkaisen rantaan. No, nyt oli niin nälkä aamulla, ettei sulaa leipää riittänyt reppuun asti. Joten söin tuhdimmin ja otin vain vesipullon mukaan. Voi kun olisin pakannut myös kameran mukaan! Oli kaikenlaista lintua liikkeellä. Pitänee oikeastaan heti tarkastaa kameran akun tila! Milloinhan viimeksi olen ladannut sen. Kääk.

Kiireessä olin taas unohtaa laittaa aktirannekkeen päälle. Pari kertaa on ärränpäät lennelleet kun olen tyytyväisenä kotiin palatessa alkanut ladata tietoja kännyyn ja... kas vain kello vasta käynnistyy! En tykkää pitää sitä kotona, kun silikoniranneke hiostaa joskus. Paitsi suurhommauspäivinä laitan sen ihan huvin vuoksi! Pistin sen mittaamaan paremmin vasta kun parkkeerasin pyörän ja siirryin patikoimaan. 

Kello 7.53 pulssi oli vielä 125, mutta muutaman minuutin päästä, kun olin jo metsässä, pulssi oli laskenut jo 93:een. Metsä on niin sieluni rauhan paikka 💖. Vähän oli polut vielä liian märkiä, että siirryin leveämmälle tielle. Vähän jänskätti olisiko rannassa lintupongareita, mutta eipä ollut. Yksi mies ajoin hurjaa vauhtia selän takaa, mutta muita kaksijalkaisia ei ollut liikkeellä. No, tietysti linnut. Oli sorsia, joutsenia, kurkia, yksi taivaanvuohi ja muita joita en tunnistanut. Yhden pienen kaunokaisen huomasin puun latvassa laulamassa. Kerrankin näkisin millainen lintu noin vienosti ja kauniisti laulaa: keltasirkku!

Pistän nyt viimeiseksi kuvan itsestänikin. Ha, pelkät jalat, istahdin välillä makkaranpaistopenkille kuvatakseni kengät. En ikinä muista laittaa lyhempiä nauhoja noihin. Aina jompikumpi nauhoista jää liian pitkäksi ja tahraantuu, tai pahimmassa tapauksessa kiertyy polkimen ympärille. Siinä olet sitten jumissa pyörässä kiinni. Pitänee nyt heti lähteä etsimään lyhempiä. Vaikkakin tekisi mieli sohvalle kun jalkoja turvottaa ja kuumottaa armottomasti. Liian suolaista syönyt. Ostin alennusleivän Fazerin leipomosta. Ihan liikaa oli suolaa, 1,6g. Paloittelin pakkaseen, sopii paremmin sosekeiton kanssa syötäväksi. 

Terveiset hautausmaalta

Haluan käydä haudoilla yksin ja ilman kansanvaellusta, joten en jättänyt sitä huomiseen. Olin aikaisin liikkeellä, että tullessa ei ollut ketään elävää liikkeellä. Muutenkin vain kolme ihmistä kävi pikaisesti piipahtamassa. En vienyt kukkia, koska öisin on vielä pakkasta paikoin. Olipa tuolla matkan varrella pari lumikasaakin, aurauskasoja hiekan alla. 

Olisin halunnut purkaa mieltäni, mutta olinkin rauhallisella mielen ja vähän tomerakin. Hain yhteiskäyttötiloista ison kuokan ja käänsin mullat muutaman haudan kohdalta. Hautausmaan lähellä on suota, joten verenimijöitä siellä kesällä riittää. Silloin on tuskaista yrittää istuttaa kukkia. Joten aloittelin hommaa vähän nyt, helpompi on kukalle kuoppaa myöhemmin kaapia kun multa on jo "kuohkeutettu". 

Mahdoin olla näky 😄. Olin laittanut parempaa Seppälää päälle, kun olen kyllästynyt kulkemaan aina urheilutamineissa. Joku olisi äkkiä voinut luulla, että yritän kaivaa äidinkaupuussani äitiäni ylös haudasta! Tai pihinä ihmisenä kaivan hautani itse! Voi kun alkoi tekemään mieli omaa pihaa 😩. 

Jätin yhden hautakynttilän äitini haudalle. Toisen laitoin kivetykselle, johon voi jättää, jos muistettava on haudattu jonnekin muualle. Tuli mieleen, että joskushan voisin viedä kynttilän lähempänäkin olevalle hautausmaalle. Sinne ei taida olla matkaa kuin pari kilometriä. Oudolta saattaisi vain tuntua... Onkohan sinne yhtään tuntemaani edes haudattu.

Kävin sitten ruokakaupassa syömässä, jälkiruoaksi otin viinerin. Kun ei ollut mitään kiirettä takaisin, ajelin metsään. Vain yksi ihminen sielläkin tuli vastaan, ja aika alussa matkaa. Harmaata täällä vielä enimmäkseen on, mutta leskenlehdet olivat jo ylös mullasta kivunneet! 

Nyt kun yritän muistella, en muista, että haudoilla olisi kukkia. Useinhan ihmiset tuovat orvokkeja aika aikaisin sinne. Itse en henno poloisia kylmään maahan vielä istutella 😢. Tuo metsäreitti on vanha ja se ulottuu niin pitkälle, että ympäriltä ei kuulunut kuin mieletön lintujen konsertti. Viimeksi tiellä oli vielä jäisiä kohtia, joten pyörää piti talutella. Taluttelin nyt myös, koska silloin ehdin ihastella enemmän. Loikkipa tielle yksi sorkkakoipinenkin, taisi olla metsäkauris. 

Mikä rauha siellä olikaan! Olisin niin valmis muuttamaan maalle! Tai ainakin ns. haja-asutusalueelle. Mutta ei näillä tuloilla... En nyt polkenut koko reittiä, vaan poikkesin pois jo puolessa välissä. Menin entiseen vanhaan kirjastoon lukemaan hieman lehtiä, samalla saisin miettiä pitääkö käydä prismassa vai riittääkö matkan varrella oleva s-market. Illalla vilkaisin matkamittaria, melkein 30km. Ei paha, ei paha. Enkä ollut niin väsynyt kuin luulin, kuntoni on siis noussut tai hkh on alkanut tehota paremmin.