Eilen iltapäivällä tuli viesti, että pärstäimelläsi varustettu kortti on haettavissa. Lähdin heti aamusta ja asetin pyrstöni poliisilaitoksen penkille, ja suljin silmäni ajatuksella uinailla siinä pitemmän aikaa. Hö, en ehtinyt edes hyvää asentoa löytää, kun piti pongahtaa taas liikkeelle. Virkailija oli niin kiireinen myös, että näytti kuvan tarkistamisen ja kortin minulle antamisen jälkeen pongahtavan myös lentoon. Olikohan jo kahvitauko mielessä...
Takki sylissä löysin sitten itseni ulko-ovelta hieman pöllähtäneenä. Kello ei ollut edes yhdeksää. Olin tullut bussilla kun en ollut varma kuinka kauan asioilla menee. Pakkasella on vielä aamuisin, mutta äkkiä maa sulaa ja paksussa loskassa ei ole kiva ajaa. Olin kaatua jo edellisenä päivänä. Olisin halunnut käydä yhdessä kaupassa, mutta se aukeaisi vasta yhdeksältä. Katselin bussiaikataulua ja huomasin että jos kävisin pikaisesti lähikaupassa, ehtisin samalla bussimaksulla takaisin. Osa minusta halusi jäädä kaupunkiin, kun sinne varta vasten tulin, mutta pihiminä valitti rahanmenoa. Tottelin nöyrästi pihiminää ja pinkaisin kaupan kautta bussiin. Tylsä minä.
Jossain kohtaa selässä tuntui vingahdus ja nyt on selässä kipeä "puolivanne". Joku on taas luikahtanut paikaltaan. Istua jaksaa, mutta seisaallaan kipeytyy. Minun piti tänään siivota ja pyykätä ja huomenna käydä prismassa. Minulla oli kaupungissa vain pieni laukku, joten jätin maidon ostamatta. Se ainakin pitää huomenna käydä hakemassa. Ja ehkä jotain hyvää, makeanhammasta kolottanut jo pari päivää harvinaisen paljon. Olen useamman vuoden syönyt makeaa vain perjantaisin ja/tai lauantaisin, ja hyvin tässä päätöksessä olen pysynyt. Poikkeuksia tietenkin tulee, varsinkin kesällä jäätelön suhteen. Nyt kuitenkin himo on harvinaisen voimakas. Suu napsaa!
Kuvat vanhoja. Nyt on hyvä hetki putsailla blogin kuva-albumia: https://www.blogger.com/mediamanager/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti