Minua ei haittaa viileät päivät, eikä puuskaiset tuulet. Kun vain saisin tuon laiskansuonen kuihdutettua ja intomoottorini käyntiin. Mikään ei tunnu miltään ja mistään ei saa oikein mitään tunnetta. Väsyttää ja tylsyttää tämä jatkuva vaivaisuus. Tavallisesti vain vähän, vaivaava makeanhimo on myös vallannut mieleni. Makealla on tullut palkittua ja lohduteltua matalaa mieltä.
Ilonpilkahduksia on tullut toki välillä. Olen saanut potkittua välillä itseni ulos pienelle kävelylle, iltapäivällä! Tykkään ulkoilla eniten aamun tunteina, mutta nyt aamuisin on keho ollut eri mieltä. Pelkkä sisällä olo on taas alkanut raivostuttamaan. Yhden pitkän pyörälenkin kävin myös, yli 30 km, tällä viikolla. Yhteensä niitä tällä viikolla on kertynyt 53. Enpä ole tainnut koko aikaa sisällä olla, vaikka siltä minusta tuntuu...
Eilen ja perjantaina myös yllätin itseni. Olin ostanut pari pientä lonkeroa, jos perjantai-iltana tyhjentäisin mieleni hetkeksi. CTRL+ALT+DEL -pohjaan, jos pieni buuttaus auttaisi. Illalla mieleni oli kuitenkin aika hyvä, olin täydentänyt illalliseni Magnum-jäätelöllä (tarjouksessa, nam). No, jos lauantaina. Muistin kuitenkin lonkerot vasta nukkumaan mennessä. Heh, ajattelin, eipä minulla ainakaan alkoholiongelmaa ole 😊.
Piilotin tölkit paremmin jääkaappiin odottamaan ensi viikonloppua. Minua kun viikolla voi persottaa maku, enemmän kuin alkoholi. Tykkään limsoista, mutta harvoin ostan kun ryystän pullon hetkessä pohjaan saakka. Enpä edes muista milloin olisin viimeksi limsaa ostanut! Käytän joka viikonloppu Sodastreamia jonkun mehun kanssa, tulee todella hyvää ja vähemmän sokeria.
Taas tuli paljon tekstiä, vaikka piti vain pudottaa Edu Kettusta tähän muutaman sanan lisäksi. Päätin päivällä hieman siistiä ja samalla kuunnella radiota, vaihteeksi kuulokkella. Alla oleva kappale sai melkein polvilleen heti alkusoinneillaan. Putosin jonnekin kolmenkymmenen vuoden takaisuuteen, aikaan jolloin kuuntelin suomalaista musiikkia enemmän, Pekka Ruuskaa, Anna Hanskia... Kotoisuus ja iloisuus välkehti mielessä kuin valonsäteet seinällä.
Laitan tähän videon ilman liikkuvia kuvia. Tässä liikkuvampi video. En voi sitä useampaa kertaa katsella, siitä tuli mieleen isä ja katkeruus omasta saamattomuudestani. Tunnepuolella poksahti tulppa paikoiltaan ja tunteet vyöryivät hallitsemattomasti ulos. Paremmin pystyy keskittymään loistavaan kappaleeseen ilman kuvia. Tämä on niitä harvoja kappaleita, jotka imaisevat minut mukaan ja muu maailma poistuu ympäriltä.
Sä sanoit ettet piittaa
ja taivas paina mitään
olet vahva omillasi
eikä kukaan oikein tajuu,
tyhjyyden päältä
valon, jonka jätät palamaan,
kun poistut matkoillesi
sä et osaa pyytää mitään,
mutta osaat ottaa sen
mikä ruokkii totuutesi
yksinkertaisen
ettei mikään ole oikeastaan sitä miltä näyttää
vain tuulen helinöitä ja huuruisia öitä
jotka vietät vahtien
salaisuuksiesi tulta
jonka liekit liehuu kirkkaina
vasten avaruutta
ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla
sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään
sä näytit mulle sielus kerran,
epähuomiossa
kun löysit kaukoputkestasi
Jupiterin kuut
sä olit hetken läsnä,
ilmalukon kynnyksellä
vasten planeettasi autioita,
tuulisia öitä
jotka vietät vahtien
salaisuuksiesi tulta
ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla
sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään
mun maailmassa,
maailmanlopun jälkeen
kivet kasvaa kaupungeiksi taas
ja aika armahtaa
mutta sinä olet toista maata,
sulle aika on
vain valon vaihteluita
ja päiviä ja öitä
jotka vietät vahtien
salaisuuksiesi tulta
jonka liekit liehuu kirkkaina vasten avaruutta
ja sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla
sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään
sun yksinäisyytes on kuin kaivo aavikolla
sen äärellä oot ehjä, eikä taivas paina mitään
1 kommentti:
Edu Kettunen osaa! Olethan sinä paljon kaikkea tehnyt. Tuo kirjastopyöräily oli hieno idea.
Lähetä kommentti